Lääkintämiesten matkassa Kannaksella

Yksi sodan ajan vähemmän tunnetuista henkilöryhmistä olivat lääkintämuodostelmissa palvelleet miehet. Kansa taisteli –lehden hakemistoa selaamalla tai ansiokasta Jatkosodan historia –kirjasarjaa kahlaamalla ei niistä löydy paljonkaan tietoja. Niillä kuitenkin oli – kuten arvata saattaa – suuri ansio ja merkitys monien sotureiden elämän jatkamisessa haavoittumisen tai muun vakavamman vastoinkäymisen tapahduttua.

Terijoelle saapuessaan 33. Lääkintäkomppania oli selvästi
lähempänä Leningradia kuin Karjalan pääkaupunkia Viipuria.
Kuva: SA-kuva 42845.

Eräs näistä vähälle puheelle jääneistä lääkintäjoukoista oli 33. Lääkintäkomppania (33.LK). Eräs sen riveissä palvelleista oli Suodenniemen Pajuniemestä kotoisin ollut Kalle Ojala, joka oli keväästä 1932 asunut Helsingissä, kun maatyöt olivat vaihtuneet kirvesmiehen hommiin. Varusmiesaikansa Ojala oli suorittanut 1920-luvun alussa Kenttätykistörykmentti 3:ssa (KTR 3) Riihimäellä, mutta talvisodan sytyttyä hänet sijoitettiin luultavimmin rintamamieheksi korkean 37 vuoden ikänsä vuoksi 4. Lääkintäkomppaniaan (4.LK) paarinkantajan tehtäviin. Siellä hän palveli pitkään, sillä hänet näytetään lomautetun palveluksesta vasta heinäkuussa 1940.

Kalle Ojalan kotitalo Helsingin Kalliossa
on yhä paikallaan.

Kesällä 1941 jatkosodan sytyttyä tie vei jälleen Helsingin Kalliossa osoitteessa Hämeentie 22 A 5 sijainneesta kodista Kannakselle. Sodan alkaessa joukko oleskeli Vehkalahdella, josta se siirtyi Nuijamaan Kähärilään heinäkuun alussa. Sieltä se jatkoi Joutsenon Rauhan, Heinjoen, Muolaan Perkjärven ja Uudenkirkon Vammelsuun kautta Kivennavan Raivolaan, jonne se saapui syyskuun alkupuolella.

Lääkintäkomppanian päätehtävänä oli tukea etulinjan tienoilla toimineita lääkintäryhmiä, sillä jokainen komppanian kolmesta joukkueesta kykeni perustamaan tilapäisen pääsidontapaikan, jossa joukkosidontapaikalla etulinjan tuntumassa ensihoidetut potilaat saivat tarvittavaa kirurgista hoitoa ennen siirtoa jatkohoitoon kotiseudun sotasairaaloihin. Sotapäiväkirjasta päätellen sodan alkuajat olivat 33. Lääkintäkomppanian miehille varsin rauhallisia. Aika kului usein rukiinleikkuussa ja erilaisia huoltotöitä suoritettaessa. Toki haavoittuneitakin usein kuljetettiin.

Lokakuun alkupuolella joukko jätti Raivolan koulukodissa sijaitsevat tilansa ja eteni Suomenlahden rannalle Terijoelle vanhan rajan ja etulinjan läheisyyteen. Terijoella sodan vaarat olivat jo lähellä, sillä sitä murjoivat sekä rintamatoimintaan liittyneet keskitykset että sen ja Kronstadtin välillä sijainneelta Totlebenin linnoitussaarelta ammuttu raskas tykistötuli.

Kalle Ojala

Lokakuun lopulla syksy teki tuloaan Terijoelle. Lämpötila kävi aika ajoin kymmenen pakkasasteen tuntumassa ja ensilumi sateli maahan. Sotatoimia ei juurikaan esiintynyt toisinaan toistuvaa tykkitulta lukuun ottamatta. Sellainen koettiin myös lokakuun 23. päivänä, jolloin vihollisen putket sylkivät tulta Sairasautoasema 1:n lähettyville. Tämä keskitys koitui Kalle Ojalan kohtaloksi, samoin kuin kahden muun toisessa yksikössä palvelleen miehen. Kaikki kolme uhria toimitettiin Terijoen Käkösenpäässä sijainneeseen 33. Kenttäsairaalaan (33.KS), jossa 39-vuotias Ojala todettiin kuolleeksi. Perheetön sankarivainaja sai viimeisen lepopaikkansa alkuperäisen kotiseurakuntansa Suodenniemen kirkkomaalta.

Lähteet:
33. Lääkintäkomppanian sotapäiväkirja (SPK 30260), Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Kalle Ojalan sotilaskantakortti, Kansallisarkisto.

Jatkosodan kenttäsairaalakortisto, Kansallisarkisto.
Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tietokanta, Kansallisarkisto.
Forsius Arno: Suomen puolustusvoimien lääkintähuolto rintama-alueilla vuosien 1939-1945 sodissa. Esitelmä Lahden Seudun Sotaorvot ry:n seminaarissa 5.2.2009.
Kalle Ojalan valokuva tekijän luvalla Sakari Jankkarin teoksesta Kunniavelkamme sotaveteraaneille ja kotiseudulle: Suodenniemen veteraanimatrikkeli: elämää sodissa ja kotirintamalla vuosina 1939-1945. Suodenniemi 2007.