Vanhalla hautausmaalla vainajat on aseteltu vanhan kristillisen tavan mukaan pää länteen päin, jotta he näkisivät viimeisenä päivänä idästä saapuvan Vapahtajansa. |
Hautausmaan historia ulottunee 1600-luvulle saakka.
Viimeistään aikaan kun sen nykyiselle keskikohdalle pystytettiin kirkko vuonna
1685. Voihan tietysti olla, että paikalla oli hautausmaa jo ennen kirkkoa.
Vanhuuttaan lahonnut kirkkorakennus sitten purettiin 1820-luvulla ja uutta
alettiin suunnitella. Ensin sen oli tarkoitus tulla vanhan lähistölle mutta kun
lavialaiset kyllästyivät käymään täällä saakka kirkossa ja alkoivat puuhata
omaansa, muuttuivat suodenniemeläistenkin ajatukset ja kirkko perustettiin
toiseen paikkaan, kolmen kilometrin päähän Koippurinmäelle.
Aluetta on käytetty moneen kertaan. Historian hämärästä se
ennätti olla käytössä noin vuoteen 1860, jolloin kirkon viereinen hautuumaa
perustettiin. Uudelleen vanha hautausmaa otettiin käyttöön vuonna 1890 kun
kirkon vierus oli täyttynyt ja alueen vaikutus pohjakyläläisten terveydelle
tullut kyseenalaiseksi. Vanha hautausmaan suljettiin jälleen 1920-luvun
puolessa välissä, kun nykyisen kirjaston viereinen alue avattiin. Tai ei
kokonaan suljettu. Onhan siellä merkkejä myöhemmistäkin hautauksista.
Heti länsipäädystä sisään tullessa on vasemmalla Wilhelm ja
Karoliina Mustapään kapea ja korkea hautapatsas. Kun se valmistui Wilhelmin
kuoleman jälkeen, kirjoitti Tampereen Sanomat siitä 23. tammikuuta 1895 näin:
Wilhelm ja Karoliina Mustapään hautapatsas käänsi aikanaan katseita. |
”Harvinaisen komea
hautapatsas pystytettiin tämän kuun 12 päivänä Suodenniemen hautausmaalla
talonisännän Wilhelm Mustapään, Lahdenperän kylästä, haudalle. Patsas on
graniittikivestä hakattu, neljäkanttinen mustaksi silattu ja 2 metriä 25
senttimetriä korkea. Sen on valmistanut kivenhakkaaja A. Packelin Pälkäneeltä.
Patsaan hinta on 700 Suomen markkaa ja on sen haudalle hommannut vainajan leski
Karolina Juhontytär Mustapää, joka teko todistaa, että hän pitää kunniassa
miesvainajansa muistoa. Tämä uhkea hautapatsas on myös suureksi kaunistukseksi
koko Suodenniemen hautausmaalle, sanoo kirjeenvaihtajamme.”
Nyttemmin patsas ei enää erityisesti erotu muista,
uudemmista kivistä. Lisäksi siitä on lohjennut kaksi suurta kappaletta, jotka
ainakin vielä makaavat maassa sen vieressä.
Eräs hautapaikka jonka oletin paikalta löytäväni, on
paikkakunnalla tunnetun ja vuonna 1922 kuolleen kanttori Wilhelm Grönroosin.
Hän hankki eräänlaisen kunnallishallinnon Suomen mestaruuden toimittuaan
Suodenniemen kunnallislautakunnan esimiehenä 48 vuoden ajan. Hautakivi tai –risti on
ollut paikallaan vielä 1960-luvulla kun toisen suodenniemeläisen hengenmiehen
kirkkoherran Kaarlo Kalpan poika Eino Kalpa (pastori hänkin) muistutti
Paikallissanomissa sen hoitamisen tärkeydestä. Itse en sitä huomannut mutta
kotiin päästyäni totesin Grönroosin kiven löytyvän Kari Vestolan vuonna 2002
laatimasta luettelosta. Täytynee tutkia pellon puolen kiviä ensi kerralla vähän
tarkemmin.
Lähtiessäni huomasin vielä yhden kauniin näyn: parvi joutsenia nousi Vanhankirkonlahdelta siivilleen, kaarteli hetken Suodenniemen kylän
peltojen yläpuolella ja katosi lounaan suuntaan. Vaikuttava ilmestys.
Historiallinen sanomalehtikirjasto, Kansalliskirjasto.