Moni suomalainen ja suodenniemeläinen lähti maailmalle höyrylaiva Arcturuksen matkassa. Niin myös tämän tarinan päähenkilöt. Kuva: Wikimedia Commons. |
Eräs kirjeenkirjoittajista oli Leppälammin Sepälle kuuluneesta Saaren
torpasta kotoisin ollut 18-vuotias Lauri Saari. Hän lähti Amerikkaan keväällä suodenniemeläisen siirtolaisuuden huippuvuonna 1913. Yksin hän ei matkustanut, vaan seurueessa oli kaikkiaan neljä
suodenniemeläistä poikaa. Vanhin heistä oli 21-vuotias työmiehenpoika Nestori
Koskinen Koivuniemen Husariin kuuluneesta Koskelasta. Muut matkalaiset olivat
Lauri Saaren tavoin Leppälammilta. Toinen heistä oli 19-vuotias Kiilin Takalan torpan
poika Oskari Takala ja toinen vuotta nuorempi myös Kiiliin kuuluneelta
Nurmiselta kotoisin ollut palstatilallisen poika Mauno Nurminen.
Nestori Koskinen, Mauno Nurminen, Lauri Saari ja Oskari Takala matkasivat höyrylaiva Oceanicin kyydissä Southamptonista New Yorkiin keväällä 1913. Kuva: Wikimedia Commons. |
Oceanic ylitti Atlantin turvallisesti ja saapui
siirtolaisten vastaanottokeskuksena toimineelle Ellis Islandille kahdeksan päivän
merimatkan jälkeen. Perillä odotti tiukka terveystarkastus. Pojat ilmoittivat maahanmuuttoviranomaisille olevansa
matkalla Massachusettsin Worcesteriin, jossa heitä odottaisi heidän siellä
osoitteessa 30 Liberty asunut ystävänsä Taavetti Jokinen (vai Jokiniemi?). Worcester oli
tuolloin ja paljon myöhemminkin monen entisen suodenniemeläisen uusi kotipaikka, Turun yliopiston kokoelmiin päätyneiden kirjeiden kirjoittajistakin moni
asui joko siellä tai jossakin pienemmässä kaupungissa sen lähistöllä. Kun
maahantulon ehdot täyttyivät eli pojilla oli matkaliput ilmoittamaansa
määränpäähän, he eivät olleet anarkisteja tai moniavioisia ja jokaisella oli
vielä 25 dollaria rahaakin saivat he jatkaa matkaa perille määränpäähänsä.
Poikien päämäärä Amerikassa oli Massachusettsissa sijainnut Worcester, jonka keskustaa on ikuistettu tähän 1900-luvun alun postikorttiin. Kuva: Wikimedia Commons. |
Poikien myöhemmistä vaiheista tiedetään, että Mauno Nurminen palasi 1920-luvun alussa Suomeen. Nestori Koskinen kuoli Amerikassa vuonna 1959 ja Oskari Takala vuonna 1965. Lauri Saaren osalta hänen kirjeidensä
lahjoittaja tiesi 1960-luvulla kertoa, että Saari tuli takaisin Suomeen pariksi
vuodeksi mutta palasi sitten jälleen Atlantin taa. Saari teki työuransa
paperitehtaalla ja säilyneistä kirjeistä näkyy, että hän asui paitsi
Worcesterissa myös Fitchburgissa ja Westminsterissä, jotka nekin sijaitsevat
Massachusettsissa.
Viimeisessä Turun yliopiston kokoelmaan päätyneessä kirjeessään marraskuulta 1961 Lauri Saari vietti tyytyväistä eläkeläisen elämää. Siitä ja Suodenniemestä hän muisteli tuossa kirjeessään näin: ”Sieltä sitä tuli lähdettyä aikoinaan valloittamaan maailmaa ja omaksi onnekseni tunnustan voittaneeni, ainaki niin että olen tyytyväinen.” Joku Amerikassa menestyi, toinen palasi pettyneenä kotiin. Seikkailu se varmasti oli jokaiselle.
Viimeisessä Turun yliopiston kokoelmaan päätyneessä kirjeessään marraskuulta 1961 Lauri Saari vietti tyytyväistä eläkeläisen elämää. Siitä ja Suodenniemestä hän muisteli tuossa kirjeessään näin: ”Sieltä sitä tuli lähdettyä aikoinaan valloittamaan maailmaa ja omaksi onnekseni tunnustan voittaneeni, ainaki niin että olen tyytyväinen.” Joku Amerikassa menestyi, toinen palasi pettyneenä kotiin. Seikkailu se varmasti oli jokaiselle.
Lähteet:
Lauri Saaren kirjeet Amerikasta (mf. 24), Turun yliopiston yleisen historian laitos.
Lauri Saaren kirjeet Amerikasta (mf. 24), Turun yliopiston yleisen historian laitos.
Suodenniemen seurakunnan rippikirja 1902-1911 ja kuolleiden luettelot 1907-1912.
Siirtolaisuusinstituutin siirtolaisrekisteri.
Ellis Island -säätiön siirtolaishaku.
Jankkari Sakari (toim.): Suodenniemi: elämää maalaispitäjässä 1540-1939. Suodenniemi-Seura ry., Sastamala 2011.
Siirtolaisuusinstituutin siirtolaisrekisteri.
Ellis Island -säätiön siirtolaishaku.
Jankkari Sakari (toim.): Suodenniemi: elämää maalaispitäjässä 1540-1939. Suodenniemi-Seura ry., Sastamala 2011.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti