Kohti Vuoksen rantaa

Elokuun 1941 kuluessa Kevyt osasto 16:n (Kev.Os. 16) miehet etenivät yhä pidemmälle Karjalan kannakselle. Tämä polkupyörillä edennyt joukko, jossa suuri osa Suodenniemen miehistä palveli, oli ehtinyt karaistua jo monissa taisteluissa ja nähdä monenlaisia sodan jälkiä. Vähäiset vihollisvoimat olivat mahdollistaneet nopean tunkeutumisen talvisodassa menetetylle maalle ja vankeja oli saatu runsaasti. Etenemisvaiheen hektisyydestä saa kuvan tästä joukon mukana olleen Aleksi Pohjolan muistelmasta:

Kiviniemi oli tärkeä Vuoksen ylimenopaikka, jonka silta tuhottiin ja
rakennettiin monta kertaa viime sotien aikana. Tässä sitä rakennetaan
venäläisten peräännyttyä elokuussa 1941, pari viikkoa Kevyt osasto 16:n
miesten lähdettyä sen luota eteenpäin. Kuva: SA-kuva 47408.

”Jälleen kiireistä etenemistä, tulipalojen roihutessa tienvarsitaloissa. Pyhäjärven ranta-alueiden kautta [etenimme] kohti Laatokan rantaa, missä melkoinen pienehköjen laivojen muodostama joukko [oli] evakuointipuuhissa kohti Laatokan selkää.

Vankeja antautui näissä vaiheissa metsistä ja ruispelloista. Toisinaan pikkuteiden sillat takanamme sortuivat jolloin mp.lähetit saattelivat vankeja siltapalkkeja pitkin ajaen taaksepäin, aina ei edes […] huomattu asetta poistaa.”

Muistelmassa mainitun Pyhäjärven nimi oli varmasti monelle suodenniemeläiselle tuttu, sillä monia sen asukkaita oli talvisodan aikana evakuoituna Suodenniemelle. Pyhäjärveltä jatkettiin eteenpäin tunnetuille talvisodan taistelupaikoille Taipaleeseen, jonka linjat olivat pitäneet sodan loppuun saakka ja jossa Väinö Hujulahti yhtenä oli ollut patoamassa puna-armeijan valtavaa hyökyä. Taipaleenjoen asemiin saavuttiin elokuun 13. päivänä.

Tällä alueella Vuoksen rannalla Kevyt Osasto 16 odotti käskyä suorittaa
vesistön ylimeno sen eteläpuolelle. Kun ylityskäsky lopulta saatiin,
se suoritettiin ponttoonikuljetuksella.

Ennen pitkää Kevyt osasto 16 siirrettiin lännemmäs. Sotapäiväkirja kertoo, että marssireitti kulki takaisin Pyhäjärvelle ja sen Konnitsan kylän kautta Kiimajärven pohjoispuolitse Sakkolan pitäjän Kiviniemeen. Marssi päättyi Vuoksen rantaan pienen matkan päähän kuulusta Kiviniemen sillasta. Oli elokuun 26. päivä, kello oli 15.30.

Kiviniemessä komppania sai levätä ja huoltaa varusteitaan. Ainakin joukon johtajat tiesivät, että matka jatkuisi pian Vuoksen yli kohti tuntematonta. Öisin vihollistykistö jyskytti rantamaastoa pyrkien häiritsemään suomalaisten etenemisen valmisteluja. Hämärän aikaan Vuoksen yli risteili molempien osapuolten partioita ottamassa selvää vastapuolen aikeista.

Vuoksen rannassa oleskelun aikana menetettiin vahvuudesta jälleen yksi suodenniemeläinen nuorukainen. Konekiväärikomppanian (KKK/Kev.Os. 16) sotapäiväkirjaan on elokuun 30. päivän kohdalle kirjoitettu, että päivä kului tukikohtien tarkastuksen merkeissä. Vaikka sotapäiväkirja ei sitä kerrokaan, samalla odotettiin kuumeisesti merkkiä vastarannan tyhjentymistä vihollisesta, jotta vesistön ylimeno voitaisiin viimein aloittaa.

Eero Kataja

Päivän viimeinen merkintä sotapäiväkirjassa kertoo, että sotamies Eero Kataja oli haavoittunut. Tapahtumien tarkempaa kulkua se ei mainitse, mutta 15. Divisioonan (jonka alaisuuteen Kevyt osasto 16 kuului) päiväkirja kertoo hieman enemmän: kello 19.50 osaston päällikkö ratsumestari Penttilä raportoi, että Vuoksen vastarannalle oli ilmestynyt vihollisen kolmiputkinen haupitsipatteri, joka ”ampuu kovasti” osastoa. Aiheutuipa haavoittuminen sitten haupitsitulesta tai jostakin muusta, evakuoitiin putajalainen Kataja kiireesti linjojen takana Räisälän kunnalliskodissa tuolloin sijainneeseen 31. Kenttäsairaalaan. Hoito ei kuitenkaan auttanut, vaan sotamies Eero Kataja menehtyi seuraavana eli elokuun viimeisenä päivänä vuonna 1941. Hän oli kuollessaan 30-vuotias.

Suodenniemeläisittäin valtavan raskas elokuu päättyi viimein. Sen aikana pitäjän nuoria miehiä oli sortunut paitsi täällä Kiviniemessä, myös aivan Moskovan rauhan rajan pinnassa, Lahnalammella, Jääskessä, Kukkalammella, Vannisenmäellä, Karisalmella ja Maaselässä Hyrsylän mutkan luona. Yhteensä 16 nuorta oli menetetty. Mitä sota vielä toisikaan tullessaan, näin monia tappioita ei enää yhden kuukauden sisällä jouduttaisi kokemaan. Ehkä se olisi lohduttanut aikalaisia, jos he olisivat sen tienneet.

Lähteet:
Kevyt osasto 16:n konekiväärikomppanian (KKK/Kev.Os. 16) sotapäiväkirja (SPK 16983), Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
15. Divisioonan komentoportaan sotapäiväkirja (SPK 6177), Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tietokanta, Kansallisarkisto.
Hämäläinen Kauko: Tavoitteena Taipale. Kansa taisteli –lehti 8/1975, s. 272-274.
Pohjola Aleksi: Rynnättiin vanhaa rajaa kohti. Kansa taisteli –lehti 9/1971, s. 257-260.
Karttapohja: www.karjalankartat.fi, Maanmittauslaitos.
Eero Katajan valokuva: Suomen sankarivainajat 1939-1945. Turun ja Porin lääni, osa 2: Loimaa - Yläne. Länsi-Kustannus Oy (Naantali 1979).