Nälän ja isonvihan aikoja 300 vuotta sitten

Yrjö Raevuori (1889-1975) oli monitaitoinen mies. Päätoimisesti hän oli lakimies mutta hoiti samalla useita luottamustehtäviä Tampereen seudulla. Sen lisäksi hän oli etevä historiantutkija, joka hallitsi hyvin myös vanhat käsialat. Aikalaistensa ja jälkipolven onneksi eräs hänen tutkimuskohteistaan oli niin sanotun jakamattoman Mouhijärven historia – siis sen, johon myös Suodenniemi ja Lavia kuuluivat. Hänen osaamisestaan saatiin näyte Tampereen Historiallisessa seurassa syksyllä 1930, kun hän piti siellä lähinnä Mouhijärven seurakunnan arkistoaineistoon perustuvan esitelmän tutkimansa pitäjän vaiheista. Se julkaistiin jatkokertomuksena Paikallissanomissa marras-joulukuussa 1930 ja on mielenkiintoinen erityisesti siksi, että se kuvaa aikaa josta ei niin kovin usein ole kirjoitettu.

Esitelmä on kokonaisuutenakin kovasti tutustumisen arvoinen, mutta tähän olen poiminut sen Suodenniemeä koskevat kohdat. Kertomus alkaa Mouhijärven Kirkkojärven rannalla sijainneen vanhan kirkon kuvailulla. Se on sikälikin kiinnostava, että se tarjoaa ajateltavaa myös Suodenniemen vanhan hautausmaan ajoituksen suhteen:

”Eräs erikoinen piirre on [Mouhijärven] vanhasta kirkosta vielä mainittava […]. Kirkon lattiaan oli nimittäin, varsinkin kirkon pääkäytävän ja ristikäytävän kohdalle lyöty suuret määrät vähäisiä, läpimitaltaan 2-3 tuuman suuruisia rautaisia ristejä, osoitukseksi asianomaisiin kohtiin kirkon lattian alle haudatuista vainajista. Lukuun ottamatta sakariston alla erillisenä ollutta kirkon viinikellaria, oli nimittäin koko kirkon, joka oli rakennettu matalalle kivijalalle, alusta yhtenä ainoana kirkon laajuisena noin 2 m[etriä] korkeana kellarina, josta ainoastaan kuorin puoleinen pää oli erilliseksi väliseinällä erotettuna.

Albert Edelfeltin Poltetty kylä sijoittuu nuijasodan aikaan mutta tuli heti
mieleeni, kun tutustuin Raevuoren löytämiin tietoihin isonvihan ajalta.
Mouhijärven vuoden 1715 kastettujen luettelon otsikoksi on kirjoitettu
"1715 syntyneet ja kastetut Mouhijärven autioksi hävitetyssä seurakunnassa".

Tänne kirkon lattian alle haudattiin puolentoista sadan vuoden kuluessa ei ainoastaan monia satoja, vaan jopa ainakin toiselle tuhannelle nouseva määrä vainajia. […] On sinne haudattu useita ammatinharjoittajiakin, silloin vielä harvalukuisten torpparien perheiden jäseniä ja jokunen sotamieskin. Pitäjän huomattavimmista taloista, joiden omistajia tai heidän perheittensä jäseniä on haudattu tänne vanhan kirkon lattian alle, mainitsen […] Suodenniemen alueella Kuulian, Sävin, Pälän, Tahlon, Turpan, Mustapään ja Prusin.”

Sitten aiheeksi nousevat 1600-luvun lopun suuret kuolonvuodet, joista täälläkin on kertaalleen kerrottu:

”Maamme yleisestä historiasta tunnemme, että monin paikoin kuoli 1697 nälän seurauksena raivonneisiin kulkutauteihin kokonaisia perheitä, niin että taloja jäi autioksi. Tällaiset tapaukset eivät olleet tuntemattomia Mouhijärvelläkään, sillä ainakin eräiden sotamiesperheiden jäsenet kuolivat kaikki. […] Suurimmat kuolinnumerot [Suodenniemellä] ovat […] Jalkavalan kylän Koppelon talon 11 kuollutta, [sekä] Pohjakylän Pukan talon 8 kuollutta. […] Pitäjän 140:stä maakirjaan merkitystä talosta ja Selkeen 7 torpasta sivuutti tuonen ankara viikatemies v. 1697 ainoastaan 17 taloa ja 2 torppaa. Nämä merkilliset talot, jotka muita paremmasta kohtalostaan saivat etupäässä kiittää eristettyä ja yksinäistä asemaansa, olivat […] Koivuniemen kylän Husari, Sepän ratsutila Leppälammin kylässä, […] Märkätaipaleen Prusi ja Isotalo […] ja Pajuniemen kylän Karo ja Kari, josta viimeksi mainitusta tuoni jo seuraavan vuoden alussa korjasi uhrinsa.”

