keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Punalippu kirkon tornissa

Kirjoittelin aiemmin sisällissodan aikaiseen Mustapään kahakkaan liittyvistä muistoista. Jo päivää ennen sitä oteltiin Suodenniemen kirkolla ja tuon helmikuun 12. päivän tapahtumat ovat tämän kirjoituksen aiheena. Lähteinä ovat jälleen enimmäkseen jälkikäteen laaditut muistelmat, jotka tuovat sotatoimet lähelle vielä melkein 100 vuotta niiden tapahtumisen jälkeen.

Helmikuun alkupuolella elettiin Suodenniemellä kuten muuallakin maassa sisällissodan kolmatta viikkoa. Suodenniemen keskipitäjää isännöivät tuohon aikaan punaiset, minkä merkiksi kirkon tornissa liehui punainen lippu. Lähimmät valkoiset olivat Sävissä, josta käsin Porin rykmentin 1. komppania  pyrki selvittämään lähinnä Pohjakylään, Kittilään ja Mustapäähän sijoittuneen vihollisen vahvuutta. Lännestä päin keskipitäjää lähestyi saman rykmentin 2. komppanian osastoja, jotka nekin pyrkivät pitäjän keskiosiin.

Lännestä Suodenniemeä lähestyneet tiedustelijat ylittivät Salmen sillan ja saavuttivat Röyskän mäen, jossa nykyisin sijaitsee Suodenniemen Urheilutalo. Tuohon aikaan sen tilalla oli palokunnantalo, joka 1910-luvulla ja sitä ennenkin oli ollut pitäjän vasemmistolaisen kansanosan kokoontumispaikka. Tiedustelupartio ohitti sen ja lähti laskeutumaan rinnettä alas peltoaukealle, jonka keskellä sijaitsee nykyisin Sinervön kauppa. Pian kohdattiin vastarintaa, jota mukana ollut ilmajokelainen Arvo Kataja kuvasi myöhemmin näin:

”[…] Lähestyimme kylää varovasti, peräkkäisketjussa. Hevoset jätettiin metsikön suojaan. Palokunnantalon luokse jäi sitten suurin joukko, ainoastaan n. 20 miestä oli meitä, jotka saimme määräyksen lähestyä kirkkoa. Oli mentävä yli n. 200-300 metriä leveän pellon. Juoksimme peräkkäisketjussa alas mäkeä, mutta emme olleet päässeet vielä puoliväliinkään peltoa, kun yhtä äkkiä alkoivat kuulat viuhua ympärillämme. […] Heittäydyimme ensimmäisten laukausten jälkeen heti maahan. Emme ensin olleet selvillä mistä päin kuulat tulivat, mutta pian huomasimme, että meitä ammuttiin vastapäiseltä kukkulalta, meijeriltä päin. Aioimme vastata tuleen mutta päällystö kielsi sen. Mitään määräystä sinne pellolle emme saaneet. Kun olimme noin puoli tuntia siinä maanneet, aloimme yksi toisemme jälkeen vetäytyä takaisin palokunnan mäelle joukkomme luo. Täällä sitten oltiin koko päivä punaisten kuulasateessa, mutta päälliköt kielsivät meiltä kaiken ampumisen epäillen, että vastassa oli omia I komppanian miehiä.

Jotakuinkin tämän vanhan postikortin kuvanottopaikalta Porin rykmentin
2. komppanian miehet lähtivät etenemään lumisen pellon yli kohti kirkkoa.
Matka kuitenkin katkesi oikealta kuvan kuusenoksien peittämältä
mäeltä avatun tulen vuoksi. Kuvan ottamisen aika tai kuvaaja eivät ole
ole tiedossa mutta se on ajalta ennen vuotta 1926, koska nykyinen
kappelihautausmaa on vielä peltona.
Päivän aikana nähtiin erikoinen uroteko, kun kauppias K. Rostedt Porista ja tilanomistaja Onni Vanhakartano Porin maalaiskunnasta kävivät punaisten tulittaessa kirkolla ja riistivät sen tornissa liehuneen punalipun mukaansa.

