Ruotusotilaiden mailla Pohjakylässä – osa 1

Ruotsin ajan ruotuarmeijan sotilaita oli asutettu Suodenniemelle oikeastaan jokaiseen kylään, joka tuolloin oli olemassa. Pohjakylän osalta ruotusotilastorpan sijainti on periaatteessa helppo selvittää, koska se on merkitty isojakokarttaan kenties selkeimmin kaikista Suodenniemen kylistä. Toisaalta alue on vuosisatojen mittaan muuttunut niin, että torpan sijaintia nykymaastossa olikin yllättävän hankala päätellä. Luulen sen kuitenkin sijainneen nykyisen Kylätanhuan varrella paikassa, josta tuo viereinen kuva on.

Olen usein ennenkin harmitellut, että torpan asukkaiden päättely ei useinkaan ole helppo tehtävä, sillä monet ruodut käsittivät useiden kylien taloja ja toisaalta yhdessä kylässä saattoi sotilaita olla enemmän kuin sotilastorppia. Uskoisin kuitenkin, että Pohjakylän sotilastorppaa asuttivat ruodun 109 sotilaat. Näin siksi, että 1700-luvun lopun sotilaiden sotilasnimi Kerolin viittaa tämän ruodun rungon muodostaneiden Isokeron ja Vähäkeron talojen nimiin. Toiseksi torppa sijaitsee vain muutaman sadan metrin matkan päässä niistä. Ja kolmanneksi sotilaat on merkitty Isokeron rippikirjasivulle.

Pohjakylän ruotusotilastorppa lienee ollut edessä näkyvän metsänreunan
paikkeilla. Kuvassa näkyvä tie on Kylätanhua.

Ensimmäinen ruodun 109 sotilas, jonka löysin katselmusluettelosta oli Hendrich Anderson Hiortman, joka lienee tullut ruotuun lokakuussa 1711. Tällöin ruodun sijaintipaikaksi on vielä merkitty Märkätaipale, josta se on sittemmin siirretty ensin Pohjakylän ja Pukaran yhteiseksi ja myöhemmin Pohjakylän omaksi ruoduksi.

Hiortmanista en löytänyt enempää tietoa mutta voi olla, että hän on yksi Suuren Pohjan sodan uhreista. Vuonna 1720 ruotu oli nimittäin tyhjillään, kuten moni naapuriruotukin. Syynä olivat Kaarle XII:n armeijan ja siihen kuuluneen Kuninkaallisen Porin jalkaväkirykmentin kovat tappiot ensin Viipurissa, sitten Riikassa ja lopulta Pultavassa.

Suuri Pohjan sota aiheutti suomalaisissa joukko-osastoissa niin suurta katoa, että sen päätyttyä näille seuduille siirrettiin riikinruotsalaisia täydennysmiehiä. Yksi heistä oli elokuussa 1722 Pohjakylään Hiortmanin seuraajaksi asettunut korpraali Oluf Andersson Fägerberg, joka oli aiemmin palvellut Mouhijärven toisella laidalla Salmin ja sen lähikylien ylläpitämässä ruodussa. Hän oli kotoisin Länsi-Göötanmaalta (Västergyllen) eli jostakin nykyisen Göteborgin seutuvilta. Epäilemättä hän oli yksi harvoista Suodenniemen ruotusotilaista, joka oikeasti oli ruotsinkielinen ja jolla oli ruotsalainen nimi. Tullessaan hän oli 33-vuotias ja ajan tapaan hän oli listautunut armeijaan jo hyvin nuorena. Palvelusvuosia hänellä oli nimittäin takanaan jo kahdeksantoista.

Fägerbergin seuraaja Pohjakylän ja Pukaran ruodussa oli Laviasta ruodusta numero 99 siirretty Christopher Johansson Lund. Hänet siirrettiin toisaalle vuonna 1728, jolloin hänen paikalleen Suodenniemelle tuli Carl Gustaf Lund –niminen soturi. Hänet nimitettiin komppanian majoittajaksi (furir) vuonna 1732, jolloin hän sai siirron ja ruodun sotamies vaihtui jo neljännen kerran kymmenen vuoden aikana.

