tiistai 25. maaliskuuta 2014

Lapsenhoitoa vanhaan aikaan

Ennen vanhaan kun lääkärit olivat kaukana ja kulkuneuvot nykykatsannossa hitaita oli ihmisten kehiteltävä itse keinoja yleisimpien vaivojen hoitoon. Kansanlääkinnälliset konstit siirtyivät ja kenties rikastuivatkin siirtyessään sukupolvelta toiselle. Näitä kansanomaisia parannustapoja tallennettiin keräyksellä vuonna 1917, juuri ajoissa ennen kuin niiden tuntemus alkoi vähentyä. Suodenniemeltä tähän kyselyyn vastasi kiertokoulun opettajana toiminut Elli Lahtinen. Hän kertoo kuvauksensa saatekirjeessä, että hänen ilmoittamansa menetelmät ovat paikkakunnalla ”siksi yleisiä, että jokainen siellä syntynyt ne vallan hyvin tuntee”.

Lahtisen sadan vuoden taakse ajoittuvat lääkintämuistelmat antavat jatkossa aihetta useampaan kirjoitukseen tässä blogissa, mutta aloitetaan siitä miten Lahtinen muisteli lasten saamiseen ja hoitoon liittyviä toimintatapoja. Näin Lahtinen kertoi lapsen navan tarkoituksesta ja hoidosta syntymän jälkeen:

Vaikka terveysolot ennen olivat nykykatsannossa kehittymättömiä,
oli ensimmäisistä vuosistaan selvinneiden lasten elinajanodote varsin
hyvä. Työntekoon monet saivat tottua jo nuorina, kuten nämä
suodenniemeläiset lapset.
Navalla lapsi syntymättömänä on kiinnitetty äitiinsä. Lapsen synnyttyä napa huolellisesti sidotaan ja päälle pannaan lappu, jossa on siirappia. Jos lapsi saa kovasti itkeä, voipi napa ”revetä”.

Lapsen kuivana pysymisen ongelmille entisajan suodenniemeläisillä oli selitys ja hoito:

Luullaan, että alleenlasku lapsissa johtuu siitä, että ovat saaneet kaatua usein istualleen. Ainoana parannuskeinona pidetään hieromista.

Sammaksen kehittymisestä pienille lapsille tiedetään nykyisin, että se on hiivasienen aiheuttama suhteellisen vaaraton suutulehdus. Hoidoksi suositellaan vichyvedellä huuhtelua ja vaikeammissa tapauksissa sientä tuhoavaa reseptilääkitystä. Aikanaan kun tällaisia hoitoja ei ollut, tiedettiin pitäjässä sammaksen poistoon soveltuvan seuraavan niksin:

Sampaat parannetaan antamalla lapselle juoda hevosen maitoa. Tehokkainta on valkoisen hevosen maito.

Pienten lasten nukuttamisesta Lahtinen kertoo näin:

Lasta makuutetaan vuoteessa, mutta kehdossa silloin, kun se itkee. Toiset pitävät lasta kapaloituna aina parikymmentä viikkoakin. Luullaan jäsenten ja jalkojen epämuodostuvan sekä navan repeävän, jos ei lasta kapaloida. Parisen kertaa yöllä käännetään lapsi toiselle kyljelleen.

Lapsia hoidettiin usein käytännöllisistäkin syistä
koko suvun ja kylän voimin. Tässä
Amanda Vuorinen Putajasta joulun vietossa
pojanpoikansa Erkin kanssa.
Lapsen pesusta kertomus mainitsee, että se tehtiin ”tavallisesti aamulla ja illalla. Mutta kun se tulee noin ½ v. vanhaksi, saatetaan sitä pestä enää vain kerran päivässä tahi vain joka toinen päivä.

