Kurkistus varhaiseen asutushistoriaan

Vielä 1000-luvun alussa Suodenniemen alue oli hiljaista erämaata. Ihmistoimintaan sen sitoi alueen halki kulkenut vesireitti, joka yhdisti toisiinsa Karkun alueen ja sen Rautaveden ja Pohjanlahden välillä olleet nautinta-alueet. Vesiväylä oli oman aikansa valtatie, sikäli kuin sellaisista tuohon aikaan voitiin puhua.

Näistä eränkävijöistä ei kuitenkaan tullut Suodenniemen ensimmäisiä asukkaita. Alueen asutus oli ollut tiivis jo esihistoriallisella ajalla. Suodenniemen arkeologista karttaa tutkimalla näkee, että pitäjästä tunnetaan monta kivikautista asuinpaikkaa ja erilaisia esinelöytöjä on tehty melkeinpä kaikissa paikoissa joissa maata on viime vuosisatoina muokattu. Tässä jutussa puhutaan kuitenkin juuri noista uusista asuttajista, jotka viime vuosituhannen alkuvaiheessa perustivat Suodenniemen ensimmäiset nykyaikaan säilyneet kylät.

Tämän Eero Järnefeltin Heinäkuun päivän toinen nimi on Maisema
Pohjois-Savosta. Se voisi kuitenkin olla Satakunnastakin, kun mennään
ajassa tarpeeksi kauas taaksepäin. Savupirteissä vesistöjen varrella
täälläkin asuttiin ja kaskea viljeltiin. Kuva: yksityiskohta
Daniel Nyblinin lasinegatiivista noin vuodelta 1891.

Kotiseutumme asutuksen leviämisen suunta tuntuu olevan vahvasti todistettu. Siitä kertovat muun muassa tilojen ja kylien ulkopalstat. Ne olivat aina jollakin tapaa omistajilleen tärkeitä maakappaleita, esimerkiksi luonnonniittyjä, joilta heinää oli tapana kerätä kasvattamatta sitä itse. Ulkopalstoja hankittiin sieltä missä vielä oli hyviä ilman omistajaa olevia maita eli sieltä missä asutus oli harvaa. Näin hankitut omistukset saattoivat pysyä saman talon tai kylän hallussa vuosisatojen ajan. Suodenniemellä palstoja oli ainakin karkkulaisilla ja mouhijärveläisillä. Suodenniemeläisten ulkopalstat taas sijaitsivat kauempana vesireitin varrella, muun muassa Karhijärven takaisella Lassilanjoella saakka ja vielä kauempanakin.

Toinen asutuksen alkuperästä kertova tieto on nimistö. Suodenniemen ja sen ympäristön eräkautisista kulkuväylistä Satakuntalaisen osakunnan Satakunta-sarjassa vuonna 1939 kirjoittanut Jouko Saikkala on löytänyt pitäjästä montakin nimeä, joiden alkuperän hän oletti olleen Karkun-Suoniemen alueella. Tällaisia nimiä ovat esimerkiksi Kela, Kiili, Koroi (Kero) ja Taloij (Tahlo).

Siinä missä asutuksen etenemisen suunta on melko kiistaton, on ensimmäisten kylien synnyn ajankohdasta enemmän erilaisia mielipiteitä. Lähteiden puutteessa sitä on jouduttu haarukoimaan eri keinoin. Yksi luotettavana pidetty tapa on ollut verrata erilaisten varhaisten kirkollisten verojen muotoja ja tehdä päätelmiä niiden pohjalta. Erityisesti ns. ruokalisäveron maksamisen muotoa muihin veroihin vertailemalla on katsottu voitavan erottaa viimeistään 1200-luvulla perustetut varhaiskeskiaikaiset kylät sen jälkeen muodostuneista.

