Isosävin tila vuonna 1782

Katselin jälleen kerran läpi toissa vuonna digitoituja Suodenniemen uudistuskarttoja ja tulin tällä kertaa keskittyneeksi lähinnä Sävin vanhoihin karttoihin. Yleensä käy niin, että huomio kiinnittyy itse karttakuviin ja nihin liittyvät vaikeammin tulkittavat selityslehdet pitkine teksteineen jäävät vähemmälle huomiolle. Varsinkin tilusmittausasiakirjat ohittaa helposti, sillä ainakin itse luulin niiden sisältävän lähinnä tietoja tilusten määrästä, kylvöstä ja muusta. Luulo ei kuitenkaan nytkään ollut tiedon väärti. Isosävin tiluksia vuonna 1782 esittelevän selityslehden teksti näytti poikkeuksellisen selkeältä ja kiinnostavalta joten aloin lukea sitä läpi. Rajapaikkojen luettelemisesta alkavaan tekstiin sisältyy hieno kertomus Isosävin ympäristöstä, pelloista, karjasta ja ylipäänsä elinkeinoista ja koetinkin saada tekstin tähän käännetyksi. Jos poikkeamia alkuperäistekstiin löytyy sopii niistä mieluusti kommentissa huomauttaa.

Mutta tässä tämä paljon kertova selonteko yli 230 vuoden takaa:

"Isosävin talo sijaitsee ylänkömaalla Sävijärven läheisyydessä. Se saa vetensä Kyröjoesta sekä muutamista muista puroista, jotka puolestaan saavat vetensä useista pienistä järvistä [Hämeen]Kyrön ja Ikaalisten pitäjissä. Sävijärvestä vesi virtaa Sävijoen kautta Kirkkojärveen, josta taas Kourajoen kautta Mouhijärveen ja siitä edelleen Kiikoiskosken kautta vesistöön, joka laskee Tyrvään, Huittisten, Kokemäen ja Ulvilan pitäjien kautta mereen Porin kaupungin kohdalla noin kymmenen peninkulman matkan jälkeen.

Uudistuskartta on harmillisesti jäänyt keskeneräiseksi mutta siitä voi
kuitenkin hahmottaa tilan rakennuksia ja sen lähimmät tilukset.
Oikealla näkyy Sävijärvi, vasemmalla Lamminjärvi.

[Suodenniemen] Kappelin kirkko sijaitsee [nykyisen vanhan hautausmaan kohdalla] talolta etelään hieman yli peninkulman päässä. Turun ja Vaasan maaherrakunnat yhdistävälle yleiselle maantielle matkaa on 2 ¾ peninkulmaa ja sille maantielle, joka kulkee [Mouhijärven] emäkirkon ja [Suodenniemen] kappelikirkon välillä, ¾ peninkulmaa. Se tie jatkuu haastavana ratsastienä Porin kaupunkiin, jonne kesäaikana lasketaan matkaa olevan 8 peninkulmaa. Turkuun täältä on matkaa 16 ¾ peninkulmaa ja Tampereen kaupunkiin 7 ½ peninkulmaa, mistä voidaan päätellä, että talon asukkaat eivät ilman vaikeuksia voi kuljettaa tavaroita muuna aikana kuin talvella.

Vuoden 1701 maakirjaan on tämä talo merkitty uutta ja vanhaa manttaalia puolen manttaalin verotilaksi. Vuoden 1754 maakirjassa talo on merkitty kruunulle yhtäläisellä manttaalilla ja äyriluvulla sekä 12 riikintaalerin ja 6 hopeaäyrin verolla, joka on [Selkeen virkataloa asuneelle] Kuninkaallisen Porin läänin jalkaväkirykmentin everstille palkaksi jaettu. Talo maksaa säädetyt kymmenykset.

Asianmukaisesti toimeenpannun jyvityksen perusteella on talon peltojen havaittu koostuvan osin hyvästä savimaasta, osin hiekansekaisesta savesta jonka päällä on puoli korttelia [1 kortteli = 14,8 cm] ruokamultaa. Maa on jokseenkin tasaista joskin etelään viettävää ja se on kelvollisesti ojitettu ja aidattu. Vehnä, ruis, ohra ja kaura asettuvat keskijyväluvultaan [=sadon suhde kylvöön] noin 6-7 jyvään.

