Jääskeä valtaamassa

Jalkaväkirykmentti 6:n 7. komppaniasta (7./JR 6) puhuttiin viimeksi muutama sotajuttu sitten. Silloin se oli valtaamassa nykyisen rajan pinnassa olevaa Ritamäkeä ja saikin sen haltuunsa suurten uhrausten jälkeen. Niistä tapahtumista tähän tarinaan oli kulunut kymmenisen päivää ja matkaa oli taitettu niin, että oltiin parisenkymmentä kilometriä etelämmässä, Jääsken kirkonkylän itäpuolella. Jääski sijaitsee Vuoksen rannalla vain kymmenisen kilometriä nykyisen rajan takana joten kovin kauas ei vielä tässä vaiheessa ollut edetty.

Jääsken suojeluskuntatalon luona käytiin kovia taisteluita. Tämä kuva talosta
on otettu taistelujen päätyttyä 21. elokuuta 1941. Seinille ja katolle
kootut puut ovat venäläisten tekemää naamiointia lentokoneita vastaan.
Kuva: SA-kuva 37147.

Venäläisillä oli Jääsken ja sen viereisen Enson tehdastaajaman alueella voimakkaita joukkoja. Jalkaväkirykmentti 6 yhtenä oli saattamassa niitä tukalaan asemaan koukattuaan alueen itäpuolelle ja sulkemalla siten elintärkeitä vetäytymisteitä. Vuoksen yli kulki enää kaksi venäläisten hallussa ollutta siltaa, joita he puolustivat raivokkaasti. Siksi Jääsken lähestymistaisteluista tulikin ehkä miesten siihen asti raskaimmat.

Jääskeä lähestyttäessä jouduttiin vihollisen kanssa kosketuksiin tuon tuostakin. Elokuun 13. päivänä 7. komppania törmäsi läheisen Kirvun pitäjän suunnasta vetäytyvään viholliskomppaniaan ja tuhosi sen pääosat. Seuraavana aamuna vihollinen yritti komppanian voimin vastaiskua 7. komppanian kohdalta mutta yritys epäonnistui ja maastoon jäi suuri joukko kaatuneita vihollisia. Kun päivä nousi ja ilma lämpeni, täyttyi seutu kalman tukahduttavasta löyhkästä.

Koukkaus oli edennyt siihen vaiheeseen, että suomalaiset hyökkäsivät kohti länttä ja venäläiset torjuivat idästä päälle painavaa vihollista. Taistelu oli niin sekavaa, että kerrankin eräs muonakuskeista ajoi erehdyksessä kuormansa aivan etulinjan ensimmäisten taistelijoiden tasalle. Mies pelastui mutta hevonen ammuttiin kuoliaaksi. Toisessa tilanteessa vihollisjoukkue käveli maantietä sulkeisjärjestyksessä suoraan suomalaisen 6. komppanian (6./JR 6) eteen ja tuhoutui melkein kokonaan.

Seitsemännen komppanian tie kulki Jääskijärven eteläpuolelta kohti
Vuoksen rannalla sijainnutta Jääskeä. Ympyrän keskellä olevan purolinjan,
suojeluskuntatalon ja nuorisoseurantalon luona käydyt taistelut vaativat
kaksi suodenniemeläistä uhria.

Elokuun 15. päivänä kello 11 sai 7. komppania tehtäväkseen hyökätä edellisenä päivänä haltuun saadun Jakovalan kylän alueelta kohti Jääsken kirkonkylää. Tavoitteena oli taajaman itäpuolella virtaava puro. Hyökkäys käynnistyi hieman ennen kello kahta iltapäivällä. Tilannetta seuranneen II pataljoonan esikunnan päiväkirjaan merkittiin myöhemmin, että hyökkäys eteni hitaasti vihollisen sitkeän vastarinnan vuoksi. Auringon jo laskiessa tueksi annettiin 5. komppania, minkä jälkeen asetettu tavoite saavutettiin puolessa tunnissa. Kovia kokenut 7. komppania siirrettiin lepoon Jakovalaan ja 5. komppania jäi etummaisiin asemiin.

15. päivän raju kamppailu maksoi 7. komppanialle 8 miehen hengen. Lisäksi 7 miestä kuljetettiin haavoittuneina linjojen taakse. Yksi kaatuneista oli suodenniemeläinen sotamies Niilo Lahdenperä. Hän oli kuollessaan 31-vuotias.

