perjantai 18. heinäkuuta 2014

Muistoja Mustapään kahakasta

Helmikuun 13. päivä vuonna 1918 oli vielä aamussa, kun Isosävin taloon majoittuneet valkoiseen armeijaan kuuluneet Porin rykmentin miehet lähtivät liikkeelle. Kohteena oli punaisten hallitsemaksi tiedetty Mustapään talo, jossa oli määrä vangita heidän siellä oleskeleva etuvartionsa ja samalla täydentää vähiin käyneitä ruokavarastoja. Koska matkalla saadun ennakkotiedon perusteella Mustapään oletettiin olevan tyhjillään, lähestyttiin sitä melko huolettomasti ilman etuvartiota. Talon pihapiiriin saavuttuaan tämä noin parikymmenhenkinen ryhmä joutui kuitenkin yllätetyksi ja vihollistuleen. Mustapään kahakkana aikakirjoihin viety yhteenotto oli alkanut.

Kaivellessani muutama vuosi sitten Vapaussodan Rintamamiesten arkistoon sisältyviä sisällissotamuistelmia löysin paitsi tulevan Tasavallan presidentin veljen Niilo Rytin kohtaloon liittyviä tietoja myös Mustapään kahakan veteraanien haastattelujen muistiinpanoja. Ne sisältävät kiinnostavia tietoja siitä miten tapahtumat etenivät, tosin vain valkoisten näkökulmasta.

Porin rykmentin arkistoon sisältyvän taistelukertomuksen
liitteenä on tämä kahakkapaikkaa esittävä piirros.
Nykykatsojasta se saattaa aluksi näyttää oudolta mutta
palaset loksahtavat kohdalleen kun muistaa, että nykyistä
Riitasuontietä (kuvassa etualalla) pääsi tuolloin Sävistä
Mustapään pihapiirin läpi kohti Makkosta ja Hämeenkyröä.
Nykyinen Lahdenperäntie oli kartassa näkyvä vähäinen
sivutie, joka tuolloin ulottui vain Sävilahteen saakka.
Taistelun alettua sen äänet kantautuivat Säviin. Lavialainen Akseli Saikkala kuuli ne siellä ja muisteli 1930-luvulla sen jälkeisiä tapahtumia:

Yksi ryhmä [lähti] hakemaan ruokatavaraa ? Mustapäästä, vaikka ei tiedettykään oliko se punaisten hallussa. Bruuno Ala-Jaakola oli ajomiehenä. Kun nämä ajoivat taloon johtavaa tietä tulivat he yllätetyiksi: talosta avattiin voimakas kiväärituli heitä kohden. Muut paitsi Ala-Jaakola heittäytyivät reestä […] ja alkoivat ampua vastaan. Ala-Jaakola sai käännetyksi hevosen ja ajoi täyttä laukkaa takaisin. Kun Sävissä oli kuultu em. laukaukset, lähdettiin sieltä apuun, mutta ei ollut hevosia. Nähtiin järvellä menevän heinäkuormaa kuljettava mies. K[erto]ja [Saikkala], joka oli vanha juoksija otti sen kiinni, keikautti kuorman nurin ja Ison-Sävin pihassa täyttyi krinni miehistä ja lähdettiin Mustapäätä kohden.

Ala-Jaakolan lisäksi ylläköstä oli päässyt irtautumaan toinenkin ajomies. Hän oli säviläinen Martti Majamaa, jonka Lauri-veljen kohtalosta on täällä kirjoitettu jo aiemmin. Kun Sävistä tulossa ollut apujoukko kohtasi miehet tiellä todettiin, että sekä Majamaa että molemmat hevoset olivat haavoittuneet.

Perille päästyään Saikkala ja muu apujoukko näkivät talon pihalla olleiden punakaartilaisten rekien täyttyvän miehistä ja kiitävän pihapiirin lävitse kulkenutta tietä pitkin läheiseen tienristeykseen. Siitä osa niistä lähti kohti Hämeenkyröä ja osa Makkosen suuntaan. Aitan luona kohdattiin omia haavoittuneita, joita oli kaikkiaan viisi. Lääkintämiehet eli sanitäärit olivat jo siellä heitä hoitamassa. Neljä miestä oli kuollut. Nuorin heistä, innokas porilainen postimerkkeilijä ja voimistelija Elo Selin oli vasta 17-vuotias. Myös porilainen poliisikonstaapeli Frans Palonen oli kaatuneena aitan nurkalla. Hänen päivätyönsä oli keskeytynyt syksyllä 1917 miliisien ottaessa Porissa vallan. Muut kaatuneet olivat lavialainen metsästystä ja kalastusta sekä vanhojen esineiden kokoilua harrastanut 32-vuotias Toivo Varheenmaa sekä tätä kahdeksan vuotta nuorempi Harjavallassa Sievarin talossa asunut urheilijanuorukainen Evert Lindfors.