Suuren Pohjan sodan ja isonvihan ajasta Suodenniemellä Raevuori on tehnyt useita kiinnostavia havaintoja:

”1700-luvun kymmenenä ensimmäisenä vuonna oli näilläkin seuduilla ollut jotakin kosketusta sotaan, mm. siten että talolliset olivat saaneet muonittaa armeijaa ja ennen kaikkea tietysti asettaa sotamiehiä. Vasta 1710-luvulta lähtien sen sijaan alkavat isovihaksi mainitun suuren sodan vaikutukset näkyä […] lähteistä. […] Pakolaisia alkaa […] myöskin jo ilmestyä pitäjään, enentyen niiden lukumäärä tietysti sitä mukaa kuin sotatoimet ennättivät lähemmäksi näitä seutuja. […] Mm. asui nykyisen Suodenniemen Mustapäässä vielä niinkin myöhään kuin 1720 eräs pakolainen Magnus Neva ja tämän vaimo Maria Mikontytär, jotka olivat aikanaan olleet Nyenskansin, siis Nevanlinnan asukkaita, tuon linnoituskaupungin, joka jo 1703 oli joutunut venäläisten käsiin ja jonka välittömään läheisyyteen Pietari perustettiin. […] Mitään merkittävämpiä sotatapauksia ei Mouhijärven alueella isonvihan aikaan näytä tapahtuneen.

Myöskin Mouhijärven miehiä veivät [venäläiset] aikanaan vankeuteen Venäjälle. […] Vielä niin myöhään kuin toukokuun 13. päivänä 1720 venäläiset ottivat Herman Simonpoika Pälilän Pohjakylän […] Pukalta sotamieheksi. […] Vasta huhtikuussa 1725 pääsi Venäjältä palaamaan Juho Antinpoika Pajuniemen kylästä, […] jonka venäläiset olivat vieneet sotamiehekseen jo 1718. Kärsimystensä uuvuttamana tämä mies sitten jo kotiinpaluunsa jälkeisenä syyskuun 12. päivänä kuoli.”

Yrjö Raevuori,
Suodenniemen(kin) historian tutkija.

Pikkuvihan ajan Raevuori ohittaa nopeasti. Siihen liittyneestä valanvannomisepisodista oli täällä kerran juttu.

”1741-1743 käydyn uuden venäläissodan, ns. pikkuvihan vaikutukset eivät näytä Mouhijärvelle sanottavasti ulottuneen.”

Kertomusajan henkirikollisuudesta Raevuori löytää muutaman esimerkin: 

”Kuolemantuomioita ei liene langetettu koko venäläiskautena […]. Yleensäkin ovat murhat ja tapot pitäjässä olleet hyvin harvinaisia […]. 1715 lokakuun lopulla kuoli vanha noitaukko [kuolleiden luettelossa sanotaan tosiaan niin!] Erkki Tuomaanpoika Kepuli 75-vuotiaana erään venäläisen luutnantin pahoinpitelyn uhrina kolme päivää pahoinpitelyn jälkeen. […] 1764 kesäkuun 16. päivänä kello 10 aamupäivällä mestattiin edellä käyneen viikkoja kestäneen valmistelun jälkeen murhatun poikapuoli, 23-vuotias Juho Juhonpoika Kero ja 29-vuotias Matti Heikinpoika Roika sen johdosta, että olivat edellisen vuoden kesäkuun 12. päivänä myllyssä murhanneet Isokeron talon isännän Jaakko Matinpoika Isokeron.”

Lopuksi Raevuori kertoo noituutta ja taikauskoa koskevista löydöistään:

”Sanan voimaan ja loitsuihin on Mouhijärvelläkin vielä 1600-luvun lopulla, vieläpä 1700-luvullakin perin usein uskottu ja turvauduttu. […] Vanha seppä Juho Makkonen, joka oli syntynyt 1632 ja kuoli 80 vuoden vanhana kerjuulla ollessaan Kittilän kylän Kelalla, mainitaan olleen huonossa maineessa noituudesta, mihin tahansa hän menikin.”

Esitelmään tutustuttuani aloin miettiä, löytyisikö jostakin lisää Yrjö Raevuoren Suodenniemen historiaan liittyvää aineistoa. Panin merkille, että hänen yksityisarkistonsa on Tampereen kaupunginarkistossa ja se sisältää ilmeisen paljon hänen pitämiään historiaesitelmiä ja muuta tutkimusten tuloksena syntynyttä aineistoa. Sinne siis vie uteliaan tie, heti ensimmäisen tilaisuuden tullen.

Lähteet:
Jakamattoman Mouhijärven pitäjän vaiheita 1600-luvun lopulla ja 1700-luvun alussa. Yrjö Raevuoren esitelmä Tampereen Historiallisen seuran kokouksessa syksyllä 1930, Paikallissanomat 27.11.1930, 4.12.1930, 13.12.1930, 20.12.1930 ja 23.12.1930.
Yrjö Raevuoren valokuva: Wilskman J. E.: Lakimiesmatrikkeli: elämäkerrallisia tietoja Suomen lakimiehistä. Söderström, Porvoo 1939.