perjantai 30. toukokuuta 2014

Kukkula 58

Jääkäripataljoona 1 (JP 1) ehti talvisodan aikana monelle rintamalle. Alkuaan se oli muodostettu rauhanaikaisesta Polkupyöräpataljoona 1:stä (PPP 1), joka oli toiminut melkein maan itsenäistymisestä saakka Karjalan kannaksella Terijoella, aivan rajan pinnassa. Kannaksella se oli myös 30.11.1939, kun tykit alkoivat puhua ja vanha rajaseutu katosi. Sittemmin se siirrettiin Laatokan pohjoispuolelle, jossa se toimi eräänlaisena reservijoukkona, joka siirrettiin aina sinne missä miehiä kulloinkin eniten tarvittiin.

Taistelutannerta Laatokan Karjalassa. Jääkäripataljoona osallistui muiden
joukkojen mukana alueellaan riehuviin mottitaisteluihin joko suoranaisesti
tai niitä tukemalla. Tämä kuva on otettu helmikuun 1940 alussa
Länsi-Lemetissä muutamien kilometrien päässä Nietjärveltä.
Kuva: SA-kuva 4327.
Jääkäripataljoona 1:een kuului myös joukko suodenniemeläisiä. Sen riveissä palvelivat ainakin Toivo Koivisto, Yrjö Kuusinen, Johannes Myllymäki, Aarne ja Aulis Mäkelä, Armas Salonen ja Eero Vuori. Heidän lisäkseen Tauno Kallio, Aukusti Sävilahti ja Arvo Tuominen taistelivat ainakin tällä samalla alueella. Helmikuun alussa pataljoona osallistui sotatoimiin Suistamon Loimolassa, mistä se siirrettiin Impilahden puolella olleelle Nietjärvelle helmikuun toisella viikolla. Sen nimi piirtyi osaksi Suomen sotahistoriaa jatkosodan aikana, kun sen tuntumassa käydyissä taisteluissa pysäytettiin Syväriltä edenneet neuvostojoukot kesällä 1944 ja vakiinnutettiin Laatokan pohjoispuolinen rintama.

Talvisodan tässä vaiheessa Nietjärven lähistöllä raivosivat koko sodan kovimpiin kuuluneet mottitaistelut. Lemetin mottialueille oli sieltä matkaa vain muutamia kilometrejä ja taistelu niistä oli parhaimmillaan käynnissä. Jääkäripataljoona 1:n osuutena oli toimia taistelualueen eteläpuolella niin, ettei mottiin joutuneille vihollisosastoille voitaisi toimittaa täydennystä tai toisaalta auttaa niitä hyökkäämällä päin saarrostavia suomalaisvoimia.

Helmikuun 11. päivänä Jääkäripataljoona
hyökkäsi Nietjärven eteläpuolella olevalla punaisella
ympyrällä merkityllä alueella. Ylhäällä näkyy tekstissä
mainittu Lemetin seutu ja vasemmalla Laatokan ranta.
Suodenniemeläisistä ainakin Aulis Mäkelä palveli pataljoonan 3. komppaniassa. Sen sotapäiväkirja kertoo päivittäisistä kamppailuista vihollisen kanssa. Välillä kahakoitiin pienimuotoisemmin, mutta välillä jouduttiin kovempiinkin taisteluihin. Helmikuun 11. päivänä, jolloin myös Kannaksella palvelleet suodenniemeläiset olivat kovassa paikassa, sai 3. komppania määräyksen hyökätä erästä Kukkula 58:ksi nimettyä vihollisen hallussa ollutta mäkeä vastaan. Sen tehtävänä oli suorittaa sisäänmurto, minkä jälkeen pataljoonan muiden komppanioiden tuli seurata sen perässä ja vyöryttää mäellä olevat vihollisasemat.

3. komppanian oma sotapäiväkirja ei juuri kerro päivän taistelusta mutta sen sujumista voi seurata pataljoonan päiväkirjan avulla. Hyökkäyksen alussa vihollisen eteen työnnetty tukikohta todettiin tyhjäksi, mutta sen takana ollut tavoitteeksi asetettu kukkula oli miehitetty. Tästä alkoivat tuntien mittaiset taistelut, jotka jo aamupäivällä tuottivat hyökkääville joukoille useiden miesten tappiot. Avuksi otettiin tykistö, jonka avulla omia tavoitteita pyrittiin edistämään. Iltapäivällä saatiin tieto, että oikealla edennyt 1. komppania oli kovan tulitaistelun päätteeksi päässyt viholliskorsujen luokse. Pian eteneminen kuitenkin tyrehtyi, kun vahvasti miehitetyt korsut pitivät sitkeästi puoliaan.