Samaan aikaan aamulla Sävistä lähteneen 1. komppanian pääosat lähestyivät kirkonkylää pohjoisesta. Joukkoa johtanut mouhijärveläinen Kaarle Rouhu kertoi myöhemmin haastattelijalle, miten tiedustelumatka siltä suunnalta eteni:

Sävistä lähdettiin heti syötyä tiedusteluretkelle Suodenniemeä kohden. Prusilla oli isäntäväki vangittu. Turpan talon kohdalla hakkasi vanha ukko havuja pellolla. Tämä viittasi aina välillä kirveellään metsään päin. Kertoja arvasi ukon tahtovan ilmoittaa metsässä olevan vihollisia ja pysäytti joukon. Samassa kuului 3 laukausta edestäpäin. Rouhu lähetti edessä kulkevalle kärjelle hevosen, jotta nämä pääsisivät nopeammin pakenevien miesten perässä. Nämä olivatkin saaneet hevosen ja niin jatkui mutkikasta metsätietä pitkin takaa-ajoa parisen kilometriä. Tien mutkassa saatiin ammuttua punaisten rekeen niin, että kolmas kuoli, toiset hyppäsivät pois jatkaen juosten matkaansa. Noukan riihen kohdalle saavuttua lähti toinen juoksemaan toista puolta ja toinen toista puolta riiheä. Kärjen mukana olleet Peltomaa ja Ollila lähtivät ajamaan takaa. Ollila saavutti pikemmin miehet ja ampui molemmat.

Lavialainen, Mustapään jutussakin esiintynyt Bruuno Jaakkola kertoi lisää tapahtumista Noukan luona:

”[…] Lamuskareillä ajettiin Noukan taloon saakka ja siellä liittyi joukkoon Sepän talon 16-vuotias poika Matti, joka opasti joukkoa. Suodenniemen kirkon tornissa oli punaisilla vahdit, jotka näkivät valkoisten joukon tulevan ja alkoivat ampua. Vääpeli [Oskari] Perolla oli erikoisen hyvä metsästyskivääri ja sillä hän alkoi ammuskella torniin ja kerrottiin, että yksi punaisten vahti oli kaatunut.

Kuten Mustapään jutun kommentista jo ilmeni, kirjoitti Oskari Pero muistelmat sotakokemuksistaan. Niistä löytyi kuin löytyikin hänen oma kertomuksensa tuosta kirkolle ampumisesta:

"Tapulista [Noukan] talon seiniin ja ulkorakennuksiin satoi luoteja. Kun näkyi, että takaluukku tapulissa oli selkoselällään, meihin päin olevaa raotettiin ampumista varten, niin antoi takaa luukusta tuleva valo erinomaisen tähtäyskohdan tapuliin. Ammuttuani pari koelaukausta kirkonseinän edessä olevaan lumikinokseen, jota varavääpeli eli ylioppilas Lauri Lindroos kiikarilla [tähysti] tähtäimen ollessa 750 m. sanoi lumen pöllähtäneen kinoksen harjalta. Ammun muutamia laukauksia joidenka jälkeen ei luukkua enää raotettu, jolloin aliovesta alkoi työntyä miehiä mustana suojaan kirkon taakse. Ammuin pari laukausta tähän pakenevaan joukkoon. Jälestäpäin kuulimme 5 kaatuneen ja muutamien haavoittuneen."

Kertomusten mukaan pohjoisesta saapuneet valkoiset asettuivat asemiin
Noukan talon luokse edessä näkyvän Koivuniemenjärven rantaan.
Se on tämän kuvan vasemman reunan ulkopuolella vajaan kilometrin
päässä. Kirkontorniin on sieltä linnuntietä matkaa noin kilometri,
joka on kiväärille pitkä muttei mahdoton etäisyys. Tornissa
ylimpänä näkyvä luukku on tehty myöhemmin, joten Peron tulituksen
on täytynyt osua sen alla kirkonkellojen kohdalla olevaan suurempaan
luukkuun. Edellisen kuvan perusteella näyttäisi siltä, että puusto ei
ole tuolloin peittänyt näkymää. Tämä kuva on otettu keväällä 2013.
Suomen sotasurmat 1914-1922 –tietokanta ei tunne näiltä ajoilta yhtään Suodenniemellä kaatunutta punaista, joten kahakan mahdolliset uhrit jäävät ainakin tässä vaiheessa tuntemattomiksi. Kertomus Noukan riihellä ammutuista kolmesta punaisesta vartiomiehestä ja heiltä otetuista kolmen linjan kivääreistä toistuu kuitenkin niin monessa kertomuksessa, että sen on oletettava pitävän paikkansa.

Lopulta Röyskän mäelle juuttunut 2. komppania pääsi perääntymään ja poikkesi Pajuniemessä sijainneeseen pappilaan Olga Kalvan ja tämän tyttärien luokse ruokailemaan ennen paluutaan Kankaanpäähän Vihteljärvelle. Myös 1. komppania joutui toteamaan, ettei heidän voimillaan ollut mahdollisuutta päästä eteenpäin ja sekin palasi takaisin Säviin.

Mutta mihin katosi kirkon tornista viety lippu? Edellä kuultu Arvo Kataja sen tiesi: kun hän vuosia sisällissodan jälkeen oli vieraillut lippua ottamassa olleen kauppias Rostedtin kotona oli isäntä näyttänyt eteisensä räsymatossa ollutta punaista raitaa. Siinä se lippu kuulemma oli.

Lähteet:
Porin rykmentin arkisto 1918, I pataljoonan taistelukertomukset (k. 5), Kansallisarkisto.
Vapaussodan rintamamiesten liiton arkisto (T 15834-15835), Kansallisarkisto.
Matti Oskari Peron muistelmakirjoitus, Suomen Vapaussodan itsenäisyysarkisto (k. 10), Kansallisarkisto.
Suomen sotasurmat 1914-1922 -tietokanta, Kansallisarkisto.

2 kommenttia:

  1. Vastikään verkkoon avautuneista sisällissotavuoden sanomalehdistä löytyi tätä juttua täydentävää tietoa. Porin rykmentin vaiheista vapaussodassa kirjankin kirjoittanut Kaarlo Saarenheimo näkyy kirjoittaneen Porin rykmentin sisällissotavaiheista Satakunnan Kansaan kesällä 1918 juttusarjan, jonka 22. elokuuta julkaistussa osassa sanotaan mm. näin:

    ”[Porin rykmentin 1. komppanian] 2 ja 3 joukkue saivat helmik. 10 p:nä määräyksen siirtyä Suodenniemen pitäjän Ylisävin kylään ahdistamaan vihollista. Heti seuraavana päivänä joutuivat nämä taisteluun punakaartilaisten kanssa, jotka olivat asettuneet Suodenniemen kirkonkylään. Vihollisen etuvartiojoukot kirkonkylän ja Nokuan [p. o. Noukan?] talon välillä yllätettiin, ja pakenivat kirkonkylään jättäen muutamia kuolleita jälkeensä. Nokuan talon luota alettiin nyt laukaustenvaihto kirkonkylässä olevia punaisia vastaan ja kun nämä valitsivat itselleen ampumapaikkoja myös kirkontornista, oltiin pakoitetut avaamaan tuli sinnekin. Iltapäivällä saapui kuitenkin määräys vetäytyä takaisin voimien vähyyden takia, ja niin palasivat joukot ilman tappioita jälleen Ylisävin kylään.

