Muutama sana Suodenniemen esihistoriasta

Suodenniemi sijaitsee sikälikin onnellisessa paikassa, että täällä on asuttu aina viime jääkauden päättymisestä lähtien. Tuon asutuksen seurauksena pitäjän maaperään on jäänyt suuri joukko kivikauden esineitä ja useita kivikautisia asuinpaikkojakin on jo tunnistettu.

Suodenniemen kivikautinen asutus ei ole itsestäänselvyys, vaan Suomessa on paljon sellaisiakin alueita, jotka ovat muinaisesineiden osalta ”tyhjiä” eli löytöjä ei ole tehty. Syynä on useimmiten yksinkertaisesti se, että alueet eivät ole olleet kivikauden aikaan asuttuja tai kulkureittien varrella. Lisäksi moni nykyinen merenranta-alue on vielä kivikaudella ollut veden alla.

Tässä Kelarannan uimarannan lähellä sijaitsevassa Rajalahdessa liotettiin
entisaikaan pellavaa. Kerran painaessaan niitä upoksiin tunsi Koppelon
torppari Juha Rajala rantavedessä jalkansa alla epätavallisen liukkaan kiven.
Se osoittautui kivikautiseksi tasataltaksi.

Suodenniemen alueelle ensimmäisten asukkaiden uskotaan saapuneen noin 9000 vuotta sitten. Asutuksen etsiytymiseen tänne on varmaan vaikuttanut se, että Itämeren erään varhaisvaiheen eli Ancylusjärven aikana pitäjän pohjoisimmat osat olivat nousseet merestä ja muodostivat sen ranta-alueen. Asuinpaikat sijaitsevat muuallakin usein vesistöjen lähellä. Itämeren seuraavan vaiheen eli Litorinameren aikana Suodenniemelle kurottui merestä vielä kapea ja suojaisa lahti. Tuosta lahdesta muodostuivat Kirkko-, Koura- ja Mouhijärvi. Vielä myöhemmin Suodenniemelle asutusta houkutellut tekijä oli pitäjän halki kulkenut vesireitti, jota vielä historiallisena aikanakin käytettiin ja jonka tiedetään silloin yhdistäneen toisiinsa Rautaveden rannan sydänmaat ja Pohjanlahden.

Kivikauden esineitä on täältä etsitty ja löydetty jo ainakin 1800-luvulta lähtien. Entisajan ihmisille ei aina ollut selvää, että sileät ja erilaisiin muotoihin työstetyt kiviesineet olivat kauan sitten eläneiden ihmisten tekemiä. Kun sähköstä ei ainakaan tavallisen kansan parissa tiedetty vielä mitään, kivien ajateltiin olevan salamoiden mukanaan kuljettamia. Mietittiin, että juuri niistä johtuivat salamaniskujen synnyttämät tuhot. Mystisiä kiviesineitä käytettiinkin taikakaluina salamaniskuja vastaan piilottamalla niitä uudisrakennusten rakenteisiin. Esineitä saatettiin myös murskata ja käyttää murskaa erilaisten vaivojen hoitoon. Esineille muodostuivat markkinat, ja niitä tiedetään ostetun ja myydyn Suodenniemelläkin.

Täällä aiemminkin mainittu Johannes Maukonen lienee ensimmäisenä kirjannut ylös Suodenniemeltä tehtyjä muinaisesinelöytöjä. Hän suoritti 1880-luvun alussa niitä koskenutta tiedonkeruuta osana alueellisesti laajaa kartoitusta. 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä tehtiin sitten useita löytöjä, jotka kiinnittivät viranomaisten huomion. Museovirastossa arkeologina työskennellyt Julius Ailio kävikin tarkastamassa Taipaleen löytöalueita kesällä 1910.