Nykyisin pienen lapsen ruokailusta on olemassa suuri joukko ohjeita ja suosituksia, joita tuoreet vanhemmat seuraavat kukin parhaansa mukaan. Elli Lahtisen aikaan lasten ruokavalio oli nykypilttien valikoimaan yksinkertaisempi ja yksipuolisempi kuten oli myös tuon ajan aikuisten. Lapsen ruokailu eteni Lahtisen mukaan seuraavasti:

Tavallisen rahvaan keskuudessa annetaan lapselle ruokaa aina, kun lapsi alkaa itkeä. Useimmiten lapsi imee ravintonsa äidiltänsä, muussa tapauksessa annetaan hänelle lehmänmaitoa ”laatikummimammilla”, joka kiinnitetään maitopullon suulle. Kun lapsi vaurastuu, annetaan sille leivästä, perunasta ja voista tehtyä purua.”

Lahtisen tuntemat suodenniemeläiset lapsenhoitokeinot edustivat sitä vanhaa maailmaa, jonka myöhempi uudemman ajan lääketiede on mullistanut. Vielä muistiinkirjoittamisensa aikana opit edustivat kuitenkin paljon pysyvämpää jatkumoa, joka oli pysynyt perusteiltaan samanlaisena varmasti hyvinkin pitkän aikaa.

Vaikka moni asia on epäilemättä nykyisin paljon paremmin kuin tuolloin on toisinaan hauskaa palata tällaisten muistelmien kautta miettimään, miten esipolvemme ovat elämäntaipaleensa aloittaneet.

Lähteet:
727. Vastauksia kyselyyn "Kansanomaiset parannus- ja lääkitystavat" (1917), Kansallismuseon kansatieteellinen käsikirjoitusarkisto.
Kuvat Pentti Mikkolalta.
Sammasta koskevat tiedot: www.sairaslapsi.com.

torstai 13. maaliskuuta 2014

Aittojoen yksinäinen kranaatti

Jalkaväkirykmentti 16 oli jättänyt merkittävän jäljen Suomen sotahistoriaan, kun vuosi 1939 oli päättymässä. Kuluneen kuukauden aikana se oli ollut mukana työntämässä puna-armeijan 139. Divisioonaa läheltä Suomen nykyistä rajaa takaisin silloisen valtakunnanrajan pintaan. Oltiin päästy jo Aittojoelle Suojärven pitäjässä.

Tammikuussa 1940 Jalkaväkirykmentti 16 oli
ryhmittyneenä Aittojoen yli kulkevan sillan tuntumaan.
Eversti Aaro Pajarin komennossa tehty eteneminen oli nostattanut suomalaisten itsetuntoa ja varmuutta siitä, että maa ei ollut lyötävissä tuosta vaan. Välillä sanotaankin, että Tolvajärveltä Aittojoelle tapahtunut eteneminen oli keskeisessä osassa talvisodan hengen synnyttämisessä. Itsestään tuo menestys ei kuitenkaan ollut tapahtunut, vaan se oli vaatinut raskaat uhrinsa. Suodenniemeläisistäkin tällä taipaleella oli kaatunut Arvo Järvensivu Vasikkaniemessä lähellä Ägläjärven kylää. Hänen sotatiestään kertovassa kirjoituksessa mainittujen suodenniemeläisten lisäksi rykmenttiin kuuluivat myös Frans Järvenpää, Onni Makkonen, Yrjö Nyman, Niilo Päiviö, 13.1. haavoittunut Svante Sillanpää sekä Arvo Virtanen. Heistä Niilo Päiviö oli valkealalaissyntyinen mutta Suodenniemelle muuttanut 24-vuotias nuori mies, joka sodan alkaessa asui Tampereella.

