Yli vanhan rajan

Kannaksella taistellut ja suurelta osin suodenniemeläisistä ja lavialaisista koostunut Kevyt osasto 16 ylitti syyskuun 1. päivänä 1941 Vuoksen Sakkolan Kiviniemen kohdalta ja jatkoi sen jälkeen etenemistään Raudun suuntaan. Eteneminen sujui vauhdikkaasti ja eri puolilta kantautui hyviä uutisia omien joukkojen toimista. Jo elokuun 30. päivänä oli saatu tieto Viipurin takaisinvaltaamisesta. Sen kunniaksi jokainen sai pullollisen olutta. Syyskuun 3. päivä puolestaan tiedotettiin, että koko Kannas oli jälleen omien joukkojen hallussa ja että eteneminen jatkui rajan yli Inkeriin. Kunniamerkkejä ja ylennyksiä jaettiin ja puheitakin pidettiin.

Kevyt osasto 16 etenee Kannaksella tyypillisimmällä kulkupelillään
eli polkupyörillä. Tilanne on ikuistettu noin kuukausi ennen
tämän jutun tapahtumia. Kuva: SA-kuva 31523.

Vanhan rajan ylitys oli tapahtuma, joka pantiin tarkasti merkille tälläkin rintamaosalla. Rajan lähestymistä oli seurailtu esikunnassa jo päivien ajan, kun tie oli vienyt yhä lähemmäs sitä. Jonkin aikaa oltiin Raudun Sirkiänsaaressa, joka oli yksi vanhoista rajakylistä. Illalla 3.9. tuli käsky ottaa etulinja haltuun Jalkaväkirykmentti 57:n 10. komppanialta (10./JR 57). Asemat olivat Kevyen osaston 1. komppanian sotapäiväkirjan ilmaisun mukaan ”Raasulin kylästä tien suunnassa tien vasemmalla puolella Ryssän rajasta kohti Leningradiin kilometri, siis ulkomaille”. Raja ylitettiin iltakymmenen ja yhdentoista välillä. Tämä monen ensimmäinen ulkomaanmatka ei kuitenkaan alkanut suotuisissa merkeissä, sillä heti ensimmäinen yö uusissa asemissa oli kylmä, sateinen ja pimeä. Ja seuraavana päivänä 4.9. satoi vain lisää.

Huolimatta kaikesta menestyksestä vihollisen vastarinta koveni päivä päivältä. Nyt alettiin olla jo Leningradin uloimman puolustusvyöhykkeen alueella ja maastossa se näkyi entistä taajempina miinoituksina ja yhä vahvempana korsujen ja pesäkkeiden verkostona. Saksalaiset olivat jo edenneet Baltian halki kaupungin läheisyyteen ja raju taistelu sen kohtalosta näkyi ja kuului suomalaisten linjoille saakka. Ensimmäisessä komppaniassa (1./Kev.Os. 16) palvellut Aleksi Pohjola kertoi näistä päivistä Kansa taisteli –lehdessä tähän tapaan:

Kevyt osasto 16 ylitti kartan halki kulkevan ja nykyisin vanhana rajana
tunnetun linjan myöhään illalla 3.9. Osaston toiminta-alue
Lehtokylän tienoilla on merkitty karttaan punaisella ympyrällä.

”Korkeammissa maastokohdissa seurailtiin Leningradin kohtaloa, valtavan it.tulituksen soihtuja. Stukien syöksyjä ja tykistöjen kuminaa, näin 10-15 km:n päästä katsellen näky oli valtava ja vain heikosti osasi aavistaa, mitä oli olla tuolla rauta- ja tulisateessa.”

Leningradin saartorenkaan sulkeutuminen oli tuolloin enää muutamien päivien päässä. Suomalaiset rivimiehet jatkoivat omaa taisteluaan siitä tietämättöminä.

Syyskuun ensimmäisen viikon päivät täyttyivät taisteluista. Vihollista nähtiin paljon ja tulitaisteluissa syntyi tappioita molemmin puolin. Tässä vaiheessa omat toivat etulinjaan kovaäänisen, jolla vastapuolta taivuteltiin antautumiseen. Lähetyksen tuloksista ei sotapäiväkirjaan tallentunut kerrottavaa.

Eino Ruohosto

Sunnuntaina 7. syyskuuta lähdettiin jälleen eteenpäin. Pian törmättiin kuitenkin miinakenttään, joka vaati osastosta 5 miestä haavoittuneina. Eteneminen Inkeriin kohti Lehtokylän vihollisasemia jatkui kovassa vihollisen tulituksessa. Ensimmäisen komppanian sotapäiväkirjaan tehdyn kirjauksen mukaan vihollinen ”tulittaa meikäläisiä melkein kaikilla pyssyillä, samoin annetaan ryssälle tulta oikeen tositeolla”.

Kello 16.30 sota vaati yhden uhreistaan, kun suodenniemeläinen alikersantti Eino Ruohosto kaatui rintaan osuneen luodin tavoittamana. Uudenvuodenpäivänä 1916 Mouhijärvellä syntynyt Ruohosto oli elämänlankansa katketessa 25-vuotias nuorimies, maanviljelijän toimista sotatoimiin siirretty. Hän oli kahdeksas ja viimeinen Kevyt osasto 16:n riveissä kaatunut, joka on haudattu Suodenniemen sankarihautausmaalle.

Lähteet:
Kevyt osasto 16:n 1. komppanian sotapäiväkirja (SPK 16980), Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tietokanta, Kansallisarkisto.
Pohjola Aleksi: Rynnättiin vanhaa rajaa kohti. Kansa taisteli –lehti 9/1971, s. 257-260.
Karttapohja: www.karjalankartat.fi, Maanmittauslaitos.
Eino Ruohoston valokuva: Suomen sankarivainajat 1939-1945. Turun ja Porin lääni, osa 2: Loimaa - Yläne. Länsi-Kustannus Oy (Naantali 1979).