Tässä hyökkäyksessä 3. komppaniasta kaatui 8 ja haavoittui 9 taistelijaa. Haavoittuneiden joukossa oli suodenniemeläisistä Aulis Mäkelä, joka kuljetettiin hoidettavaksi rintaman takana sijainneeseen 13. Kenttäsairaalaan. Haavoittuminen oli kuitenkin niin vaikea, ettei hoidoista ollut enää apua: 21-vuotias jääkäri Mäkelä menehtyi saamiinsa vammoihin seuraavana päivänä eli 12. helmikuuta 1940.

Pian näiden päivien jälkeen Nietjärven suunta alkoi rauhoittua. Venäläisten käytettävissä olevat voimat eivät kyenneet murtamaan suomalaisten linjoja eivätkä suomalaiset puolestaan voineet ajaa hyökkääjää takaisin rajan taakse. Sodan loppupuolella alueen taistelut siirtyivät Laatokan saariin, joista kamppailtiin aivan loppuun saakka. Vasta rauha siirsi suomalaiset näiltä seuduilta nykyisten rajojen taakse.

Lähteet:
Jääkäripataljoona 1:n ja sen 3. komppanian sotapäiväkirja, Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tietokanta, Kansallisarkisto.
Jankkari Sakari: Kunniavelkamme sotaveteraaneille ja kotiseudulle: Suodenniemen veteraanimatrikkeli: elämää sodissa ja kotirintamalla vuosina 1939-1945. Suodenniemi 2007.
Talvisodan historia 3 (WSOY 1978).
Karttapohja: www.karjalankartat.fi, Maanmittauslaitos.
Aulis Mäkelän kuva: Suomen Kuvalehti 37/1940.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Kaksi miestä, pistooli ja pankki

Tiistai 26. marraskuuta 1991. Kello 13.30.

Tuosta hetkestä liikkeelle lähtenyt tapahtumasarja on syöpynyt monen suodenniemeläisen mieleen. Itsellänikin on siitä selvä muistikuva, vaikka tapahtumista kulunut jo yli 20 vuotta. Tuolloin teinipoikana satuin kuuntelemaan radiosta uutisia ja heti lähetyksen alussa tullut tieto vaikutti kuin sähköisku: Suodenniemen Säästöpankki oli joutunut ryöstön kohteeksi. Ryöstön aikana yksi suodenniemeläinen oli surmattu ja toista haavoitettu. Toinen ryöstäjistä oli saatu kiinni mutta toinen jatkoi yhä pakoaan jossakin Hämeenkyrön metsissä. Suuri summa rahaa oli teillä tietymättömillä. Soitin heti näköetäisyydellä pankista asuneelle isoäidilleni ja kyselin kuulumisia. Hän oli huomannut pankilla iltapäivällä ”jotakin vilskettä” muttei arvannut mitä oli tapahtunut. Sittemmin hän oli siitä jo kuullut.
Suodenniemen Säästöpankki joutui ryöstön kohteeksi
tiistaina 26.11.1991.
Juuri ennen ryöstäjien tuloa pankkikonttorissa oli ollut rauhallista. Asiakkaita ei ollut, kolme virkailijaa oli toimissaan ja pitäjän Metsänhoitoyhdistys piti kokoustaan pankin kokoushuoneessa. Ryöstäjien rynnättyä sisään syntyi meteliä joka kantautui takahuoneeseen. Pian sinne saapui pankinjohtaja, joka kertoi ryöstön olevan käynnissä. Pari kokoukseen osallistunutta päätti estää ryöstön, ja he kiersivät takakautta pankin eteen odottamaan rikollisten tuloa. Pankinjohtaja pääsi rakennuksen toiseen päähän puhelimeen ja suoritti hälytyksen.

Ryöstäjien tullessa ulos pankin pihalle he joutuivat pitäjän miesten väijytykseen. Siitä tapahtumat etenivät nopeasti. Syntyneessä käsikähmässä toinen ryöstäjistä avasi tulen, minkä seurauksena metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja menehtyi ja toinen kokousedustaja haavoittui reiteen. Ryöstäjät pääsivät pakoon ja kaahasivat autollaan pois. Kovassa kiireessä he kuitenkin ajoivat aluksi kunnantalon ohi Koippurintien päähän ja menettivät kannaltaan arvokasta aikaa. Palattuaan umpikujasta he jatkoivat matkaa Laviaan päin ja kääntyivät Taipaleen tienhaarasta kohti Hämeenkyröä.

Lahdenperässä Suodenniemen ja Hämeenkyrön rajan lähellä ryöstäjien sinertävää Toyota Corollaa vastaan ajoi Hämeenkyröstä päin poliisiauto, joka oli tulossa Suodenniemelle juuri ryöstön vuoksi. Poliisit tunnistivat auton ja kääntyivät takaa-ajoon. Ajettaessa kohti Hämeenkyröä repsikan paikalla istunut ryöstäjä kiipesi takapenkille kuljettajan taakse ja ammuskeli kohdallaan olleen pienen sivuikkunan raosta useaan otteeseen kohti poliisiautoa. Vauhti oli kova ja risteyksiä ylitettiin todella vaarallisesti mutta seuraajia ei onnistuttu karistamaan. Vasta Hämeenkyrön pienlentokentän tuntumassa ryöstäjät pääsivät hetkeksi pois virkavallan näköpiiristä, jolloin asetta käyttänyt ryöstäjä jäi kyydistä ja pakeni jalan metsään. Pakoauto joutui pian toisen poliisiauton pysäyttämäksi ja sen kuljettaja antautui ilman vastarintaa.

Pakomatkansa aluksi ryöstäjät lähtivät väärään suuntaan
ja ajoivat tästä kirjaston eli silloisen kunnantalon ohi
umpikujaan nykyisen Koippurintien perälle
suodenniemeläisen taksiautoilijapariskunnan
seuraamina. Palatessaan takaisin he ohittivat seuraajansa
pientareen kautta ja kaahasivat kohti Laviaa.
Metsään kadonneen ryöstäjän etsinnät saattoivat Satakunnan ja osittain myös Hämeen poliisivoimat hälytystilaan. Viitisenkymmentä luotiliiveillä ja kypärillä varustettua poliisimiestä eristi alueen ja poliisikoirapartiot haravoivat tienoota.

Kello 18.30 muutaman kilometrin päässä lentokentästä sijaitsevassa Köhkörön kylässä erääseen taloon saapui vieras mies, joka pyysi saada lasin vettä. Hän pyysi myös, että talonväki tilaisi hänelle taksin. Isäntä oli kuullut radiosta ryöstöstä ja arveli, että oli nyt tekemisissä toisen ryöstäjän kanssa. Hän ei kuitenkaan voinut ottaa yhteyttä virkavaltaan tai alkaa toppuutella tulijaa. Vieras odotteli kyytiään talon pihalla, kun poliisipartio sattui saapumaan paikalle. Ryöstäjä ampui sitä kohti ja pakeni metsään. Poliisit olettivat hänen menneen takaisin taloon ja piirittivät sen. Kun asian oikea laita selvisi, oli mies jo tietymättömissä.

Ryöstäjää etsittiin tuloksetta illan pimentymiseen saakka. Kaikki alueella liikkuvat autot tarkastettiin ja niiden ovet kehotettiin pitämään lukossa. Asukkaita oli varoitettu tilanteesta radiossa ja myös ulko-ovet kehotettiin lukitsemaan. Sinä yönä Köhkörössä nukuttiin huonosti.

Keskiviikkoaamuna etsintöihin liittyi lämpökameralla varustettu helikopteri mutta sen ei onnistunut tehdä miehestä havaintoja. Tilanne muuttui vasta kello puoli kahden aikaan iltapäivällä, kun erään köhköröläisen talon emäntä havaitsi keittiönsä ikkunasta miehen, joka käveli heidän suulinsa nurkalta metsään. Emäntä arvasi heti kuka tämä oli. Ilmoituksen saatuaan poliisit piirittivät talon viereisen metsäalueen, josta ryöstäjä saatiin kiinni puolen tunnin haravoinnin jälkeen. Hän oli kylmissään ja uupunut. Aseensa hän oli heittänyt menemään ennen pidätystä. Aluksi ryöstäjien uskottiin aseistautuneen peräti konepistoolilla, mutta myöhemmin aseeksi varmistui 9-millinen SIG Sauer –pistooli. Ryöstösaaliin pääosa oli löytynyt pakoautosta ja nyt pidätetyn hallussa oli paksu setelitukko. Suurin osa noin 200 000 markan ryöstösaaliista saatiin siten takaisin. Käräjille mentäessä rahoista oli silti edelleen kateissa hieman yli 20 000 markan summa.

Ryöstäjien pakoreitti kulki Suodenniemen Pohjakylästä kohti Laviaa.
Matkalla käännyttiin Taipaleeseen menevälle metsäautotielle ja suunnattiin
pikkuteitä pitkin kohti Hämeenkyröä. Lähellä Suodenniemen ja Hämeen-
kyrön rajaa pakoauto kohtasi ryöstön vuoksi Suodenniemelle matkalla
olleen poliisiauton ja takaa-ajo Hämeenkyrön ja Ikaalisten alueille alkoi.
  Se katkesi Hämeenkyrön 
pienlentokentän lähellä vastaantulleen toisen
poliisiauton eteen. Toinen ryöstäjistä oli sitä ennen suunnannut metsään.
Hänen etsintänsä viimeiset vaiheet tapahtuivat Köhkörön kylän tienoilla
keskiviikkona 27. marraskuuta, kun ryöstöstä oli kulunut noin vuorokausi.
Katkoviivalla merkitty osuus pakoreitissä on olettama, muut osat on varmistettu
lehtitiedoista ja poliisin havainnoista.
Suodenniemen pankkiryöstön takana oli kaksi raahelaista miestä. Heidät kuulusteltiin Tampereella, minkä jälkeen matka jatkui Turun lääninvankilaan Kakolanmäelle, sen kuuluisan Kakolan naapuriin. Aikanaan heidät tuotiin Lavian käräjille tuomiolle, jossa asetta käyttänyt ryöstäjä sai 14,5 vuoden tuomion törkeästä ryöstöstä, taposta ja tapon yrityksestä. Pakoautoa ajanut nuorempi mies pääsi vähemmällä: hänen 4 vuoden ja 10 kuukauden tuomionsa tuli muun muassa törkeästä ryöstöstä, törkeästä liikenteen vaarantamisesta ja kortitta ajamisesta.

Asia eteni aikanaan Korkeimpaan oikeuteen saakka. Siellä vanhemman ryöstäjän tuomio aleni niin, että uudeksi tuomioksi tuli 12 vuotta ja 4 kuukautta. Alentamisen syynä oli se, ettei toisen suodenniemeläisen haavoittumista voinut oikeuden mukaan pitää erillisenä rikoksena vaan se sisältyi törkeään ryöstöön.

Säästöpankin ryöstö osui levottomaan aikaan, jona pankkeja ryösteltiin tuhkatiheään. Vuonna 1991 oli jo ennen Suodenniemeä tehty yli 80 rahalaitosryöstöä. Samana päivänä kuin Suodenniemen pankki ryöstettiin tehtiin niin myös Lempäälän Sääksjärvellä ja Järvenpäässä. Eivätkä ne siihenkään jääneet. Saman viikon torstaina ja perjantaina iskettiin jälleen uusiin kohteisiin. Hämmästyttävä rikosaalto hiljeni vasta vähitellen, kun pahimmillaan jyllännyt lama alkoi helpottaa ja pankkien turvajärjestelyjä parannettiin.

Lähteet:
Suodenniemen Säästöpankin ryöstön asiakirjat (R 92/583), Korkeimman oikeuden arkisto.
Paikallissanomat 4.12.1991, 2.1.1992, 8.1.1992 ja 5.2.1992.
Aamulehti 27.11.1991, 28.11.1991, 30.11.1991 ja 2.2.1994.
Lahtonen Mika (toim.): Kohutuimmat rikokset. Yhtyneet Kuvalehdet, Alibi, 2001.
Karttapohja: www.paikkatietoikkuna.fi, Maanmittauslaitos.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...