Ailion käynnin jälkeen Suodenniemeltä on tehty useita esine- ja asuinpaikkalöytöjä. Niiden perusteella on todettu, että kivikauden asutus näillä seuduilla oli keskittynyt kahdelle alueelle: toisaalta Sävijoen varrelle, toisaalta keskipitäjän järviketjun ympäristöön. Ensin mainittua kutsutaankin nykyään Sävijoen laakson kivikautiseksi asutuskeskittymäksi. Sen jäljillä Ailio oli jo yli 100 vuotta sitten.

Näissä maisemissa tehtiin kaiketi viimeisin suodenniemeläinen
vasarakirveslöytö 1990-luvun alussa.
Kuva on otettu Suodenniemen kirjaston takapihalla.

Pelkästään asuinpaikkojen maaperää tutkimallakin saadaan arvokasta tietoa kivikauden elämästä. Silti pidän kivikauden löytöjen kuninkaina vasarakirveitä. En tiedä tarkkaan miksi, ehkä syy on niiden tarkkaan työstetyssä muodossa tai sitten niiden tietyssä koossa ja raskaudessa. Niitäkin on Suodenniemeltä löydetty. Tiettävästi ensimmäinen löytö tehtiin vuonna 1925, kun nykyistä kappelihautausmaata rakennettiin. Koskaan ei kuitenkaan selvinnyt, oliko kirves muhinut hautausmaan paikalla olleessa pellossa halki vuosisatojen vai oliko se kulkeutunut paikalle täyttömaan mukana. Toinen samanmoinen löytyi 1990-luvun alussa vain satakunta metriä hautausmaalta Alhontien varrella olevasta pellosta. Kolmas kirves löytyi vuonna 1959 Heinijärvestä Kaitalannokan matalasta rantavedestä. Vielä yksi osittainen kirveslöytö tehtiin Mouhijärven Pienestä Takkasaaresta. Sieltä löytyi kirveen rikkoutunut teräosa.

Suodenniemellä liikkuessa kannattaakin pitää silmät auki maan povessa vielä uinuvien muinaisesineiden varalta. Kaikkea ei varmasti ole vielä löydetty. Jokainen löytö pitää kuitenkin aina muistaa ilmoittaa Museovirastolle. Muunlainen toiminta olisi paitsi laitonta, myös ajattelematonta yhteisen kulttuuriperinnön haalimista. Myöskään löytöpaikkoja ei pidä tarpeettomasti kaivella (eikä tunnettuihin muinaisalueisiin saa kajota lainkaan), koska kuten sanottu, tekee harjaantunut silmä pelkistä maakerroksistakin kiinnostavia havaintoja.

Juttelin jokin aika sitten erään Rautaveden vanhaa asutushistoriaa tuntevan Museoviraston edustajan kanssa siitä, voisiko Suodenniemeltä löytyä myös metallikausien eli pronssi- ja rautakauden asutuksen jäänteitä. Sellaisiahan ei vielä täältä tunneta. Hän piti sitä hyvinkin mahdollisena, koska ajatteli vesireitin varren pysyneen asuttuna myös kivikauden jälkeen. Saa siis nähdä, missä päin pitäjää seuraava löydös nousee päivänvaloon.

Lähteet:
Suodenniemen arkeologinen kartta, Suodenniemi-Seura.
Adel Vadim, Seppä Johanna: Uusia kivikautisia löytöjä Sastamalasta: Suodenniemen arkeologinen inventointi 2007-2008. Pirkan maan alta: 10 (2009), s. 5-15.
Ailio Julius: Tarkastusraportti Suodenniemen Kukkulan torpan läheisestäkivikauden asuinpaikasta. Helsinki 1910. Museoviraston arkeologinen arkisto.
Maukonen Johannes: Muinaisjäännöksiä Tyrvään kihlakunnassa. Julkaisematon käsikirjoitus vuodelta 1882, s. 69-73, Museoviraston arkisto.
Vanhan kansan kiviesineisiin liittyvistä uskomuksista katso esim. Silmäyksiä Satakunnan muinaisuuteen. Osa I, kivikausi. Satakunta-lehti 21.9.1878, Kansalliskirjaston Historiallinen sanomalehtikirjasto.