Aittojoen puolustajia joulukuussa 1939.
Kuva: SA-kuva 4187.
Aittojoella Jalkaväkirykmentti 16 asettui päätien sillan tuntumaan torjumaan vihollisen hyökkäysyrityksiä. Vuoden 1940 alkaessa tilanne tällä rintamanosalla oli rauhoittunut huolimatta lukuisista partiokahakoista ja ajoittain voimistuneesta vihollisen lentotoiminnasta.
Tammikuu toi tullessaan kovia pakkasia. Kuun puolta väliä lähestyttäessä elohopea laski ensin -20 asteeseen ja alimmillaan 16. tammikuuta pakkanen käväisi jopa -41 asteen lukemassa, minkä jälkeen se alkoi palautua kohti normaalia.

Päivittäinen kahakointi rykmentin alueella jatkui. Erityisesti kamppailtiin maastollisesti tärkeästä Viitavaarasta, jonka suomalaiset joutuivat lopulta luovuttamaan. Näihin tapahtumiin voi tutustua esimerkiksi rykmentin ensimmäisen pataljoonan sotapäiväkirjan avulla.

Tammikuun 18. päivästä kirja kertoo, että rykmentin alueelle sateli vähäistä vihollisen kranaattitulta. Näennäinen rauhallisuus koitui kuitenkin suodenniemeläisittäin tragediaksi, kun pataljoonan joukkosidontapaikalle putosi yksittäinen viholliskranaatti. Sen uhreiksi joutui 5 ihmistä: neljä haavoittuneena sekä pataljoonan esikuntakomppaniaan kuulunut kersantti Päiviö kaatuneena. Hänen viimeinen leposijansa on Suodenniemen sankarihautausmaalla.

Muutama päivä Päiviön kaatumisen jälkeen sotatoimet Aittojoen alueella kiihtyivät mutta merkittäviä muutoksia rintaman kulkuun ne eivät aiheuttaneet. Aittojoen puolustajat luopuivat asemistaan vasta rauhan tulon myötä.

Lähteet:
Jalkaväkirykmentti 16:n I pataljoonan sotapäiväkirja, Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Talvisodan historia 3 (WSOY 1978).
Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tietokanta, Kansallisarkisto.
Jankkari Sakari: Kunniavelkamme sotaveteraaneille ja kotiseudulle: Suodenniemen veteraanimatrikkeli: elämää sodissa ja kotirintamalla vuosina 1939-1945. Suodenniemi 2007.
Karttapohja: www.karjalankartat.fi, Maanmittauslaitos.
Niilo Päiviön kuva: Suomen Kuvalehti 37/1940.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Kaatuiko Niilo Ryti Suodenniemellä?

Joitakin vuosia sitten kävin läpi H. J. Boströmin kuulua kirjaa Sankarien muisto (1927), joka sisältää pienoiselämäkertoja sisällissodassa menehtyneistä valkoisista. Etsiskelin sieltä merkintöjä Suodenniemellä kaatuneista valkoisista ja huomasin, että myös konttoristi Niilo Evert Ryti oli merkitty täällä kaatuneeksi. Vastikään 21 vuotta täyttänyt Ryti oli myöhemmän tasavallan presidentin Risto Rytin pikkuveli. Tuleva presidentti oli tähän aikaan asianajajana Helsingissä, Niilo puolestaan oli vastikään valmistunut Suomen Liikemiesten Kauppaopistosta ja siis aloittelemassa kaupallisen alan uraansa.

Niilo Ryti
Rytin sotareissusta kerrottiin Boströmin kirjassa vain lyhyesti tähän tapaan:

Otti osaa ainoastaan Lavian ja Suodenniemen taisteluihin. Kaatui 31.3.1918 Suodenniemen takamailla. Tullessaan tiedustelumatkalla kahden toverinsa kanssa erääseen torppaan, jossa oli joukko punaisia, Ryti sai luoteja päähänsä, rintaansa ym. kun hän oli aikeissa heittää käsipommin vihollisen hallussa olevaan torpan asuinrakennukseen.

