Konekiväärimiehiä Raja-Karjalassa

Viimeksi, kun täällä puhuttiin Jalkaväkirykmentti 8:n II pataljoonasta (II/JR 8), oltiin juhannuksessa 1941 ja jatkosodan ensimmäisissä päivissä. Sen jälkeen pataljoona, jossa joukko suodenniemeläisiä varusmiehiä palveli, oli edennyt Laatokan rantaan ja levännyt ja pitänyt vahtia talvisodan aikana kuuluisuutta niittäneessä Mantsinsaaressa. Elokuun 10. päivästä alkaen se oli siirtynyt Salmin kirkonkylän kautta Salmiin kuuluneelle Orusjärvelle, joka sijaitsi aivan vanhan rajan tuntumassa. Se ylitettiin ilman sen suurempaa numeroa alkuillasta 11. elokuuta yli 100 kilometrin marssin päätteeksi.

Vanhan rajan tuntumassa mutta sen vieraalla puolella sijainnut Maaselän
kylä vallattiin 21.8.1941. Tämä kuva kylästä on otettu vain päivä
valtauksen jälkeen. Kuva: SA-kuva 39231.

Elokuun 19. päivä oli Karjalan armeijan uuden hyökkäyksen alkamispäivä. Pitkän marssinsa rasituksista toipuville II pataljoonan miesten osaksi tuli hyökätä takaisin vanhan rajan sisäpuolelle Hyrsylään, mistä jatkettiin taas rajan toiselle puolelle Veskelyksen kylään. Hyrsylän mutkan alue oli tärkeä, koska venäläiset olivat välirauhan aikana rakentaneet sen poikki junaradan, joka yhdisti Suomeen ennen kuuluneen Suojärven Itä-Karjalaan. Alueella oli myös lukuisia siltoja, jotka haluttiin saada ehjinä haltuun. Lisäksi paikalla oli tietty symbolinen merkitys, sillä sen valtaamisen myötä Laatokan Karjala alkoi jälleen olla suomalaisten hallussa puolentoista vuoden katkon jälkeen.

Uuden hyökkäysvaiheen alussa sekä vihollinen että paikalliset siviilit onnistuttiin yllättämään, mikä ilmenee tästä ajanjaksosta kirjoittaneen M. O. Matilaisen muistelmasta:

”Vastarintaa ei ilmennyt juuri ollenkaan ja eteneminen jatkui aina Veskelykseen saakka, jonne saavuimme helteisenä iltapäivänä. Ihmeeksemme näimme kylän väen pellolla ruista leikkaamassa. Ensin asukkaat eivät kiinnittäneet meihin suurempaa huomiota luullen ehkä omiensa olevan marssilla, mutta alettuamme puhutella heitä he kauhistuivat ja syöksyivät suin päin metsään.”

Maaselän kylän sijainti näkyy tästä Laatokan Karjalan yleiskartasta.
Nuoli osoittaa suuntaa, mitä pitkin 2.KKK/JR 8:n eteneminen kulki.
Karttaan on merkitty mustalla tekstissä mainittu rautatie, jonka
Suojärveltä rajan yli erkaneva haara oli rakennettu välirauhan aikana.

Rykmenttiä komentaneen eversti Pietari Autin sanotaan panneen varusmiehistä muodostetut I ja II pataljoonan pahimpiin paikkoihin säästääkseen reserviläisistä koottua III pataljoonaa. Ehkä siksi II pataljoona oli mukana seuraavassakin hyökkäyksen vaiheessa, jonka tarkoituksena oli Maaselän kylän valtaus. Veskelyksen tavoin sekin sijaitsi aivan vanhan rajan tuntumassa. Sinne vihollinen oli jo ehtinyt varustaa asemat mikä merkitsi, ettei yllätyshyökkäyksen mahdollisuutta enää ollut. Silti 4. komppania (4./JR 8) ja sille alistettu 2. konekiväärikomppania (2. KKK/JR 8) saivat kylän heti hyökkäyspäivän aamuna hetkeksi haltuunsa, ennen kuin vihollisen vastahyökkäys pakotti ne perääntymään.