Mustapäässä kaatuneet valkoiset

Apuretkikuntaan kuulunut, Suodenniemeltä kotoisin ollut mutta myöhemmin Huittisissa maata viljellyt Eino Pälä muisteli Mustapään talon pihassa kohtaamaansa näkyä:

Pihassa näkyi verisiä läikkiä, josta päätellen myöskin punaisia oli taistelussa kaatunut tai ainakin haavoittunut. Punaisten [rekien] lähtiessä pihasta ammuttiin niihin ja on todennäköistä, että niihinkin joitakin kaatui tai haavoittui. Patrulli oli ampunut punaisen vartiomiehen, joka oli ollut joku Kyrölä Mouhijärveltä, pellolle.

Tässä tarkoitetaan Vesilahdella syntynyttä mutta jo pitkään Mouhijärven Lampisen kylässä asunutta kivityömies Lauri Kyrölää. Hän oli kaatuessaan 23-vuotias. Kaatuneita punaisia sanotaan olleen neljä, mutta Kyrölä lienee heistä ainoa jonka henkilöllisyys on tiedossa. Hänen kuvaansa en etsinnöistä huolimatta ole löytänyt.

Mutta yksi kohtalo on vielä auki. Porin rykmentin I pataljoonan taistelukertomuksessa, jonka liitteenä ylempänä oleva karttapiirros on, mainitaan tietymättömiin kadonneena porilainen Eero Linden, jonka mm. Sastamalan historian kirjoittaja Juhani Piilonen olettaa tulleen ammutuksi. Lindenin kohtalo saattaa kuitenkin olla valoisampi, mikäli yllämainitun lavialaisen Bruuno (Ala-)Jaakolan muistitieto on oikea:

Mustapään kahakan tapahtumapaikka kesällä 2014.
Etualalla on tapahtumien keskipisteessä ollut
aittarakennus, jonka seinässä on kahakan muistolaatta.
Kuva on otettu Riitasuontieltä suunnasta, josta valkoiset
lähestyivät Mustapäätä.
Porilainen Eero Linden sai yllätyksessä haavan ja lähti konttaamalla metsän suojaan mutta joutui punaisten vangiksi. Hänet aiottiin ensin ampua mutta hän valehteli, että hän olikin tahallaan karannut valkoisten puolelta. L. oli sitten vankina Suodenniemellä parisen viikkoa. Sitten häneltä kysyttiin kumpaan hän halusi Poriin vai Tampereelle. Poriin hän ei tietenkään uskaltanut lähteä ja hänet vietiin sitten Tampereelle ja oli sitten Teknillisellä opistolla vankina Tampereen valloitukseen saakka."

Tarinaa tukee se, ettei Lindenin nimeä löydy Suomen sotasurmat 1914-1922 -tietokannasta.

Kahakka päättyi muutaman tunnin kestettyään, kun punaiset oli karkoitettu ja valkoiset palasivat Säviin. Tänään tapahtumapaikalla vallitsee rauha ja vanha aitta on hiljaa paikallaan. Sen seinään on kiinnitetty muistolaatta, joka muistuttaa ohikulkijaa siitä mitä sen luona kerran tapahtui.

Lähteet:
Porin rykmentin arkisto 1918, I pataljoonan taistelukertomukset (k. 5), Kansallisarkisto.
Vapaussodan rintamamiesten liiton arkisto (T 15834-15835), Kansallisarkisto.
Suomen sotasurmat 1914-1922 -tietokanta, Kansallisarkisto.
Kari Vestolalta saadut tiedot.
Aartolahti A. W.: Satakuntalainen [Elo Selin]. Teoksessa Heporauta Elsa (toim.): Sankaripoikia 1: vapaussodassamme kaatuneiden alaikäisten muistoksi. 2. painos. Karisto, Hämeenlinna 1937, s. 239-245.
Boström H. J.: Sankarien muisto: Suomen itsenäisyyden ja vapauden puolesta henkensä antaneiden kansalaisten elämäkertoja. Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki 1927.
Lahdenperän kylän vaiheita. Lahdenperän kyläyhdistys, Suodenniemi 2005.
Piilonen Juhani: Sastamalan historia 3: 1860-1920. Vammalan kaupunki, Vammala 1997. 
Saarenheimo Kaarle: Porin rykmentti vapaussodassa. Satakunnan kirjateollisuus, Pori 1919.
Evert Lindforsin, Frans Palosen ja Toivo Varheenmaan kuvat yllämainitusta Boströmin kirjasta.
Elo Selinin kuva Nuoren Voiman joululehdestä 1918.

2 kommenttia:

  1. Sain Kari Vestolalta kahakkaan osallistuneen vääpeli Matti Peron alla olevan muistelman, joka tarkentaa kuvaa Mustapään tapahtumista. Kiitos Kari!

    "Mustapään veripäivä. 13. pnä olimme saanneet 15 panosta mieheen Kankaanpäästä sekä konekiväärin, joka ei toiminut. Tuli tieto, että punaiset majailevat Mustapään talossa ja sinne lähetettiin 18 meikäläistä tiedustelemaan (Rouhun komppania (Aamulehti 1938)).

    Kysyttyään lähellä olevasta torpasta, josko punaisia on talossa, johon akka vastasi punaisten jättäneen talon, mutta raamattua lukeva vaari kielsi taloon menemästä, sanoen siellä käyvän onnettomasti. Lähtivät miehet ajamaan päin taloa. Aittarakennuksen kohdalle tullessaan saivat vastaansa punaisten yhteislaukauksen n. 30 m päästä, joka heti tappoi 4 miestä ja haavoitti useita.

    Vetäydyimme aittarakennuksen suojaan, mutta vihollisen päästessä kiertämään sivustalla olevan riihen taakse, täytyi sivutulen pakottamina jättää asemansa. Tässä haavoittui selkään Niilo Lindroos Porista läheltä ammutusta haulikon hirvikuulasta. Ampuminen kuului Säviin ja heti lähetettiin apua tovereille. Punaiset paukuttelivat navetan suojasta minkä joutivat ja parhaamme koitimme mekin tehdä. – Roteva, kookas punakaartilainen ryntää navetan takaa tielle - ampukaa. Koko ryhmä laukaisee yhtaikaa ja sinne kaatuu ukko yhdeksän luodin lävistämänä. Hänen edessään juokseva tyttö maitokannuineen jää vahinkoittumatta. Urhea poika Matti Seppä, joka seisaallaan ampuu riihen takana hääräileviä punaisia suistuu äkkiä suulleen lumeen. Huudan, jokohan meni Mattikin. Ei vielä, tulee vastaus. Ponnahtaa pystöön, karistaa lumen kivääristään, hakee lakkinsa ja jatkaa ampumistaan kun ei mitään olisi erityistä tapahtunnut. Lähellä korvaa lentänyt luodin tuottama ilmanpaine vaikutti kaatumiseen.

    Nyten tuli kiire punaisille, huudettiin: - Hevoiset tänne ja lähdettiin ajamaan Mouhijärveä kohden. Tässä tuli paha erehdys, kun saman aikaan meidänkin puolelta huudettiin hevosta pahoin haavoittuneelle Mattilalle. Tässä sekasotkussa pääsivät punaiset nelistämään eheinä pakoon. Ainoastaan viimeiseen rekeen ehdin lähettämään kaksi laukausta, mitkä näkyivät tehonneen.

    Kun tulimme taloon löysimme sieltä isot kasat punaisten ampumia patroonan hylsyjä sekä suuria verilätäkköjä hankella. Punaisia kuului johtaneen täällä entinen Suomen Rakuunarykmentin rakuuna. Mikä tuli hyvin näkyviin esim. tulikurista. Täältä saimme taasen peräytyä paikkakuntalaisten vesi silmissä koettaen sitä estä, punaiset kun alkoi koota suuria voimia ympäristöltä. 14. pnä palasimme Kankaanpäähän. Päämaja sijaitsee Kansanopistolla rykmentinpäällikkönä ratsumestari Bergh."

    Lähteenä Suomen Vapaussodan Itsenäisyysarkisto (k. 10), Kansallisarkisto.

    VastaaPoista
  2. Sain eilen kiinnostavan viestin Sami M:ltä, joka oli selvittänyt sukulaisensa Kalle Lodin sisällisotahistoriaa:

    "Sain tänään arkistolaitokselta kuulustelupöytäkirjan sukulaisestani joka oli punaisten puolella.

    Kaarle/Kalle Josuanpoika Lod s.6.3.1864 k.9.7.1918 (Hämeenlinnan vankileiri)

    Pöytäkirjassa mainitaan Suodenniemen Mustapään taistelu, kun kysytään mihin taisteluihin on osallistunut:
    "Suodeniemellä Mustapään taistelussa ylipäällikkönä"
    "ei tiedetä muita taisteluita kuin Lod ryhtyi työkomppanian päälliköksi", "kivääri oli aseena."

    Kalle asusteli Mouhijärvellä ja oli kivityömies. Rakensi kivisiltoja. Kalle Lod oli työnjohtajana Putajan kivisillan rakennuksella. Kalle oli kivityömies ja hänellä oli oma työporukka. Heillä oli rakennuprojekteja Mouhijärvellä ja lähipitäjissä. Kalle otettiin kiinni Lahden suunnalla ja toimitettiin Hämeenlinnan vankileirille."

    Lämmin kiitos Samille viestistä! Punaisella puolella taistelleiden nimiä joutuu useasti kaivelemaan pöytäkirjoja selailemalla, joten tällaisten aineistosta vastaan tulevien löytöjen jakaminen on mahtava juttu. Kiinnostavia ovat myös taustatiedot Lodin toiminnasta ja mm. osuudesta Putajan kivisiltojen rakentamisessa.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...