Prikaatin miehet Krivin talvitaisteluissa

Juna työntyi vaivalloisesti eteenpäin talvisessa maalaismaisemassa Laatokan pohjoispuoleisessa Karjalassa. Se oli täynnä miehiä, aseita, hevosia ja ajoneuvoja. Kyydissä olivat 3. Prikaatin II pataljoonan pääosat, vain 5. komppania oli jäänyt odottamaan myöhempää kuljetusta. Oli tammikuun 26. päivä vuonna 1942.

Matkalla oltiin tuolloin jo kolmatta päivää. Liikkeelle oli lähdetty Kivennapaan kuuluvalta Raivolan asemalta Karjalan kannakselta. Sinne joukko oli raivannut tiensä edellisen syksyn hyökkäysvaiheen aikana Suomenlahden rantaa pitkin edeten. Tammikuussa joukon nimi oli vaihtunut Jalkaväkirykmentti 3:sta (JR 3) 3. Prikaatiksi (3.Pr.). Siitä minne nyt oltiin menossa, ei juuri kenelläkään ollut tietoa, mutta matkalla oli ohitettu muun muassa Viipurin lähellä sijaitseva Simola, Sortavala sekä Suistamon Loimolan taajama. Itä-Karjalaa kohti oltiin siis matkalla. Pääosa prikaatista oli lähtenyt jo tätä ennen lähteneen junan matkaan, joten isommasta liikkeestä oli mitä ilmeisimmin kyse.

Krivin taistelumaastoa tutkitaan helmikuun alun
vastahyökkäyksen jälkeen. Kuva: SA-kuva 111014.

Ylhäällä johtoportaassa liikkeen tarkoitus oli sitäkin selvempi: venäläiset olivat käynnistäneet uudenvuodenpäivänä 1942 hyökkäyksen Maaselän kannaksella Äänisjärven ja Seesjärven välillä. Hyökkäys ehti tehdä suomalaisten puolustuslinjaan kilometrien syvyisen painauman, ennen kuin uuvuksiin asti taistelleet puolustajat saivat sen padottua. Takaisinvaltaamiseen niistä ei kuitenkaan ollut, joten tehtävä uskottiin Kannakselta siirrettäville lisävoimille, joista yksi nyt matkalla oleva 3. Prikaati oli. Suodenniemeläisistä sen riveissä olivat ainakin Väinö Aaltonen, Esa Antila, Kauko Nevanranta, Aaro Takala ja Arvi Tuominen.

Saavuttuaan määränpäähänsä Karhumäen pohjoispuolelle prikaati ryhtyi nopeasti hyökkäystoimiin. Liikkeelle lähdettiin 6.2. klo 2 yöllä ja Muurmannin radan varrella useiden rautateiden risteyskohdassa sijaitseva Krivi vallattiin takaisin samana aamuna klo 9.30. Pian sen jälkeen vihollinen saatiin mottiin. Siellä käytiin kovia kamppailuja korsuihin ja muihin rakennelmiin linnoittautuneita punasotilaita vastaan, sillä heidän lumeen varustellut asemansa voitiin nujertaa vain tarkoilla käsikranaatti- ja kasapanosiskuilla. Taisteluita piti käydä lähes 30 asteen pakkasessa yli yön, kunnes motti seuraavana päivänä kukistui.

3. Prikaati siirtyi Kannakselta kannakselle tammikuun 1942 lopussa.

Näissä kahden päivän aikana raivonneissa taisteluissa 3. Prikaati menetti kaatuneina, haavoittuneina ja paleltuina yhteensä noin 450 miestä. Neuvostojoukkojen tappiot yksinomaan kaatuneina laskettiin samana aikana noin 3200 miehen suuruisiksi. Seuraavina päivinä venäläiset tekivät joukon vastahyökkäyksiä voimatta kuitenkaan muuttaa tilannetta edukseen.

Krivin takaisinvaltauksen päätyttyä 3. Prikaati jäi rintamavastuuseen etulinjaan. Seuraavat päivät kuluivat asemia rakennellessa ja parannellessa vihollisen häiritessä töitä siten kuin se parhaiten taisi. Pakkanen alkoi osoittaa lauhtumisen merkkejä ja oli helmikuun puolivälin jälkeen kohonnut alle kymmenen pakkasasteen lukemiin.

Sotatoimet jatkuivat päivästä toiseen mutta koviksi ne yltyivät jälleen 25. helmikuuta, kun Krivillä olevan Vääräjärven luona alettiin tehdä vielä yhtä rintaman oikaisua. Taisteluiden kovuudesta kertoo, että eräs hyökkäykseen osallistuneista joukkueista kutistui iltapäivään mennessä 7 miehen vahvuiseksi. Iltaan mennessä tavoitteet kuitenkin saavutettiin. Näissä taisteluissa suodenniemeläisistä haavoittui Arvi Tuominen.

Aaro Takala

Helmikuun 26. päivän kohdalla II pataljoonan ja siihen kuuluneen 6. komppanian sotapäiväkirjoissa kuvataan koko päivän riehuneita taisteluita, joiden lopulla 6. komppania vaihdettiin pois etulinjasta. Päivän taistelut vaativat pataljoonasta kaatuneina neljä miestä, joista yksi oli pajuniemeläinen 22-vuotias Aaro Takala.

26. päivän iltana venäläiset virittivät linjojen väliin metrien pituisen punaisen lakanan, jossa luki: ”Suomalaiset sotilaat! Lopettakaa järjetön sota ja palatkaa koteihinne.” Seuraavana aamuna se pyyhkäistiin konepistoolitulella matalaksi. Sota ei osoittanut loppumisen merkkejä.

Lähteet:
3. Prikaatin 6. komppanian (6./3. Pr.) sotapäiväkirja (SPK 20273), Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
3. Prikaatin II pataljoonan (II/3. Pr.) sotapäiväkirja (SPK 20344), Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
3. Prikaatin taistelukertomus Krivin taisteluista 6.-12.2.1942 (SPK 20201), Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Kaatuneiden pääkortisto 1941-1945 (T 20408), Kansallisarkisto.
Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tietokanta, Kansallisarkisto.
Jatkosodan historia 3. WSOY, Helsinki 1991.
Jankkari Sakari: Kunniavelkamme sotaveteraaneille ja kotiseudulle: Suodenniemen veteraanimatrikkeli: elämää sodissa ja kotirintamalla vuosina 1939-1945. Suodenniemi 2007.
Aaro Takalan valokuva tekijän luvalla edellä mainitusta Sakari Jankkarin kirjasta.
Karttapohja: Itä-Karjalan kartta vuodelta 1934 (uusintapainos tehty vuonna 1941), Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.