Uusi yritys Maaselän valtaamiseksi aloitettiin myöhemmin samana päivänä, 21.8.1941. Silloin oma tykistökin oli jo ehtinyt riittävän lähelle osallistuakseen taisteluun. Tuona taistelun päivänä konekiväärikomppania menetti kaatuneina neljä miestä, joista yksi oli suodenniemeläinen sotamies Arvo Ahola. Muut menehtyneet olivat ylistarolainen korpraali Pentti Lehtinen, konekivääriin vettä hakiessaan kaivolle tuupertunut tamperelainen sotamies Juho Särkkä sekä karkkulainen sotamies Olavi Salospohja. He kaikki olivat 21-vuotiaita.

Komppanian sotapäiväkirja mainitsee taistelun vain ohimennen eikä lokakuussa kirjoitettu taistelukertomuskaan kerro siitä kovin yksityiskohtaisesti. Onneksi kuitenkin taisteluun osallistunut Väinö Reijonen kirjoitti siitä aikanaan tarkan kuvauksen Kansa taisteli –lehteen. Reijosen kirjoitus sisältää tarkempaa tietoa myös Aholan kohtalosta:

Arvo Ahola

”[Suomalaisten edettyä jo kylän talojen läheisyyteen] Talojen nurkilta ammuskeltiin vielä aika lujasti, samoin oikealla olevalta kumpareelta, jolla oli lukumäärältään ylivoimainen vihollinen. Eikä meilläkään olleet panokset kortilla. Onneksemme oli tiessä sillä kohdin vähän leikkauksen tapaista, tarjoten hieman suojaa, kun vain pysytteli matalana. Näin ei ollut vasemmalle levittäytyneillä kiväärijoukkueiden miehillä, joten alkoi tulla tappioita. Heidän oli pakko pyrkiä edessä olevien talojen suojaan. Talojen takana olivat vanjat valmistautumassa vastaiskuun. Saarroksiin joutumisen pelosta he kuitenkin lähtivät pakoon ja samalla sinne haettiin meidän toinen konekiväärimme antamaan vauhtia.

Osa oli kuitenkin jäänyt ja se tuli kk.ryhmälle kalliiksi, ampujana ollut stm. Ahola sai kuulan lävitseen. Heti sen jälkeen tuotiin tähystäjänä toiminut korpr[aali] Lehtinen rinnan ja keuhkot läpäisseen luodin tavoittamana.”

Raju hyökkäys johti Maaselän kylän valtaamiseen. Omiksi koetut alueet oli tällä suunnalla saatu nyt jokseenkin hankittua takaisin, mikä piristi sekä joukkojen että kotiin jääneiden mieltä. Loppua sodalle ei kuitenkaan vielä näkynyt, vaikka sitäkin oli jo kovasti toivottu. Pitkä oli odottavan aika.

Lähteet:
Jalkaväkirykmentti 8:n II pataljoonan (II/JR 8) sotapäiväkirja (SPK 9877), Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Jalkaväkirykmentti 8:n 2. konekiväärikomppanian (2.KKK/JR 8) sotapäiväkirja (SPK 9838), Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Jalkaväkirykmentti 8:n 2. konekiväärikomppanian taistelukertomus Maaselän taistelusta (SPK 26563), Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tietokanta, Kansallisarkisto.
Jokipii Mauno (toim.): Tuntemattoman sotilaan rykmentti – JR 8: Jalkaväkirykmentti 8:n historia. WSOY, Porvoo 1991.
Reijonen Väinö: Kaksi elonkorjuupäivää. Kansa taisteli –lehti 9/1971, s. 275-277.
Karttapohja: www.karjalankartat.fi, Maanmittauslaitos.
Arvo Aholan valokuva: Suomen sankarivainajat 1939-1945. Turun ja Porin lääni, osa 2: Loimaa - Yläne. Länsi-Kustannus Oy (Naantali 1979).