lauantai 13. toukokuuta 2017

Postimiehen elämäntaipaleelta

Kalle Pohja on eräs unohtumattomista entisajan suodenniemeläisistä. Hänestä puhutaan vieläkin usein, vaikka hänen kuolemastaan tulee ensi vuonna kuluneeksi jo sata vuotta. Parhaiten hänestä muistetaan ehkä omatekoinen puinen polkupyörä, jolla hän kuljetti postia Putajaan. Nykyään tuo kulkuväline on nähtävillä Suodenniemen kotiseutumuseon tiloissa.

Pohja on jälleen tullut useitakin kertoja puheisiin, joten päätin tutkailla eri lähteistä millainen hänen elämänsä polku lopulta olikaan. Pohjan elämäntarinasta syntyi kokonaisuus, joka hyvinkin sopii tänne blogiin entisten juttujen jatkoksi.

Kalle Pohja tunnetun kulkupelinsä rinnalla.
Kuva: Pentti Mikkolan kotiarkisto, Sastamala.
Kalle, joka alkuaan merkittiin kirkonkirjoihin nimellä Karl, syntyi Pohjakylässä 26. helmikuuta 1855. Syntyneiden kirjan mukaan Suodenniemen tuolloinen pitäjänapulainen (ja myöhempi Merikarvian kirkkoherra) Gustaf Nyholm kastoi hänet vielä samana päivänä Pajuniemessä sijainneessa virkatalossaan Salmelassa. Kallen vanhemmat olivat Vähäkeron eli Mikkolan isäntä Michel Michelsson Mikkola sekä tämä vaimo Maria Mattsdotter. Kummeikseen poika sai Pukan isäntäparin David Matssonin sekä Ulrika Josefsdotterin, heidän tyttärensä Evan sekä Mikkolasta vielä Sara Stina Davidsdotterin sekä piika Maria Isaksdotterin.

Kallen lapsuudenajan perhe oli nykytermeillä ilmaisten uusperhe. Mikkolan edellinen isäntä David Michelsson oli kuollut keuhkotautiin kesällä 1851, minkä jälkeen leskeksi jäänyt Maria oli vuotta myöhemmin mennyt naimisiin Michel Michelssonin kanssa. Hän oli kotoisin Kiikasta, seitsemän vuotta vaimoaan nuorempi ja viimeksi ollut Mouhijärvellä Karinkylän Uotilassa renkinä. Marian ja Davidin liitosta perheessä olivat pojat David, Wilhelm ja Mauritz. Pari sai myös Maria-nimisen tyttären, joka kuitenkin menehtyi hinkuyskään vajaan vuoden ikäisenä alkuvuodesta 1851. Marian ja Michelin liitosta syntyi Kallen lisäksi tämän vanhempi veli Johan, joka kuoli isorokkoon puolisen vuotta ennen Kallen syntymää.

Seuraava isompi muutos Mikkolan talon elämässä näyttää tapahtuneen 1870-luvun lopussa, kun Kallen molemmat vanhemmat menehtyivät alle vuoden kuluessa vuosina 1879 ja 1880. Davidin ja Marian 32-vuotiaasta pojasta Mauritzista tuli talon uusi isäntä. Kalle lienee muuttanut pois Mikkolasta vuoden 1885 tienoilla, jolloin hänet siirrettiin Mikkolan rippikirjasivulta erilliselle Pohjakylän lehdelle. Mikkolan ja Pukan talojen välissä sijainneeseen omaan mökkiinsä hän lienee muuttanut vuoden 1890 paikkeilla, sillä silloin hänet on siirretty rippikirjassa Pukan lehdelle. Silloin hän lienee jo harjoittanut postinkantajan ammattiaan, vaikka rippikirjoihin Kalle Mikonpoika merkittiin aina työmieheksi.

Kalle Pohjan hautakivi
Suodenniemen kirkkohautausmaalla.
Rippikirjamerkinnöistä päätellen Kalle otti Pukalle siirtyessään käyttöön sukunimen, jolla hänet nykyisin tunnetaan. Nimen syntyhistoriaa voi vain arvailla, mutta kenties hän johti sen kotikylänsä nimestä. Toisaalta Pohja oli myös pitäjässä aiemmin käytetty sotilasnimi, mikä sekin on voinut olla hänellä tiedossa.

50-vuotispäiviensä aikoihin perheetön Pohja näyttää alkaneen ajatella elämän rajallisuutta. Tapaninpäivänä vuonna 1905 hän allekirjoitti testamentin, jonka mukaan hänen jälkeen jäävä omaisuutensa tuli käyttää Suodenniemen kirkkopihan ja sen ympäristön kaunistamiseen. Seuraavana keväänä eli vuonna 1906 hän lähetti keisarilliselle senaatille Helsinkiin hakemuksen saada tulla haudatuksi vuodesta 1890 suljettuna olleelle Suodenniemen kirkon viereiselle hautausmaalle, jonne hänen vanhempansakin oli haudattu. Piirilääkärin ja Suodenniemen kuntakokouksen myönteisten lausuntojen jälkeen senaatti ei nähnyt syytä olla suostumatta hakemukseen ja Kalle sai poikkeuslupansa.

Kun Kalle Pohjan maallinen vaellus päättyi aivohalvaukseen 63 vuoden iässä 9.5.1918, hautasi seurakunta hänet hänen toivomaansa kirkkomaahan, vieläpä sen parhaimpiin kuuluvalle paikalle. Paikalle hankittiin suuri musta hautakivi, jonka raamatunlainauksesta voi löytää viittauksen Kallen testamenttiin. Lainauksessa mainitussa Esran kirjan kohdassa puhutaan nimittäin temppelin hyväksi tehdystä vapaaehtoisesta lahjoituksesta. Tarina päättyi mutta jäi elämään, monin tavoin.

Lähteet:
Suodenniemen seurakunnan arkisto, Kansallisarkiston Digitaaliarkisto sekä Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen (SSHY) kuvatietokanta.
Kalle Pohjan hautapaikkahakemus (STO 777/259 AD 1906), Kansallisarkisto.
Kalle Pohjan testamentin jäljennös. Pentti Mikkolan kotiarkisto, Sastamala.

1 kommentti:

  1. Sattuikin sopivaan ajankohtaan Kalle Pohjan tietopaketti: Suodenniemi- Seuralla kun on tarkoitus kesän aikana kunnostuttaa Pohjan ja David Skogmanin hautakivet ja istuttaa haudoille kukkaset.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...