Kevyt osasto 16 lähtee sotaan

Kesäkuun 18. päivänä vuonna 1941 oli nykyisen Suodenniemen urheilutalon paikalla sijainneella suojeluskuntatalolla melkoinen väenpaljous. Miehiä ja ajoneuvoja tuli ja meni ja paikalle tuodut tavarakasat pienenivät sitä mukaan kuin reserviläiset saivat varusteensa. Nimiä huudeltiin ja tuttuja tavattiin. Seuraava yö vietettiin talolla mutta jo seuraavana päivänä lähdettiin polkupyörillä kohti tuntematonta. Noin 250 miehen joukkoa johti suodenniemeläinen luutnantti (myöh. majuri) Matti Helavuori. Joukosta noin puolet muodosti Kevyt osasto 16:n konekiväärikomppanian (KKK/Kev.Os. 16) loppuosan kuuluessa muihin joukkoihin, kuten 2. komppaniaan (2./Kev.Os. 16). Tie vei Putajan kautta Tyrväälle, jonne saapuivat myös Laviassa muodostetut 1. komppania (1./Kev.Os. 16) ja 2. komppanian pääosa.

Kannaksen tienviittoja vaihdettiin jälleen suomalaisiksi 16.8.1941.
Kevyt osasto 16 marssi tästä tienristeyksestä vajaata viikkoa
ennen tämän kuvan ottamista. Kuva: SA-kuva 35521.

Kevyt osasto 16 oli suodenniemeläisten kannalta samanlainen joukko-osasto kuin  Kenttätäydennysprikaatin X pataljoona (X/KT-Pr.) oli ollut talvisodassa: molemmissa palveli luultavasti enin osa Suodenniemen miehistä. Vähän kärjistäen maavoimien rungon muodostivat tuohon aikaan kenttätykistön ja muiden aselajien tukemat jalkaväkirykmentit, jotka jälleen kärjistäen etenivät rinnakkain omaa kaistaansa eteenpäin. Kevyet osastot olivat puolestaan suoraan oman divisioonansa alaisia ja niiden roolina oli liikkua aina tarpeen mukaan täyttämään saumakohtia ja muita sellaisia paikkoja, joihin syystä tai toisesta tarvittiin lisävoimaa. Siksi kevyiden osastojen sotatie muodostui jalkaväkirykmenttejä poukkoilevammaksi.

Tyrväällä vietettiin muutamia päiviä, kunnes asemalle saapui joukkoja noutamaan tarkoitettu juna. Illalla 23. kesäkuuta lähdettiin matkaan Tampereen, Haapamäen, Jyväskylän ja Pieksämäen kautta nykyisin Savonlinnaan kuuluvalle Putikon seisakkeelle. Sieltä marssittiin rajan pinnassa sijaitsevaan Rautjärven pitäjään, jossa majoituttiin Torsajärven itäpäässä sijaitsevan Salmelan talon maastoon.

Kartassa näkyvän ympyrän keskellä on Lahnalampi, jonka rannalla
viholliskranaatti osui suoraan konekiväärikomppanian telttaan.
Siitä tien suunnassa kaakkoon taisteltiin seuraavana päivänä raskaasti.

Sodan ensimmäiset päivät olivat Kevyt osasto 16:n kannalta melko rauhallisia. Sota antoi tietää itsestään lähinnä lentokoneiden ylilentojen ja kaukaisuudesta kuuluvan tykkitulen kautta. Yksi ilmataistelukin Salmelassa oleskelun aikana nähtiin ja kävipä kerran niinkin, että oma ilmatorjunta pudotti vahingossa yhden oman koneen Torsajärven lähelle. Heinäkuun 15. päivänä konekiväärikomppania sai kotiseudulta mieluisan paketin, kun Suodenniemen lotat lahjoittivat sille radion. Paluupostissa lotat saivat kiitoskirjeen, jossa oli komppanian jokaisen miehen allekirjoitus.