Pohjakylän ruotusotilastorppa (Soldats Torp) näkyy selvästi isojakokartassa.
Vasemmalla näkyvät Isokeron (No I) ja Vähäkeron (No II) eli Mikkolan
talot. Torpan viljelykset näyttäisivät olleen kylän mailla nykyisen Sävintien
varrella. Ylhäällä pilkottaa Koivuniemenjärvi, vasemmalla Kirkkojärvi
ja oikealla Jyrmysjärvi.

Uusi tulija saapui Hämeenkyröstä ruodusta numero 115. Hän oli jo 40-vuotias Johan Erichsson Brask ja sikäli poikkeuksellinen, että hänellä oli tuohon ikään mennessä takanaan vasta kuuden vuoden armeijapalvelus. Toinen erikoisuus oli se, että hän oli kotoisin Inkeristä eli jostakin nykyisen Pietarin lähistöltä. Braskin syntyessä alue oli kuulunut Ruotsiin mutta se jäi Suuren Pohjan sodan päättäneessä Uudenkaupungin rauhassa itärajan taakse. Brask eleli Pohjakylässä kuolemaansa syyskuuhun 1749 saakka. Häntä tehtävässä seurasi Otto Schulman –niminen soturi, joka sai ylennyksen lippumieheksi (förare) Euran komppaniaan syksyllä 1751. Hänen tilalleen tuli Carl Packalen, joka oli ruotusotilaiden joukossa melko poikkeuksellisesti poikamies. Hänet lähetettiin monien muiden pitäjän ruotusotilaiden tavoin 1760-luvun alussa Pommerin sotaan. Hieman yli 30-vuotias soturi näyttää selvinneen sotaretkeltä takaisin kotiin, sillä hänet siirrettiin varusmestarina (rustmästare) läheiseen ruotuun 111 joulukuussa 1762.

Packalenin siirron jälkeen ruotu jäi pitkäksi aikaa tyhjilleen, sillä uusi mies saatiin vasta tammikuussa 1770. Hänen nimensä oli Johan Bertilsson Kerolin ja hänen tiedetään olleen kotoisin silloisesta Porin läänistä. Vuonna 1779 hänellä oli ikää 28 vuotta, joista hän oli ollut sotilaana melkein kymmenen vuoden ajan. Siinä missä ruodun sotilaat olivat tähän saakka vaihtuneet usein, tuli Kerolinista vakanssin pitkäaikainen haltija. Hän näyttää olleen tehtävässään ruotuarmeijan lakkauttamiseen eli 1800-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppuun saakka, vaikkakin hänen etunimekseen on loppuaikoina virheellisesti merkitty Hindric. Tämä ruodun viimeinen sotilas näyttää olleen erittäin pidetty, sillä vuonna 1808 hänen olleessaan jo 56-vuotias hänen tietoihinsa kirjattiin, ettei hän ollut koskaan sairaana ja että hän oli ripeä ja hyvä sotilas. Vuosien 1814-1820 rippikirjassa Vähäkeron sivulla oleva Kerolin on merkitty eläkkeensaajaksi (gratialist). Hän menehtyi halvaukseen (slag) 70-vuotiaana lokakuussa 1821, vain hieman yli kuukautta vaimonsa kuoleman jälkeen.

Johan Kerolin ja hänen edeltäjänsä eivät näytä olleen Pohjakylän ainoat sotilaat vaan kylässä oli toisenkin ruodun sotilaita, ainakin aika ajoin. Se on kuitenkin oma juttunsa, johon on syytä palata kertomuksen seuraavassa osassa.

Lähteet:

Porin läänin jalkaväkirykmentin katselmusrullat ja värväysluettelot 1728-1804, Kansallisarkisto.
Pää- ja rippikirjat sekä kuolleiden ja haudattujen luettelot, Suodenniemen seurakunnan arkisto, Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Pohjakylän isojakokartta vuodelta 1778, Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.