Niilo Lahdenperä

Jääski oli yhä vihollisen hallinnassa ja yritykset sen valtaamiseksi jatkuivat. Jälleen seuraavana aamuna eli 16. elokuuta 7. komppania sai käskyn siirtyä eteen purolinjalle. Tarkoitus oli hyökätä sen yli ja vallata taajaman laidalla olleet Jääsken suojeluskuntatalo ja nuorisoseurantalo. Toiminta alkoi kymmenen minuutin tykistövalmistelulla kello 12.50. Sen jälkeen lähdettiin etenemään. 

Seitsemännen komppanian eteneminen oli jälleen vaivalloista raivokkaasti puolustautuvan vihollisen vuoksi. Mukana ollut E.I. Häkkinen muisteli tehtyä hyökkäystä kirjoittamassaan joukko-osastohistoriikissa näin:

"Koitti hyökkäyshetki. Ylitimme muutaman metrin levyisen puron pioneerien tekemää ponttoonisiltaa pitkin. Pääsimme Juttuojan yli vihollisen huomaamatta ja nopeasti levittäydyimme puron taakse. Nyt vihollinen huomasi meidät ja aloitti tulituksen. Nopeasti vain maahan. Aloitimme kiivaan ammunnan. Nyt oli kysymys vain siitä kumpi puoli pystyy tehokkaampaan tulitukseen. Vihollisella oli etuna se, että olivat kaivautuneina ja me tasaisen maan päällä suojattomina."

Lopulta komppanian onnistui edetä suojeluskuntatalolle mutta siihen oli pysähdyttävä. Samoin kävi muillakin suunnilla. Puoli viiden aikaan iltapäivällä venäläiset käynnistivät vastahyökkäyksensä ja kolmen hyökkäysvaunun tukemana heidän onnistui pakottaa vajaan joukkueen vahvuiseksi kutistunut 7. komppania takaisin purolinjan taakse. Sen vetäydyttyä myös viereisen komppanian oli tehtävä samoin.

Reino Löytämäki

Tässä 16. päivän hyökkäyksen myötä Suodenniemelle kiiri jälleen surusanoma, sillä siviilissä maanviljelijänä toiminut korpraali Reino Löytämäki Sävin kylästä oli viiden tuona päivänä kaatuneen joukossa. Talvisota oli alkanut Löytämäen 18-vuotissyntymäpäivänä ja nyt 19-vuotiaana hän menetti sodalle henkensä.

Kiivaat taistelut Jääsken herruudesta jatkuivat vielä useiden päivien ajan. Seitsemänteen komppaniaan kohdistuneista rasituksista kertoo se, että kun komppanian päällikkö luutnantti Jaakko Viitamäki kaatui 18. päivänä, hän oli koko komppanian viimeinen upseeri. Aliupseeristokin oli harventunut niin, että komppanianpäälliköksi nousi joksikin aikaa eräs jäljellä olleista alikersanteista.

Jääsken valtaus saatiin päätökseen vasta elokuun 21. päivänä. Taisteluiden keskiössä olleen suojeluskuntatalon salkoon nostettiin sinä päivänä taas siniristilippu. Kotirintamalla se oli usein puolitangossa, Suodenniemelläkin jo moneen kertaan.

Lähteet:
Jalkaväkirykmentti 6:n 7. komppanian (7./JR  6) sotapäiväkirja (SPK 9436), Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Jalkaväkirykmentti 6:n II pataljoonan (II/JR 6) sotapäiväkirja (SPK 9522), Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tietokanta, Kansallisarkisto.
Holkeri Erkki: Jääskessä tapeltiin lujasti. Kansa taisteli –lehti 8/1985, s. 262-265.
Häkkinen E.I.: Kannaksen kahlaajat. JR 6 jatkosodassa. JR 6:n historiatoimikunta, Turku 1986.
Karttapohja: www.karjalankartat.fi, Maanmittauslaitos.
Kaatuneiden valokuvat: Jankkari Sakari: Kunniavelkamme sotaveteraaneille ja kotiseudulle: Suodenniemen veteraanimatrikkeli: elämää sodissa ja kotirintamalla vuosina 1939-1945. (Suodenniemi 2007) ja Suomen sankarivainajat 1939-1945. Turun ja Porin lääni, osa 2: Loimaa - Yläne. Länsi-Kustannus Oy (Naantali 1979).