    Tähän kahakkaan liittyy myös episodina 2 komppanian ja 1 komppanian 1 joukkueen retki Suodenniemelle – retki, joka tehtiin ilman ylimmän päällystön tietoa ja joka jätti ansaitun pettymyksen tunteen retkikunnan miehiin. Sanotut joukot lähtivät helmik. 11 p:n illalla Kankaanpäästä ja koko yön kiertoteitä kulkien sekä kylmästä jähmettyneinä saapuivat seuraavan päivän aamuna Suodenniemen kirkonkylään päinvastaiselta puolelta kuin missä toiset joukot Ylisävin kylässä olivat. Kirkontornissa liehuva punainen lippu osoitti, kenen hallussa kirkonkylä vielä oli. Pysähdyttiin kirkonmäestä noin puolen kilometrin päässä olevalle kunnaalle. Äkkiä alkoivat kuulat viuhua korvissa. Seisottiin ja ihmeteltiin. Kuulat tulivat juuri siltä suunnalta, missä omien joukkojen olisi pitänyt olla. Huudettiin ja tiedusteltiin, ketkä ampuivat ja saatiin vastaukseksi, milloin ”punaisia”, milloin ”valkoisia”.

    Monen teki mieli ampua takaisin, mutta sitä ei saanut tehdä. Mutta muutamaa hurjapäätä loukkasi kuitenkin punainen lippu kirkontornissa, ja ankarasta kuulasateesta huolimatta lähtivät he yli puolen kilometrin pituisen aukean riistämään sitä alas toisten jännittyneinä katseillaan seuratessa heitä. Onnellisesti saapuvat he kirkon ovelle ja häviävät sisään. Hetken kuluttua alkaa lipputanko tornissa heilahdella, kunnes häviää sisäpuolelle hurraahuutojen kaikuessa. Samalla taukosi myös äkkiä ampuminen, ja uskottiin, että ne olivat omia joukkoja. Mutta kun tuttu ”Touhu” lippu kädessä saapui ulos kirkosta, alkoivat kuulat jälleen entistä vinhempään vinkua. Tiedettiin lopultakin ketä ampujat olivat. Onnellisesti saapui ”Touhu” kuitenkin takaisin lippuineen – joka sittemmin seurasi 2 komppaniaa sen myöhäisemmillä retkillä muistuttaen aina ensimmäisestä ja viimeisestä epäonnistuneesta retkestä.

    Vaikka nyt jo tunnettiin ampujat, ei vieläkään ammuttu yhtään laukausta ja kun miehet olivat yön valvomisesta väsyneitä ja pakkasen jäätämiä, päätettiin jättää hyökkäystoimet sikseen, niin mielellään kuin moni sitä olisikin halunnut, ja palata Lavian kautta takaisin Kankaanpäähän.”

    VastaaPoista
  2. Lueskelin pitkästä aikaa Suodenniemen historiasta paljon kirjoittaneen ja sitä paljon eläneenkin Olli Tuomisen kirjoitussarjaa Suomen itsenäistymisen vaikeat vuodet, jossa hän muun ohella muisteli sisällissodan aikaa Suodenniemellä. Kirjoitussarja julkaistiin Paikallissanomissa vuoden vaihteessa 1977-1978.

    29.12.1977 julkaistussa osassa hän kertoo helmikuun 12. päivän tapahtumista - hetkestä jolloin valkoiset kaappasivat punalipun kirkon tornista: "Valkoiset etenivät kirkolle saakka, eräs heistä kiipesi kirkon torniin ja kiskaisi sieltä alas punaisen lipun. Oikeastaan vasta silloin punaiset aloittivat kiivaan kivääritulen Jyrmyksen harjulta. [...] Seisoin isäni kanssa kellarin ovella, kun valkoisten ketju käveli koulun pihan läpi rantaa kohti. Silloin eräs, nähtävästi joku päällikkö, kysyi meiltä: "Keitä ovat ruumiit tuolla tornissa?". Hän sanoi, että siellä on kaksi ammuttua miestä. Emme tienneet, enkä vielä tänäkään päivänä tiedä, keitä ne olivat. Olisivatko punaiset tuoneet Koivuniemessä kaatuneensa sinne tai olisivatko murhat jo alkaneet?"

    Itselleni tuli mieleen, että olisivatko nuo kaksi Oskari Peron kaukaa ammutun mutta tarkan tulituksen uhreja? Blogijutussa kerrotun Peron muistelmatekstin mukaan juuri siitä voisi olla kyse.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...