Erään ohitustien tarina

Viime sotien jälkeinen vuosikymmen oli liikennemäärien voimakkaan kasvun aikaa. Suurentuva autokanta merkitsi suuria muutoksia tieverkolle, kun kärryteistä alkunsa saaneet kulkuväylät piti muuttaa suurempiin nopeuksiin ja liikennemääriin sopivaksi. Kaikkialla Suomessa teitä tasoitettiin ja mutkia oiottiin. Yksi ajan uutuuksista oli kestopäällyste, jota alettiin levitellä pääteiden pintaan.

Tie- ja vesirakennushallitus suunnitteli tämän maiseman
poikki kulkevaa tietä 1950-luvulla. Suodenniemen kunta
puolestaan esitti, että tie kulkisi edessä näkyvältä sahalta
suoraan tähän kuvanottopaikalle. Etualalla kuvassa näkyy
nykyinen Röyskäntie, joka on osa vanhaa valtatietä.
Vasemmalla Helavuori, urheilutalo jää kuvaajan selän taakse.

Nämä liikenteen muutokset näkyivät myös Suodenniemellä. Vielä 1950-luvulla valtatie 11 Tampereelta Poriin kulki keskipitäjän läpi monin paikoin samalla kohtaa, missä nykyisin kulkee seututie 259. Senkin kehittämistä alettiin miettiä, sillä tiessä oli runsaasti mutkia ja korkeuseroja. Erityisesti tuolloisen Salmen sillan länsipuolella ollut jyrkkä mäki oli sekä hankala että vaarallinen. Tieviranomaisilla olikin tien suhteen useita suunnitelmia: pohjoiseksi vaihtoehdoksi nimetty malli tarkoitti olemassa olleen tielinjan uudistamista, eteläinen malli taas kokonaan uuden tien rakentamista aiempaa uudelle reitille. Ja kolmaskin malli näyttää olleen, vaikka sen sisällöstä en ole löytänyt tarkempia tietoja.

Valtatien kunnosta ja tulevaisuuden tarpeista tehtiin tutkimus, joka valmistui vuonna 1956. Siinä oli alempana näkyvä mielenkiintoinen hahmotelma Suodenniemen keskipitäjän uudeksi tielinjaukseksi. Ensimmäisessä vaiheessa oli määrä kunnostaa vanha Salmen silta ja madaltaa Salmen ahdetta. Seuraavassa vaiheessa työtä oli määrä jatkaa tekemällä ohitustie, jonka kautta kiireiset matkaajat voisivat ohittaa Suodenniemen kuntakeskuksen vauhtia hidastamatta.

Käytettävä toimintamalli ratkaistiin valtioneuvoston istunnossa joulukuussa 1957. Siellä päätettiin, että tie tulisi kulkemaan kokonaan uutta eteläistä linjausta noudattaen. Työt käynnistyivät jo ennen seuraavaa kevättä ja aikanaan tie valmistui sinne, missä se nykyisin kulkee.

Tästä tärkeästä päätöksestä huolimatta tieviranomaiset näyttävät jatkaneen nykyisen seututie 259:n uudistamisen suunnittelua. Lääninhallitus pyysi nimittäin elokuussa 1958 Suodenniemen kunnalta lausuntoa edellä mainittuun oikaisusuunnitelmaan. Syyskuussa antamassaan vastauksessa valtuusto totesi, että oikaisu Salmen sillan alueella tulisi suorittaa vetämällä tielinja salmesta nykyisen sahan tontilta suorinta tietä Itälinnan tontin ja nykyisen urheilutalon väliseen ahteeseen. Sitä vastoin kunnanisät ihmettelivät, miksi tie pitäisi viedä Jyrmysjärven asumattomalle etelärannalle etenkään tilanteessa, jossa uutta väylää oltiin jo rakentamassa kilometrien päähän Suodenniemen eteläosaan. Se esittikin kantanaan, että urheilutalolta tien pitäisi kulkea nykyistä linjaansa Mouhijärvelle niin, että Jyrmysjärven itäpuolella Teinilän kohdalla oleva mutka oikaistaisiin. Näiden töiden kustannuksiin kunnan ei katsottu voitavan osallistua, vaan varat tulisi saada valtion kassasta.

Ensimmäisessä vaiheessa oli määrä toteuttaa mustalla viivalla merkitty
tien oikaisu. Jatkosuunnitelmat on merkitty katkoviivalla. Kartassa
Jyrmysjärven itäpuolella näkyy tekstissä mainittu Teinilä, jonka kohdalla
tietä oikaistiin muistaakseni 1980-luvun alussa. Kartta sisältyy lopussa
mainittuun Tie- ja vesirakennushallituksen arkistokoteloon.

Oman lausuntonsa asiaan toimitti maanviljelijä Matti Helavuori, jonka elinkeinoon hänen tilansa halkaiseva tie olisi kiistatta vaikuttanut. Myös hän totesi, että suunnitelmat vaikuttivat vanhentuneilta kun uusi tie oli jo rakenteilla. Hän laski, että aiottu tielinja peittäisi alleen noin kolmanneksen Helavuoren peltoalasta, minkä lisäksi jäljelle jäävien kappaleiden viljely vaikeutuisi. Merkittävää oli myös se, että tilan päärakennus, aitta ja suuli jäisivät tien suoja-alueen piiriin. Tämä oli ongelma siksikin, että tilan vanha päärakennus, joka oli sijainnut nykyisen Röyskäntien varressa aivan Kelan taloa vastapäätä, oli purettu vuonna 1951 ja uusi talonpaikka oli sovittu yhdessä tieviranomaisten kanssa. Helavuori ehdotti, että tien oikaisu tehtäisiin kunnanvaltuuston ehdotuksen mukaisesti mutta niin, että hänen peltonsa kohdalle tehtäisiin tiehen alikulku, jonka kautta laitumella olevat lehmät pääsisivät entiseen tapaansa Kirkkojärven rantaan juomaan.

Uuden tielinjan suunnittelu näyttää päättyneen pian näiden tapahtumien jälkeen. Seuraavan kerran linjausta muutettiin 1970-luvulla, kun uusi Salmen silta valmistui nykyiseen paikkaansa ja Salmen jyrkkä ahde siinä samalla viimeinkin voitettiin. Lähellä kuitenkin oli, että Kittilän kylän asumusten välissä kulkisi nyt tie, joka kaartaisi Jyrmysjärven eteläpuolelta kohti Mouhijärveä.

Lähteet:
Tie- ja vesirakennushallituksen arkisto (A8.14:4; Fh 27), Kansallisarkisto.