Tarkempaa kaatumispaikkaa ei nähtävästi tiedetty tai sitä ei ainakaan mainittu. Asia hautautuikin mielestäni pitkäksi aikaa, kunnes toissa talvena uhrasin pari lomapäivää ja kaivelin esiin vanhoja sisällissotamuistelmia Vapaussodan Rintamamiesten liiton arkistosta Kansallisarkistossa. Yllättäen aineisto sisälsi myös Rytin palvelustovereilta 1930-luvun lopulla kerättyjä muistelmia tuosta tulevan presidentin veljen kohtaloksi koituneesta partioretkestä. Muistelmat ovat paikoin katkonaisia ja ristiriitaisiakin mutta ne sisältävät silti kiinnostavia lisätietoja Rytin tiedusteluosaston matkasta Suodenniemellä tai jossakin sen takamailla. Kenties tarkimman kuvauksen tapahtumien kulusta antoi kauvatsalainen maanviljelijä Vilho Kopio:

Poliisi Anttila, Helin ja Niilo Ryti olivat […] joutuneet väijytykseen Jämijärven metsäkulmalla, jossa eräässä torpassa piti olla punaisia joukkoja piilottelemassa. Helin oli jäänyt aitan taakse ja muut lähtivät torppaan. Täällä muija oli sanonut, ettei kotona ollut ketään. Torpan oma poika oli kuitenkin kamarissa, 1 muu punakaartilainen päärakennuksen vinnillä ja 1 ulkohuoneen ullakolla. Yhtäkkiä avattiin valkoisia kohden joka suunnalta tuli. Silloin Ryti ampui Coltillaan läpi kamarin oven ja Anttila kiipesi ullakolle. Ryti aikoi silloin heittää pommin ikkunasta sisään kamariin ja lähti ulos sitä varten. Nurkalla tuli häntä vastaan ikkunan kautta ulos tullut talon poika ja ampui hänet siihen. Ryti oli jo ehtinyt nykäistä käsipommin nauhasta niin että tämä syttyi.”

Kopio tiesi myös tapauksen myöhemmistä vaiheista:

K[erto]ja oli mukana silloin, kun lähdettiin hakemaan Rytin ruumista torpalta. Asunto oli silloin autio ja ruumiilta oli ryöstetty vaatteet ja saappaat. Murhamies saatiin kiinni vasta Uotsolan kansakoululta. Orjatsalon joukko oli mennyt läpi paikkakunnan aamulla ja tätä takaa-ajaneet valkoiset ? vangitsivat murhaajan, jolla oli jalassaan Rytin englantilaiset upseerinsaappaat.”

Kopio ei mainitse tapahtumien tarkempaa paikkaa, mutta maanviljelijä Akseli Saikkala Laviasta kertoi siitä tarkemmin:

Myös Jaakkola
-nimisiä torppia
on Suodennie-
mellä ja sen
 lähellä useita.
Nämä kaksi ovat
lähekkäin pitäjän
itälaidalla.
Kerrankin kja oli mukana siinä joukossa, joka lähti Suodenniemen metsäkulmille Koiviston torppaan ? hakemaan Rydin ampujaa Niilo Jaakolaa. Oli yöaika, mutta kyseistä henkilöä ei löydetty. Myöhemmin hänet saatiin kiinni ja ammuttiin ja oli hänellä jalassaan Rydiltä ryöstetyt saappaat. Kantasormusta, jonka hän niinikään oli R:ltä ottanut ei saatu. Kja koetti myöhemmin tutkia tätä seikkaa, koska tiesi, että Jaakolalla oli Laviassa morsian, joka oli koonnut kotiinsa paljon sulhasensa ryöstämää tavaraa. Kja sai tietää, että tytön veljellä oli ollut mainittu sormus.”

Muistelmiin soveltuvia Koivisto-
nimisiä torppia on ainakin kaksi.
Ylempi Sävistä Vihteljärvelle johtavan
tien (punainen viiva) varressa on Kan-
kaanpään puolella rajaa mutta sen
verran lähellä Jämijärveäkin, että voisi
selittää Vilho Kopion muistelman
maininnan Jämijärven metsäkulmasta.
Alempi Koivisto on puolestaan
Suodenniemen Sävin kylässä niin, että
se ulkopaikkakuntalaiselle saattaisi
jäädä mieleen "Suodenniemen metsä-
kulmana". Molemmat kartat kuten
oikealla oleva Jaakkoloita osoittava
karttakin ovat vuodelta 1959.

Näitä tietoja yhdistelemällä näyttäisi siltä, että Rytin kaatumispaikka oli jossakin Suodenniemen takamailla sijainnut Koivisto-niminen torppa, jossa asui Niilo Jaakola –niminen poika. Tämä Jaakola olisi sitten menehtynyt Mouhijärven Uotsolassa ilmeisesti aivan huhtikuun alussa. Asetelmaa kuitenkin sekoittaa tämä lavialaisen kanttori Luoman samaan arkistoon sisältyvä muistikuva ampujan henkilöllisyydestä:

Rytin murhaajaa Koivistoa etsittiin mutta hän pääsi pakenemaan. Koivisto saatiin myöhemmin kiinni Ruotsissa ja tuomittiin mutta istuttuaan pari kolme vuotta hänet vapautettiin.”

Tämä kertomus viittaa ilman epäilyksiä Suodenniemen punakaartin johtajaan Väinö Koivistoon, joka todella jäi kiinni Ruotsissa ja istui Tammisaaressa vapauttamiseensa vuoteen 1926 saakka. Väittämään siitä, että hän olisi ollut Rytin ampuja en ole kuitenkaan aiemmin törmännyt. Sikäli kertomus kuitenkin sopisi, että tuolloin 22-vuotias Väinö Koivisto oli Koiviston torpan poika Suodenniemen Sävin kylästä. Hänen kotinsa olisi lisäksi varmasti ollut valkoisia tiedustelijoita kiinnostanut kohde.

Suomen sotasurmat 1914-1922 –tietokanta ei tunne yhtään Mouhijärvellä kuollutta Jaakola tai Jaakkola –nimistä miestä. Tai ylipäätään ketään Niilo Jaakolaa tai Jaakkolaa. Sen sijaan sieltä löytyy Väinö Koivisto –niminen mies, joka menehtyi Mouhijärven Häijäässä 2.4.1918. Kertomuksessa mainittuun Uotsolaan on sieltä matkaa muutaman kilometrin verran. Tämä Koivisto oli tietokannan mukaan kotoisin Hämeenkyröstä, joskin kirjoilla Tampereella.

Osa tämän sekalaisen palapelin paloista on epäilemättä vielä arkistoissa odottamassa löytäjäänsä mutta kenties joku Suodenniemen ja sen lähialueiden torppien tuntija pystyy näistäkin paloista päättelemään koko kuvion. Olisi mukavaa saada tietää, mihin paikkaan nämä tiedot voisivat viitata.

Niilo Ryti näyttää olleen mieleen jäävä henkilö, koska niin monet muistelivat häntä vielä parikymmentä vuotta sodan jälkeen ja jo ennen kuin hänen veljensä oli noussut tasavallan korkeimpaan virkaan. Eikä Niilon muisto himmennyt hänen perheessäänkään: Risto ja Gerda Rytin perheeseen syntyi nimittäin syksyllä 1919 poikalapsi, joka sai itseoikeutetusti Niilo Rytin nimen.

[LISÄYS 23.6.2015: Jatkojuttuna tähän on
Niilo Rytin kohtalo kietoutui Suodenniemen synkimpään historiaan.]

Lähteet:
Vapaussodan Rintamamiesten liiton arkisto (T15834-15835), Kansallisarkisto.
Karttapohjat: http://vanhatpainetutkartat.maanmittauslaitos.fi.
Niilo Rytin kuva: Suomen Liikemiesten Kauppaopisto 1898-1923. Helsinki 1923.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...