Kukkula 58

Jääkäripataljoona 1 (JP 1) ehti talvisodan aikana monelle rintamalle. Alkuaan se oli muodostettu rauhanaikaisesta Polkupyöräpataljoona 1:stä (PPP 1), joka oli toiminut melkein maan itsenäistymisestä saakka Karjalan kannaksella Terijoella, aivan rajan pinnassa. Kannaksella se oli myös 30.11.1939, kun tykit alkoivat puhua ja vanha rajaseutu katosi. Sittemmin se siirrettiin Laatokan pohjoispuolelle, jossa se toimi eräänlaisena reservijoukkona, joka siirrettiin aina sinne missä miehiä kulloinkin eniten tarvittiin.

Taistelutannerta Laatokan Karjalassa. Jääkäripataljoona osallistui muiden
joukkojen mukana alueellaan riehuviin mottitaisteluihin joko suoranaisesti
tai niitä tukemalla. Tämä kuva on otettu helmikuun 1940 alussa
Länsi-Lemetissä muutamien kilometrien päässä Nietjärveltä.
Kuva: SA-kuva 4327.

Jääkäripataljoona 1:een kuului myös joukko suodenniemeläisiä. Sen riveissä palvelivat ainakin Toivo Koivisto, Yrjö Kuusinen, Johannes Myllymäki, Aarne ja Aulis Mäkelä, Armas Salonen ja Eero Vuori. Heidän lisäkseen Tauno Kallio, Aukusti Sävilahti ja Arvo Tuominen taistelivat ainakin tällä samalla alueella. Helmikuun alussa pataljoona osallistui sotatoimiin Suistamon Loimolassa, mistä se siirrettiin Impilahden puolella olleelle Nietjärvelle helmikuun toisella viikolla. Sen nimi piirtyi osaksi Suomen sotahistoriaa jatkosodan aikana, kun sen tuntumassa käydyissä taisteluissa pysäytettiin Syväriltä edenneet neuvostojoukot kesällä 1944 ja vakiinnutettiin Laatokan pohjoispuolinen rintama.

Talvisodan tässä vaiheessa Nietjärven lähistöllä raivosivat koko sodan kovimpiin kuuluneet mottitaistelut. Lemetin mottialueille oli sieltä matkaa vain muutamia kilometrejä ja taistelu niistä oli parhaimmillaan käynnissä. Jääkäripataljoona 1:n osuutena oli toimia taistelualueen eteläpuolella niin, ettei mottiin joutuneille vihollisosastoille voitaisi toimittaa täydennystä tai toisaalta auttaa niitä hyökkäämällä päin saarrostavia suomalaisvoimia.

Helmikuun 11. päivänä Jääkäripataljoona
hyökkäsi Nietjärven eteläpuolella olevalla punaisella
ympyrällä merkityllä alueella. Ylhäällä näkyy tekstissä
mainittu Lemetin seutu ja vasemmalla Laatokan ranta.

Suodenniemeläisistä ainakin Aulis Mäkelä palveli pataljoonan 3. komppaniassa. Sen sotapäiväkirja kertoo päivittäisistä kamppailuista vihollisen kanssa. Välillä kahakoitiin pienimuotoisemmin, mutta välillä jouduttiin kovempiinkin taisteluihin. Helmikuun 11. päivänä, jolloin myös Kannaksella palvelleet suodenniemeläiset olivat kovassa paikassa, sai 3. komppania määräyksen hyökätä erästä Kukkula 58:ksi nimettyä vihollisen hallussa ollutta mäkeä vastaan. Sen tehtävänä oli suorittaa sisäänmurto, minkä jälkeen pataljoonan muiden komppanioiden tuli seurata sen perässä ja vyöryttää mäellä olevat vihollisasemat.

3. komppanian oma sotapäiväkirja ei juuri kerro päivän taistelusta mutta sen sujumista voi seurata pataljoonan päiväkirjan avulla. Hyökkäyksen alussa vihollisen eteen työnnetty tukikohta todettiin tyhjäksi, mutta sen takana ollut tavoitteeksi asetettu kukkula oli miehitetty. Tästä alkoivat tuntien mittaiset taistelut, jotka jo aamupäivällä tuottivat hyökkääville joukoille useiden miesten tappiot. Avuksi otettiin tykistö, jonka avulla omia tavoitteita pyrittiin edistämään. Iltapäivällä saatiin tieto, että oikealla edennyt 1. komppania oli kovan tulitaistelun päätteeksi päässyt viholliskorsujen luokse. Pian eteneminen kuitenkin tyrehtyi, kun vahvasti miehitetyt korsut pitivät sitkeästi puoliaan.

Tässä hyökkäyksessä 3. komppaniasta kaatui 8 ja haavoittui 9 taistelijaa. Haavoittuneiden joukossa oli suodenniemeläisistä Aulis Mäkelä, joka kuljetettiin hoidettavaksi rintaman takana sijainneeseen 13. Kenttäsairaalaan. Haavoittuminen oli kuitenkin niin vaikea, ettei hoidoista ollut enää apua: 21-vuotias jääkäri Mäkelä menehtyi saamiinsa vammoihin seuraavana päivänä eli 12. helmikuuta 1940.

Pian näiden päivien jälkeen Nietjärven suunta alkoi rauhoittua. Venäläisten käytettävissä olevat voimat eivät kyenneet murtamaan suomalaisten linjoja eivätkä suomalaiset puolestaan voineet ajaa hyökkääjää takaisin rajan taakse. Sodan loppupuolella alueen taistelut siirtyivät Laatokan saariin, joista kamppailtiin aivan loppuun saakka. Vasta rauha siirsi suomalaiset näiltä seuduilta nykyisten rajojen taakse.

Lähteet:
Jääkäripataljoona 1:n ja sen 3. komppanian sotapäiväkirja, Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tietokanta, Kansallisarkisto.
Jankkari Sakari: Kunniavelkamme sotaveteraaneille ja kotiseudulle: Suodenniemen veteraanimatrikkeli: elämää sodissa ja kotirintamalla vuosina 1939-1945. Suodenniemi 2007.
Talvisodan historia 3 (WSOY 1978).
Karttapohja: www.karjalankartat.fi, Maanmittauslaitos.
Aulis Mäkelän kuva: Suomen Kuvalehti 37/1940.