Lauri Majamaa. Kuva tekstissä mainitusta Boströmin teoksesta. |
Maaliskuussa 1918 aseet paukkuivat Satakunnassa.
Suodenniemen ja Lavian välillä rintamalinja oli kulkenut pitkän aikaa, kunnes
valkoiset valtasivat ensiksi mainitun maaliskuun 26. päivänä. Samoihin aikoihin
valkoiset katkaisivat Porin radan Siuron kohdalta ja taistelut Tampereesta
käynnistyivät.
Toimintaa riitti myös Satakunnan länsiosissa. Maaliskuun
lopussa valkoiset alkoivat suunnitella Noormarkun valtaamista vastapuolelta.
Tehtävän suunnittelu annettiin vastikään Porin rykmentin I pataljoonan päälliköksi nimitetylle yliluutnantti Gunnar
von Hertzenille. Samalle miehelle, joka vain kaksi viikkoa ennen tätä retkeä oli hiihto-osaston
komentajana ottanut osaa Suodenniemen taisteluihin ja haavoittunut Kourajärven
länsipuolisella peltoaukealla. Useimmat sisällissotaan valkoisella puolella osallistuneista suodenniemeläisistä kuuluivat juuri tähän I pataljoonaan, säviläinen Lauri Majamaa sen toiseen komppaniaan.
von Hertzenin mielestä hyökkäys Noormarkkua vastaan tulisi
mahdolliseksi vasta, kun vahvoiksi koetut vihollisvoimat olisi ensin ajettu
pois siitä kaakkoon sijaitsevasta Harjakankaan kylästä. Karkottaminen oli
tarkoitettu suoritettavaksi hänen ensimmäisen pataljoonansa
pääosien toimesta. Toisen komppanian (merkitty oheiseen karttaan punaisella nuolella) piti edetä Kullaan-Harjakankaan tielle ja hyökätä sitä pitkin kylän itäosiin.
Kolmannen komppanian (merkitty oheiseen karttaan sinisellä nuolella) tuli puolestaan edetä valkoisten hallussa olevasta Lassilasta
Noormarkun-Harjakankaan maantielle ja edetä sitä kautta kylän länsiosiin. Saartorengas piti sulkea aiemmin von Hertzenin komennossa olleella
hiihto-osastolla (oheisessa kartassa vihreä nuoli), jota nyt johti
Suodenniemellä hänen seuraajakseen tullut vänrikki Kaino Niemeläinen. Sen tehtävänä oli sulkea
Harjakankaalta etelään kulkenut talvitie.
Taistelu riehui koko päivän illan hämärään saakka. Toisen komppanian päällikkö, kiukaislainen vänrikki Yrjö Ylänkö haavoittui ja kertoman mukaan vaati tulla työnnetyksi kelkalla taisteluun ennen kuin menetti tajuntansa. Rajussa tulituksessa komppanian onnistui vallata Harjakankaan talot Lassilaan menevän tien itäpuolelta. Eteneminen tapahtui metri metriltä niin, että päivän kääntyessä iltaan joitakin tien länsipuolisiakin taloja oli valkoisten hallussa.
Punaiset yrittivät murtaa valkoisten saartorenkaan hyökkäämällä pitkin päivää eri suunnista sen selustaan. Kumpikaan osapuoli ei luovuttanut. Tappiot olivat molemmin puolin raskaat. Iltapimeässä von Hertzen teki ratkaisun ja antoi käskyn perääntymisestä. Kolmas komppania peräytyi Pomarkkuun ja hiihto-osasto ja toinen komppania Lassilaan, jonne se saapui kahden aikaan aamuyöllä. Harjakangas jäi sillä kertaa valtaamatta.
Punaiset yrittivät murtaa valkoisten saartorenkaan hyökkäämällä pitkin päivää eri suunnista sen selustaan. Kumpikaan osapuoli ei luovuttanut. Tappiot olivat molemmin puolin raskaat. Iltapimeässä von Hertzen teki ratkaisun ja antoi käskyn perääntymisestä. Kolmas komppania peräytyi Pomarkkuun ja hiihto-osasto ja toinen komppania Lassilaan, jonne se saapui kahden aikaan aamuyöllä. Harjakangas jäi sillä kertaa valtaamatta.
Taistelukentille jäi suuri joukko kaatuneita, joita ei voitu
kuljettaa mukana. Suodenniemeläisistä sotamies Lauri Majamaa oli siinä noin kymmenen kaatuneen joukossa, joka jäi
Harjakankaan itäosan tantereelle. Samassa taistelussa ja ilmeisesti
aivan samalla alueellakin tuli toinenkin suodenniemeläinen tappio, kun kouraniemeläinen Aukusti Pälä haavoittui. Hänet saatiin kuitenkin turvaan.
Kun Harjakangas lopulta huhtikuussa vallattiin ei Lauri
Majamaata enää löydetty. Vuonna 1927 julkaistussa H. J. Boströmin kirjassa Sankarien muisto. Suomen vapauden ja
itsenäisyyden puolesta henkensä antaneiden elämäkertoja hänen otaksutaan
tulleen haudatuksi tuntemattomana johonkin tuon ajan monista kenttähaudoista. Hänen omaisilleen myönnettiin jälkikäteen 4. luokan Vapaudenristi miekkojen kera.
Harjakankaalla myös Gunnar von Hertzen haavoittui jälleen. Hän
jatkoi kuitenkin sotilasuralla ja teki suuren osan maineestaan toimiessaan
yhtenä Aunuksen retken johtajista. Sielläkin hänen alaisuudessaan oli jälleen
suodenniemeläisiä, joista kenties toisella kertaa enemmän.
Harjakankaan kylää K. Soikkelin vuonna 1922 ottamassa valokuvassa. |
Lähteet:
Porin rykmentti 1918, Kansallisarkisto.
Saarenheimo Kaarlo: Porin rykmentti vapaussodassa. Satakunnan kirjateollisuus, Pori 1919. Porin rykmentti 1918, Kansallisarkisto.
K. Soikkelin ottama kuva Harjakankaalta on julkaistu Suomen vapaussota vuonna 1918 -teossarjan V osassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti