Turma Atlanticin kuparikaivoksella

Neljä miestä kulkee pitkin Hangon lumista satamalaituria. Eletään tammikuuta 1910. Meneillään ovat lähtijöiden viimeiset hetket kotimaan kamaralla ennen odotetun seikkailun alkamista. Tuolla kaukana merten takana odottaisi Amerikka, joka tarjoaisi tulijoille työtä ja ansaintamahdollisuuksia. Kulkijoiden edessä hohti Suomen Höyrylaivaosakeyhtiön lumivalkea Titania-laiva, joka veisi matkalaiset Kööpenhaminan kautta Englannin Hulliin. Sieltä jatkettaisiin junalla Southamptoniin, Atlantin-höyryjen lähtösatamaan.

Tammikuun viima puhaltaa kuin viimeiseksi tervehdykseksi taakse jäävästä kotimaasta ja houkuttelee matkaajat laivan lämpimään suojaan. Pian matka alkaa, kun laiva lähtee vaivalloisesti jäänmurtajan perässä kohti etelää.

Joskus vanha tarina alkaa purkautua pienestä alkupisteestä. Tällä kertaa se piste oli selailemani Suodenniemen seurakunnan kuolleiden luettelo, josta löytyi pieni maininta nuoren Amerikan-siirtolaisen kuolemasta kaivostöissä. Siirtolaisrekisterin ja amerikkalaisen Ellisisland.org –siirtolaissivuston avulla tietoja hänen vaiheistaan alkoi kertyä blogipostaukseksi saakka. Tähän tarinaan lähteiden tuottama tarina on merkitty kursiivilla ja selvittelyn kulku puolestaan tällä tavallisella tekstillä.

White Star Linen Adriatic kuljetti siirtolaisia yli Atlantin. Sen matkustajina
 olivat myös suodenniemeläiset Wilho Rosenqvist, Wilhelm Kivimäki,
Iivari Korpela ja Martti Pukka. Kuva: Wikimedia Commons.

Neljä Hangosta lähtenyttä matkaajaa olivat 38-vuotias työmies Wilho Rosenqvist Koivuniemen Heikkilästä, 22-vuotias työmies Wilhelm Kivimäki Taipaleen Turpan Kivimäen torpasta, 19-vuotias torpanpoika Iivari Korpela Turpan Korpelan torpasta sekä 17-vuotias Martti Pukka Pohjakylän Pukalta. Rosenqvist ja Kivimäki olivat molemmat naimisissa ja Rosenqvistia odottamaan jäivät paitsi vaimo myös kolme nuorta lasta. Hänelle matka ei ollut ensimmäinen, sillä hän oli matkustanut Massachusettsin Fitchburgiin keväällä 1903. Silloin käynti ei kuitenkaan ollut kestänyt pitkään, sillä hän palasi kotiin seuraavan vuoden alkuun mennessä. Pukalla taas isäntä Taavetti oli kuollut loppuvuodesta 1908 ja jättänyt jälkeensä neljä poikaa. Heistä toiseksi nuorin, Martti, oli nyt päättänyt koittaa siipiään Atlantin takana.

Southamptonista miesten matka jatkui White Star Line –varustamon Adriatic-laivalla New Yorkiin. Uljas Titania, jolla alkumatka oli kuljettu, oli ollut vain pari vuotta vanha. Adriatic ei ollut sitä paljon vanhempi, sillä se oli valmistunut Belfastissa vuonna 1906. Molemmat laivat tarjosivat mukavan matkan uuteen elämään. Siirtolaistarkastuksessa New Yorkin Ellis Islandilla miehet ilmoittivat päämääräkseen Michiganissa sijaitsevan Houghtonin. Siellä heitä odottaisi Taavetti Mäkinen, kotiseudun poikia hänkin.

Houghton oli tuohon aikaan yksi Yhdysvaltojen suomalaiskeskittymistä ja suomalaisia olikin kerääntynyt sinne niin, että monissa paikoissa pärjäsi ilman vieraiden kielten taitoa. Houghtonin lähellä oli Atlantic Mine –niminen yhteisö, jonka keskus oli Atlantic Mining Companyn omistama kuparikaivos. Alun perin suomalaiset olivat parturoineet kaivosalueen metsiä mutta siirtyneet sitten kaivosmiehiksi. Työstä maksettiin hyvin mutta se oli vaarallista. Työturvallisuusasioihin ei kiinnitetty juuri huomiota ja isompia ja pienempiä onnettomuuksia sattui tuhkatiheään.

Atlantic Minen suomalaisyhteisö sijaitsi punaisen merkin
osoittamalla kohdalla suurten järvien rannalla Michiganissa.

Suodenniemen seurakuntaan kantautuneen tiedon mukaan Martti Pukka joutui kaivoksilla jonkinlaiseen onnettomuuteen, mutta miten siitä voisi saada tietoja? Siirtolaisten kohtaloista kirjoitettiin usein suomalaisissakin lehdissä mutta Historiallisesta sanomalehtikirjastosta ei löydy mitään. Olisiko lähdettävä jonnekin selaamaan mikrofilmattuja amerikansuomalaisia lehtiä? Vai pitäisikö sittenkin tehdä se mitä nykyään tehdään, eli katsoa Googlesta? Valitsen jälkimmäisen.

Googlen haun kautta löytyy kiinnostava digitoitujen amerikkalaisten sanomalehtien sivusto. Se muistuttaa kotimaista Historiallista sanomalehtikirjastoa, vaikka sen hakutoiminnallisuudet eivät ole aivan samalla tasolla. Selatessani michiganilaisia lehtiä päädyn kartalle, jonka eräs vihreä nuoli hehkuu aivan Houghtonin kohdalla. The Calumet News? Voisiko se johdattaa vanhan kaivosturman tietojen jäljille? Syyskuun 20. päivän lehdestä uutinen sitten löytyy (käännös englannista omani):

The Calumet News -lehti
kertoi mainareiden murheellisesta
kohtalosta 20.9.1910.

”Kaksi kaivosmiestä kuolemaan Superior-kaivoksella tänään

Alfred Waisanen, naimisissa oleva 28-vuotias mies ja Matt Beukka, 28-vuotias poikamies, kuolivat aikaisin tänään kivien putoamisesta johtuneessa turmassa Superior-kaivoksen kuilun numero 1 toisella tasolla. Turma sattui kello 1 ja kello 6 välillä, joista jälkimmäiseen aikaan se havaittiin. Kukaan ei työskennellyt uhrien läheisyydessä turman sattuessa ja kun seuraava työvuoro saapui aamulla, löydettiin miehet kuilun seinämästä irronneen suuren kiviröykkiön alta. Molemmat olivat löydettäessä kuolleita.

Tuomari Little kokosi aamulla valamiehistön ja suoritti tutkinnan. Kuultujen todistusten perusteella tapaus todettiin onnettomuudeksi.

Herra Waisanen jättää jälkeensä vaimon, joka asuu kaivoksen läheisyydessä. Beukka puolestaan oli poikamies, jonka sukulaiset asuvat Baltiassa [!]. Hautajaisjärjestelyistä ei ole vielä päätetty.”

Kaksi päivää myöhemmin samassa lehdessä on miesten hautausta koskeva uutinen:

”Tänään iltapäivällä klo 2 pidettiin Atlanticin suomalaisessa kirkossa 18-vuotiaan Matt Pukin ja 30-vuotiaan Alfred Waisasen kaksoissiunaus, jota seurasi hautaus Atlanticin hautausmaalle. Miehet menehtyivät tällä viikolla Superior-kaivoksen ykköskuilussa pudonneen kiviaineksen vuoksi.”

Pukan kuolinmerkinnästä Suodenniemen kirkonarkistossa alkanut selvittely oli hyvän onnen turvin tullut päätökseen. Halusin kuitenkin vielä tietää, olisiko hänen hautansa Atlanticissa edelleen olemassa. Internetin rajattomassa maailmassa selvisi piankin, että on olemassa Atlantic Mine Cemetery –niminen hautausmaa, jonka muistomerkit on kuvattu. Suomalaisia nimiä niissä riittää, mutta Pukasta tai Waisasesta ei löytynyt merkintää. Laitoin viestin kivien kuvaajalle ja sain häneltä vastauksen, että Atlantic Mine Cemetery on sama paikka kuin lehtiuutisessa mainittu Atlanticin hautausmaa. Hänen johtopäätöksensä on, että hautakiveä ei vain enää ole. Hän vinkkasi tutustumaan Seeking Michigan -sivustoon, josta oli itse löytänyt Waisasen syntymäajan, 17.2.1880. Hakusanalla Bukka palvelusta löytyi myös Martti Pukan kuolintodistus.

Oli se melkoista aikaa, kun Suomesta lähdettiin joukoittain vaaroja uhmaten paremman elämän toivossa pitkälle matkalle länteen. Toisaalta kunnioitus kasvaa myös digitoijia, indeksoijia ja hautausmaita kuvaavia vapaaehtoisia kohtaan. Heidän ansiostaan entisajan siirtolaisten tarinoita voi selvitellä jopa kotisohvalta nousematta.

Lähteet:
Suodenniemen seurakunnan rippikirjat ja kuolleiden luettelot, vuodet 1902-1910.
Siirtolaisrekisteri, Siirtolaisuusinstituutti.
Ellisisland.org –sivusto.
The Calumet News –lehti 20.9. ja 22.9.1910, Chronicling America –palvelu, Library of Congress.
Holmio Armas: History of the Finns in Michigan. Great Lakes Books, Michigan 2001. (Julkaistu suomeksi Michiganin suomalaisten historia-seuran kustantamana vuonna 1967 nimellä Michiganin suomalaisten historia.)
Atlantic Mine Cemeteryn hautakuvat, http://usgwarchives.net.
Karttapohja: Google Maps.