Tällä tavalla on selvitetty, että Suodenniemen vanhimpia kyliä ovat Märkätaipale (nyk. Taipale) ja Leppälammi. Veronmaksutavastaan päätellen ne ovat muodostuneet 1200-luvun lopulle mennessä. Juhani Piilonen oudoksui Sastamalan historiaa kirjoittaessaan sitä, että nämä ensimmäiset kylät olisivat muodostuneet kauas Leppijoen varrelle sekä Sävijoen ja Taipaleenjoen haaraan eivätkä keskeisemmälle alueelle Kirkko- ja Kourajärven rannoille. Niiden kautta kun kulki tuo yllä mainittu eräreitti Pohjanlahdelle. Lisäksi sinne muodostuivat 1500-luvulle mennessä pitäjän muut keskiaikaiset kylät Jalkavala, Kittilä, Koivuniemi, Kouraniemi, Pajuniemi, Pohjakylä ja Suodenniemi.

Oikealta tulee Taipaleenjoki ja vasemmalta Sävijoki. Ne virtaavat kuvaajan jalkojen alta
kohti Koivuniemenjärveä. Mikäli verotukseen perustuva kylien iän arviointi
on oikea tarkoittaa se sitä, että toinen pitäjän vanhimmista kylistä
eli Taipale syntyi viimeistään 1200-luvun kuluessa tähän vesiteiden risteyksen tuntumaan.

Ajattelin ensin, että syy tähän kylänmuodostumisjärjestykseen oli maan laadussa. Kirkko- ja Kourajärven rannat ovat paksua savea mutta ehkä vanhimmiksi oletettujen kylien maat olivat multaisempia ja siten helpommin muokattavia? Leppälammille ja Taipaleeseen tekemäni retket ja varmemmaksi vakuudeksi hankitut maaperäkartat viittasivat kuitenkin siihen, ettei maissa sittenkään taida olla niin paljon eroa. Siksi syyn on oltava jokin muu. Nyttemmin olenkin alkanut uskoa, että Piilonen ei tullut ajatelleeksi, että eräreitin pohjoinen haara kulki Kortejärveltä Märkäjärven kautta Kirkkojärvelle. Se kulki sekä Taipaleen että Leppälammin kylien ohi. Näin ajatellen luotettavana pidetty ruokalisäveroon perustuva ajoitus voisi pitää paikkansa tässäkin tapauksessa.

Jos Taipale ja Leppälammi olivat Suodenniemen vanhimpia kyliä merkitsee se sitä, että niiden asukkaat tulivat näille maille ohittaen sellaisia asumattomia paikkoja, joihin myöhempinä vuosisatoina muodostui uusia kyliä. Niin voi hyvin ollakin, koska etäisyydet olivat melko lyhyitä ja ihmiset varmaan hakeutuivat parhaille saatavissa olleille paikoille, eivätkä aina lähimmille. Olisikin hauska tietää, mitä ympäristöstä poikkeavaa Taipaleen ja Leppälammin alueella oli 1200-luvulla. Ehkä niittyjä tai myllynpaikkoja? Tai vain hyvä sijainti. Taipaleesta ainakin pääsi vesiteitä pitkin helposti niin nykyisen Makkosen, Sävin kuin Kirkkojärvenkin suuntaan.

Lähteet:

Jokipii Mauno: Suomalaisen ja ruotsalaisen oikeuden alue Satakunnassa. Satakunta: kotiseutututkimuksia XIV, Satakuntalainen Osakunta 1948, s. 221-242.
Piilonen Juhani: Sastamalan historia 2. 1300-1860. Vammalan kaupunki, Vammala 2007.
Saikkala Jouko: Lisiä Sastamalan-Merikarvian linjan eräliikkeeseen ja asutukseen. Satakunta: kotiseutututkimuksia XI, Satakuntalainen Osakunta 1939, s. 133-156.
Tuominen Olli: Ylä-Satakunnan kaskiviljelystä. Paikallissanomat 29.11.1978.
Suodenniemeläisten ulkopalstoista Laviassa ks. esim. Pohjakylän isojakokartta v. 1778, Maanmittaushallituksen uudistusarkisto, Kansallisarkisto.