Kuparirahakätkö säilyttää salaisuutensa

Vuoden 1905 kesäkuu oli aluillaan. Leppälammin Sepällä talon pojat 17-vuotias Väinö ja vasta 11-vuotias Lauri olivat panemassa risuaitaa syrjäisellä Ketun pellolla. Oltiin juuri lyömässä maahan reikiä aidan pystytukia varten, kun kangen kärki tuntui osuvan johonkin epätavalliseen. Maata kaivettiin ja huomattiin, että sinne oli kätketty puulaatikko jonka kannen kärki oli läpäissyt. Laatikosta paljastui melkoinen aarre: yhteensä lähes 600 kuparikolikkoa. Pääosin venäläisiä, mutta joukossa oli myös muutamia vanhoja ruotsalaisia rahoja. Kaikkiaan kolikot painoivat 12 kilon verran. Pojat kiikuttivat löytönsä kotiväen ihmeteltäväksi.

Kansalainen-lehti uutisoi Suodenniemen
kuparirahalöydöstä 14.6.1905.

Ajan mittaan löytö hautautui muistoihin eikä siitä enää puhuttu. Uudelleen siitä kiinnostuttiin vasta viime keväänä, kun vieressä oleva sanomalehtiuutinen löytyi Kansalliskirjaston Historiallisesta sanomalehtikirjastosta. Se pani liikkeelle toivon siitä, että aarteen vaiheet ja kohtalo pystyttäisiin selvittämään. Lehtiuutisen tietojen perusteella ajoitus oli selkeä: kätkö oli tehty vuoden 1870 jälkeen, joten se oli ollut maassa enintään vähän yli 30 vuotta.

Jutun löydettyäni otin yhteyttä Satakunnan museoon siinä toivossa, että kolikot olisivat päätyneet sinne. Niin ei kuitenkaan ollut käynyt ja tiedustelu ohjautui Kansallismuseon Rahakammioon. Siellä löydöstä oltiin kovin kiinnostuneita, sillä 12 kilon painoisena se oli poikkeuksellisen kookas. Museosta oli käyty aikanaan tutkimassa Ikaalisista löytynyttä vajaan 4 kilon löytöä. Siellä tosin kätköön kuului myös hopeakolikoita. Suodenniemen kolikoista ei kuitenkaan sielläkään ollut kuultu.

Seuraavaksi kiinnostukseni kohdistui arkistoihin. Matkasin Turun maakunta-arkistoon tutkimaan Mouhijärven nimismiehen arkistoa siinä toivossa, että löydöstä olisi sinne kirjattu jotakin. Etsinnän tuloksena löysin montakin lisäselvittelyyn kutsuvaa tietoa, mutta kuparirahoista sieltä ei löytynyt mitään merkintää. Suodenniemi-Seuran puheenjohtaja Auli Horelli suoritti tutkimuksia omalla tahollaan käymällä läpi Vammalassa säilytettävää Suodenniemen kunnan arkistoa, mutta sinnekään ei löydöstä ollut kertynyt tietoja.

Oikeista Suodenniemeltä löytyneistä kuparirahoista ei
liene kuvia olemassa mutta vähän tältä ne saattoivat
näyttää, vaikka nämä kupariset eivät kopeekoita olekaan.
Kuva: Wikimedia Commons

Tähän aikaan tapahtui kuitenkin jotain, mikä vei asian selvittelyä suuresti eteenpäin. Sepän talohan on edelleen paikallaan Leppälammilla ja Aulin onnistui päästä yhteyteen siellä syntyneen ja varttuneen Usko Sepän kanssa. Pian paljastui, että Usko oli varmaan ollut pitkään ainoa, joka tiesi löydöstä jotakin. Muut sukulaiset eivät olleet siitä kuulleet. Usko tiesi löydön tehneiden miesten nimet, he olivat hänen setiään. Ja Usko muisti alussa kuvatun kertomuksen löydön tekotavasta sekä siitä, että tapaus sattui juuri Ketun pellolla. Hänellä oli tietoa myös siitä, mitä löydölle oli tapahtunut.

Jonkin aikaa löydön teon jälkeen Sepälle oli ilmestynyt mies, joka oli luvannut toimittaa kolikot museoon. Arvoahan niillä oli lähinnä niiden sisältämän metallin verran, sillä kopeekat vanhoista ruotsalaisista kolikoista puhumattakaan eivät olleet tuolloin Suomessa käypää valuuttaa. Pojat luovuttivatkin löytönsä hänelle ja mies poistui rahat mukanaan. Ilmeiseltä kuitenkin näyttää, etteivät ne päätyneet koskaan museoon. Rahakammiossa epäiltiin, että koska kolikot eivät löytöaikaan olleet suurimmalta osaltaan vielä kovin vanhoja ne eivät ehkä olisi museoita kiinnostaneetkaan. Jotta etsintä tulisi kohtuudella loppuun suoritetuksi, kysyin asiasta vielä Pirkanmaan maakuntamuseosta (vaikka Suodenniemi ei ennen sen piiriin kuulunutkaan). Mitään uutta tietoa ei kuitenkaan enää löytynyt.

Ketun pelto vuoden 1909 Senaatin kartassa
ja nykyisessä peruskartassa. Ylemmän
kartan oikeassa yläkulmassa näkyy Leppälammi.
Näköetäisyydellä pellosta kulkee nykyisin
Suodenniemi-Seuran Kierrä keskipitäjää
-niminen Suodenniemi tutuksi -reitti.

Koska Kansalainen-lehden uutinen on ainoa tiedossa oleva kirjallinen viittaus kuparikätköön, jää ilmaan koko joukko kysymyksiä. Miksi ja kuka piilotti laatikollisen maksuvälineinä kelpaamattomia kolikoita syrjäiselle pellolle kauas valtaväyliltä? Miksei hän palannut noutamaan rahojaan? Mihin niitä oli ollut tarkoitus käyttää? Mihin löytö sen noutaneen miehen mukana katosi? Koska vastauksia ei ole löytynyt, on varsinkin alkuperän suhteen esitetty erilaisia jännittäviäkin vaihtoehtoja.

Olivatko rahat jonkun Turkin sodasta tai ylipäätään Venäjän armeijasta palanneen suodenniemeläisen tuliaisia? Toisaalta kupariseppien ammattikunnan edustajia oli aikanaan Sastamalassa useita ja heidän tiedetään arvokkaiden metallivarastojensa vuoksi olleen alituiseen varkauksien ja ryöstöjen kohteena. Oliko kysymys kuparisepän materiaalikätköstä? Tai kuparivarkaan kätkö? Siihen asti kunnes lisätietoja löytyy, on jokainen arvaus yhtä hyvä.

Lähteet:
Kansalainen-lehti 14.6.1905.
Usko Sepän antamat tiedot.
Keskustelut jutussa mainittujen museoiden edustajien kanssa.
Karttapohjat: Kansallisarkiston Digitaaliarkisto ja Maanmittauslaitos.