Jalkaväkirykmentti 14 koottiin Turussa, mikä selittää
suodenniemeläisten vähäistä määrää tämän joukon riveissä. Voi olla, että
Taipaleen kylästä kotoisin ollut Heimola olisi ollut Turussa puusepäntöitään tekemässä, vaikka olikin kirjoilla
kotipitäjässään. Suuri osa rykmentin miehistöstä oli Turusta, minkä vuoksi joukon saaminen
perustamispaikalle tuotti hankaluuksia. Tämän oletettiin johtuneen siitä, että
jokainen halusi pitkittää lähtöään viettääkseen mahdollisimman paljon aikaa
omaistensa kanssa.
Ahvenanmaalta Jalkaväkirykmentti 14 siirrettiin Kalastajasaarennon jylhiin maisemiin. Puuttomilla selkosilla linnoitteet rakennettiin kivenlohkareista kokoamalla. Kuva: SA-kuva 102498. |
Ahvenanmaalla sota oli kaukana. Lähinnä siitä tiedettiin kaukaa
kuuluvan ammunnan ja satunnaisten ilmahälytysten kautta, mutta ”jyvälle” saatiin
vain muutamia rusakoita. Aika kului leppoisasti saunoen ja uiden ja paikallisten
kanssa aikaa viettäen. Toki vartiotakin pidettiin ja varustelutöitä tehtiin.
Vieläköhän noista töistä on jälkiä Torpin kylän ympäristössä?
Saaristolaiselämä päättyi epäilemättä ennen aikojaan, kun
käsky marssivalmiuteen siirtymisestä saapui heinäkuun alkupäivinä. Pian
oltiin Maarianhaminassa, josta alkoi matka kohti uusia maisemia. Turusta jatkettiin halki koko Suomen, sillä määränpää oli kaukana pohjoisessa Petsamon tienoilla. Rovaniemen lähellä Muurolan asemalla
nähtiin ensimmäisen kerran sotasairaalaan siirrettäviä haavoittuneita, joiden rintamakokemuksista
kyseltiin innokkaasti.
Perille Jäämerelle saavuttiin saksalaisten kuljettamana parin viikon matkan jälkeen. Petsamossa
oltiin aseveljien muonissa ja saatiin nautiskella sellaisista ylellisyyksistä
kuin suklaasta, sikareista ja marmeladista. Entiset rauhalliset ajat olivat
kuitenkin ohi, koska nyt oltiin jo kovan edessä. Käynnissä olivat totiset kamppailut Neuvostoliiton yhden elinhermon eli Muurmannin radan
katkaisusta. Rajut taistelut näkyivät, kuuluivat ja tuntuivat.
Tännekään ei jääty pysyvästi vaan pois lähdettiin lokakuun alussa. Se oli kovia kokeneille sotureille helpotus. Sotapäiväkirjakin kertoo heti pois lähtemisen jälkeen, että mieliala
joukossa oli reipas, koska Kalastajasaarennon rasitukset oli saatu siirtää
muistojen joukkoon.
Seuraavaksi siirryttiin Vienan Karjalan suuntaan. Lokakuun puolessa välissä oleskeltiin Kuusamossa, josta jatkettiin rajan taakse Kiestinkiin. Sielläkin taisteltiin rinta rinnan saksalaisten kanssa, jotka olivat seudulla rintamavastuussa. Kiestingissä nähtiin ensi kertaa Itä-Karjalan kyliä, joita siihen saakka oli nähty vain edellisten vuosikymmenten kansallisromanttisissa kuvissa.
Seuraavaksi siirryttiin Vienan Karjalan suuntaan. Lokakuun puolessa välissä oleskeltiin Kuusamossa, josta jatkettiin rajan taakse Kiestinkiin. Sielläkin taisteltiin rinta rinnan saksalaisten kanssa, jotka olivat seudulla rintamavastuussa. Kiestingissä nähtiin ensi kertaa Itä-Karjalan kyliä, joita siihen saakka oli nähty vain edellisten vuosikymmenten kansallisromanttisissa kuvissa.
Ahti Heimola |
Pian näiden tapahtumien jälkeen rintama rauhoittui, kun Suomen korkeimmat päättäjät presidentti Risto Ryti etunenässä puuttuivat Kiestingin suunnan tapahtumiin. Epäselväksi kai lopulta jäikin, oliko marraskuun alun hyökkäyksen tarkoituksena ylipäätään radan katkaisu vai pelkästään edullisempien puolustusasemien havittelu. Nootti puri, eikä Kiestingistä enää tarvinnut radanvaltaushommiin lähteä, vaikka sen liikennettä käytiinkin usein häiritsemässä.
Lähteet:
Jalkaväkirykmentti 14:n 1. komppanian (1./JR 14) sotapäiväkirja (SPK 10565), Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Kaatuneiden pääkortisto 1941-1945 (T 20408), Kansallisarkisto.
Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tietokanta, Kansallisarkisto.
Erho Kaarlo: Tukikohta "Harakanpesä" Jäämeren rintamalla. Kansa taisteli -lehti 10/1965, s. 302-304.
Jatkosodan historia 4. WSOY, Porvoo 1993.
Pohjois-Suomi jatkosodan hyökkäysvaiheessa 1941. Wikipedia.
Ahti Heimolan valokuva: Suomen sankarivainajat 1939-1945. Turun ja Porin lääni, osa 2: Loimaa - Yläne. Länsi-Kustannus Oy (Naantali 1979).
Karttapohja: Itä-Karjalan kartta vuodelta 1934 (uusintapainos tehty vuonna 1941), Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.