Niityt ovat osittain kovaa maata, osittain enemmän tai vähemmän vetistä suomaata ja tehdyn mittauksen perusteella niistä saadaan heinää keskimäärin 38 aamia [1 aami = n. 51 kg; yhteen kärrykuormaan meni nelisen aamia heiniä] kesässä. Puolta niityistä ei ole aidattu tai ojitettu, minkä vuoksi heinänsaanti niistä on vähäistä. Paremmalla hoidolla heinänsaantia voitaisiin lisätä, mutta nytkin asukkaat ruokkivat sillä vuosittain 3-4 hevosta, 20-24 nautaa ja 30-40 lammasta.

Metsiä on yllin kyllin ja niissä kasvaa suuria honkia, mäntyjä, kuusia, koivuja ja leppiä. Niistä saadaan taloon sahapuuta ja aineksia tervanpolttoon. Niistä riittää puuta myös kaikenlaiseen kotitarpeeseen. Talolla on hyvät mahdollisuudet peltojen ja niittyjen viljelykseen sekä raivata metsää ja soita, joista saa hyvää laidunmaata.

Talon asukkaat kalastavat Sävijärvellä rysillä ja nuotilla. Niin saadaan kaikenlaista kalaa, mitä kotitarpeeksi tarvitaan.

Vilkaisu vuosien 1778-1782 rippikirjaan kertoo, että Isosäviä asutti kertomuksen
laatimisaikaan kolme sukupolvea. Taloa isännöi 27-vuotias nuori isäntä Johan Andersson
vaimonsa Lisa Sigfridsdotterin kanssa. Myös Johanin 51-vuotias isä Anders Henricsson sekä
tämän isä, 82-vuotias Henric Jöransson perheineen asuivat siellä.

Talolla on satasalkoinen humalisto. Pellavaa ja hamppua kasvatetaan omaan tarpeeseen. Tervaa poltetaan 20-30 tynnyriä vuodessa. Ne ja viljaa myydään joko Turkuun tai Poriin. Karjaa myydään kesäisin kierteleville Uudenkaupungin ja Rauman porvareille. Näin saadut tulot käytetään veroihin ja maksuihin, minkä lisäksi jotakin voidaan saada myös säästöön.

Jylhäkoskessa neljännespeninkulman päässä talosta sijaitsee pieni jalkamylly. Sen omistavat Isosävin ja Vähäsävin talot yhdessä. Myllystä maksetaan vuosittain kuusi kappaa [1 kappa = n. 5,5 litraa] [viljaa] tullimaksuna kruunulle. 

Kuninkaallisen Porin läänin jalkaväkirykmentin henkikomppanian ruotuun numero 104, jonka haltijana sotilas Johan Knack tällä hetkellä on, osallistuu tämä talo 1/3 osuudella ja Prusin talo Taipaleesta 2/3 osuudella. Sotilastorppa sijaitsee Prusin maalla Taipaleen kylässä. Samassa komppaniassa ja rykmentissä reservisotilaana numero 53 palvelevan Mats Sigerin ruotusotilastorppa tullaan rakentamaan tämän talon maalle."

Kertomus on monella tapaa mielenkiintoinen katsaus 1700-luvun lopun suodenniemeläisen maatalon toimeentuloon. Itselläni huomio kiinnittyi kehitteillä olevaan viljelyyn, joskin 6-7 jyvän sato yhtä kylvettyä jyvää kohti tuntui kovin alhaiselta. Allamainitun Suomen taloushistorian selailu kuitenkin paljasti, että määrä oli tuohon aikaan kutakuinkin tavanomainen. Isosävin talo kehittyi 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa edelleen hyvin, koska 1800-luvun alkupuolella sitä pidettiin yhtenä suurimmista ja parhaista tiloista koko silloisen Mouhijärven alueella.

Muun ohella kiinnostavaa oli havaita, miten kalastus Sävijärvellä muodosti osan asukkaiden ruokataloudesta. Elanto kertyi kovin monenlaisista osasista, kun pellava- ja hamppuviljelmät ja tervanpolttokin lasketaan mukaan.

Lähteet:
Isosävin tiluskartta ja asiakirjat vuodelta 1782, Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Kruununtiloja koskevat asiakirjat, Turun ja Porin lääninhallituksen lääninkonttorin arkisto (Hda:6), Turun maakunta-arkisto.
Jutikkala Eino, Kaukiainen Yrjö ym. (toim.): Suomen taloushistoria 1: agraarinen Suomi. Tammi, Helsinki 1980.