Salmelasta lähdettiin eteenpäin heinäkuun viimeisenä ja elokuun 4. päivänä ylitettiin raja Pajarin kylän kohdalta eli samalta kohtaa, kuin aiemmassa tarinassa mainittu Jalkaväkirykmentti 36. Vihollisia Kevyt osasto 16:n miehet näkivät tässä sodassa ensi kerran Salokylässä Pajarin eteläpuolella. Varsinainen viholliskosketus ja tulikaste tapahtui pari päivää myöhemmin Kaukolan kunnan alueella, minne joukko oli seurannut edeltä menneitä rykmenttejä. Vihollinen vetäytyi mutta osaston komentaja kapteeni Urho Koukku kaatui ja konekiväärikomppaniasta suodenniemeläinen korpraali Kalle Rajaniemi haavoittui.

Lahnalammella telttaan osunut kranaatti jätti jälkensä Suodenniemen sankarihautausmaalle.

Elokuun 8. päivänä konekiväärikomppania oli majoittuneena Kaukolan taajaman pohjoispuolelle Lahnalammen rantaan kun pahin tapahtui ensimmäisen kerran. Vihollisen tulenjohtajat olivat jotenkin saaneet majoitusalueen sijainnin selville ja sinne satoi raskaan tykistön keskitys. Yksi kranaateista osui suoraan yhteen konekiväärikomppanian teltoista ja tuho oli suurta: neljä miestä kaatui ja neljä sai vammoja. Kaikki kaatuneet olivat suodenniemeläisiä. He olivat alikersantit Aarne Haapanen Lahdenperästä ja Toivo Jokiranta Pajuniemestä sekä korpraalit Antti Aaltonen Putajasta ja Oiva Ojala Kouraniemestä. Heistä 22-vuotias Haapanen oli nuorin ja varttunein 36 vuoden ikään ehtinyt Ojala. Haavoittuneet olivat suodenniemeläiset alikersantit Viljo Jylhä ja Arvo Tuomilaakso sekä luutnantti Olavi Sara Karvialta ja sotamies Vilho Mäkipää Hämeenkyröstä.

Unto Sillanpää

Paavo Pihlajamäki

Seuraavana päivänä 2. komppania sai käskyn lähteä ottamaan haltuunsa Lahnalammen kaakkoispuolella olleen tienvarren maaston. Tehtävä osoittautui vaikeaksi, sillä tuolla alueella oli runsaasti louhikkoista kalliota jonka muotoja puna-armeijalaiset käyttivät menestyksellä hyväkseen. Taistelu oli molemmin puolin raskasta ja kesti aina iltaan saakka. Vastapuoli poistui alueelta vasta seuraavan yön hämärässä. Tässä taistelussa komppanian riveistä kaatui kahdeksan miestä, heistä suodenniemeläisiä sotamiehet Unto Sillanpää Putajasta ja Paavo Pihlajamäki Pajuniemestä.

Kuten jo edellisistä sotatarinoista huomattiin, jatkosodan ensimmäiset viikot olivat suodenniemeläisittäin kovin raskaat. Nyt myös Kevyt osasto 16 oli joutunut maksamaan etenemisestään kalliit lunnaat.

Lähteet:
Kevyt osasto 16:n 2. komppanian sotapäiväkirjan kopio 18.6.1941-16.1.1942 (Pk 2712), Kansallisarkisto.

Kevyt osasto 16:n konekiväärikomppanian sotapäiväkirja (SPK 16983), Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.

Kevyt osasto 16:n tuntolevy- ja tappioluettelovihko 1941 (Perus 10288/8), Kansallisarkisto.
Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tietokanta, Kansallisarkisto.

Jankkari Sakari: Kunniavelkamme sotaveteraaneille ja kotiseudulle: Suodenniemen veteraanimatrikkeli: elämää sodissa ja kotirintamalla vuosina 1939-1945. Suodenniemi 2007.
Pohjola Aleksi: Rynnättiin vanhaa rajaa kohti. Kansa taisteli -lehti 9/1971, s. 257-260.
Karttapohja: www.karjalankartat.fi, Maanmittauslaitos.
Kaatuneiden valokuvat: Suomen sankarivainajat 1939-1945. Turun ja Porin lääni, osa 2: Loimaa - Yläne. Länsi-Kustannus Oy, Naantali 1979.