sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Kukkalammen valtaus

Sotakesä 1941 oli kuuma ja kuiva. Taisteluista, hävittämistöistä ja huolimattomasta tulenkäsittelystä johtuneiden palojen savut leijailivat ilmassa. Omaa sotaansa oli käymässä myös etupäässä Keski-Suomen miehistä koottu Jalkaväkirykmentti 48 (JR 48), joka oli heinäkuun lopulle tultaessa edennyt rajan yli Jaakkiman pitäjän alueelle. Senkin kohdalle oli jo muutama sotatoimi osunut, mutta pääasiassa se oli saanut seurata taistelun ääniä etäältä ja tutkailla taivaalla sinne tänne kaarrelleiden lentokoneiden edesottamuksia. Yksi rykmentin kahdeksannessa komppaniassa (8./JR 48) palvelevista oli suodenniemeläinen sotamies Verneri Lehto. Hän oli syntyjään Kiikoisista mutta asunut jo ainakin sotavuodet Suodenniemellä.

Jalkaväkirykmentti 48:n 8. komppania eteni tältä kohdin läpi Kukkalammen
kyläaukean. Keskellä on Soinisen talo, joka näkyy myös alempana
olevassa kartassa ja jonka ohitse hyökkäystie kulki. Otos on elokuulta 1943.
Kuva: SA-kuva 137210.
Kahdeksannen komppanian sotapäiväkirjaa tutkiessa huomaa, kuinka jo nyt, sodan jatkuttua kuukauden verran, odotettiin sen päättymistä Neuvostoliiton perikatoon. Kun viholliskoneita ei muutamaan päivään nähty, ennakoitiin jo niiden kokonaan päässeen loppumaan. Heinäkuun puolen välin jälkeen sotapäivän kirjoittaja puki voittoisia tunnelmiaan sanoiksi tähän tapaan:

Otaksumme, että mahtava vihollisemme on jo muutaman viikon kuluttua polvillaan ja ainainen painajaisemme on poissa pelistä taas kauan aikaa. On lohduttavaa pitkäaikaisen painostuksen alla olemisen jälkeen kuulla sanoman toisensa jälkeen Saksan armeijan suurista voitoista etelässä ja sen rautakouran puristuksen tiukentumisesta Neuvostolan elinhermojen ympärille. Eniten meitä kiinnostaa luonnollisesti Leningradin seutujen ja Kannaksen alkava motitus, jossa työssä omilla joukoillammekin on oleva oma panoksensa. Suur-Suomi häämöttää ulottuvillamme.

Komppania ehti olla paikoillaan Jaakkimassa Moskovan rauhan rajan ja Laatokan rannan kapeimmassa välissä yli viiden viikon ajan ennen kuin se siirrettiin etulinjaan. Elokuun 11. päivänä se keräsi varusteensa ja lähti suuntaamaan Jaakkiman pohjoisosassa olevaa Kukkalammen kylää kohti. Vihollinen oli siellä hakannut useita murroksia eli kaatanut puita teille kulkemisen hankaloittamiseksi. Myös miinoja ja linnoitteita oli runsaasti.

Komppaniatason sotapäiväkirja kertoo 12. elokuuta käydystä taistelusta vain lyhyesti mutta sitä vastoin koko rykmentin päiväkirja valottaa niitä erittäin yksityiskohtaisesti. Rykmentin tehtävänä oli ottaa haltuunsa kaksi jaakkimalaista kylää, yllämainittu Kukkalampi ja siitä lounaaseen sijainnut Pajasyrjä. Pajasyrjään hyökkäsi rykmentin I pataljoona (I/JR 48), kylien välissä operoi III pataljoona (III/JR 48) ja Kukkalammelle iski II pataljoona (II/JR 48), johon Lehdon 8. komppaniakin kuului.

Suunnilleen tätä tietä kulki 8. komppanian hyökkäystie Kukkalammen kylän
valtauksen aikana. Liikkeelle lähdettiin aamukahdeksan aikaan ja
päätepisteeseen Veijalaiseen saavuttiin iltahämärissä kello kymmenen aikaan.
Sotapäiväkirjamerkinnöistä päätellen oman tykistön rooli oli näissä hyökkäystaisteluissa erittäin oleellinen. Se oli myös vihollistykistöä voimakkaampi. Kukkalammelle hyökättäessäkin oma tykistö murjoi ensin vihollisen asemia ennen liikkeelle lähtemistä. II pataljoonan eteneminen sujui kumpuilevassa maastossa verkkaisesti niin, että puoleen päivään mennessä se oli saavuttanut kyläaukean läntisen reunan. Iltapäivän aikana se hyökkäsi kyläaukean halki ja saavutti tavoitteeksi asetetun Pajasyrjästä Kukkalammen läpi Lapinmäen tienristeykseen kulkevan tien. Iltapäivällä hieman ennen viittä pataljoona oli edennyt jo valtaamansa kylän koillispuoliselle Vanhasenlouhen metsäalueelle. Uudeksi tavoitteeksi otettiin silloin Tuunaisen ja Veijalaisen talojen välinen linja.

Verneri Lehto
Taistelut jatkuivat kiivaina aina iltakymmeneen saakka, jolloin hämärän laskeutuminen pakotti luopumaan uusista yrityksistä siltä päivältä. Etelässä taistelleella I pataljoonalla oli ollut vaikeuksia Pajasyrjän valtaamisessa ennakoitua suurempien vihollisvoimien kovan vastarinnan vuoksi, mutta iltaan mennessä sekin oli työnsä hoitanut.  II pataljoona oli reilusti saavuttanut alkuperäisen tavoitteensa mutta jäi lopulta jonkin matkan päähän päivän viimeisestä kohteesta, Lapinmäen tienhaarasta.

Päivän taistelu oli vienyt useita sotureita pataljoona riveistä. Kahdeksas komppania menetti riveistään kolme miestä kaatuneina ja viisi haavoittuneina. Yksi Kukkalammen aukeille kaatuneista oli vain viikkoa aikaisemmin 34 vuotta täyttänyt kahden lapsen isä Verneri Lehto. Menestys oli saavutettu raskain uhrein.

Lähteet:
Jalkaväkirykmentti 48:n (JR 48) sotapäiväkirja (SPK 12184), Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Jalkavälirykmentti 48:n 8. komppanian (8./JR 48) sotapäiväkirja (SPK 12239), Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tietokanta, Kansallisarkisto.
Verneri Lehdon valokuva: Suomen sankarivainajat 1939-1945. Turun ja Porin lääni, osa 2: Loimaa - Yläne. Länsi-Kustannus Oy (Naantali 1979).
Karttapohja: www.karjalankartat.fi, Maanmittauslaitos.

tiistai 5. tammikuuta 2016

Nuorten miesten Ameriikan-matka

Lueskelin viime keväänä Annelin ajatuksia –blogista Amerikan-siirtolaisten Suomeen lähettämistä kirjeistä, joita Turun yliopisto on kerännyt Satakunnasta 1960-luvulla. Juttuun linkitetyllä listalla oli runsaasti myös Suodenniemelle saapuneita kirjeitä joten päätin tilata ne luettavaksi. Mikrofilmit kulkeutuivatkin ongelmitta lainaksi lähikirjastoon, missä niitä saattoi käydä läpi.

Moni suomalainen ja suodenniemeläinen lähti maailmalle höyrylaiva
Arcturuksen matkassa. Niin myös tämän tarinan päähenkilöt.
Kuva: Wikimedia Commons.
Suodenniemeltä kirjeitä oli koottu yli 500 sivua. Kaikki kirjoittajat eivät olleet Suodenniemeltä lähtöisin mutta useimmat kuitenkin. Kirjeiden ohessa oli aina tietosivu, jossa kerrottiin kirjoittajan henkilötietojen lisäksi siitä milloin, miksi ja kenen kanssa kirjeiden lähettäjä oli Amerikkaan lähtenyt. Useimmat näyttivät olleen lähtiessään nuoria ja lähteneet parempaa toimeentuloa etsimään, kuten kai siirtolaiset yleensäkin. Näistä vaiheista on kerrottu tarkemmin mm. kotiseutukirjan sivuilla.

Eräs kirjeenkirjoittajista oli Leppälammin Sepälle kuuluneesta Saaren torpasta kotoisin ollut 18-vuotias Lauri Saari. Hän lähti Amerikkaan keväällä suodenniemeläisen siirtolaisuuden huippuvuonna 1913. Yksin hän ei matkustanut, vaan seurueessa oli kaikkiaan neljä suodenniemeläistä poikaa. Vanhin heistä oli 21-vuotias työmiehenpoika Nestori Koskinen Koivuniemen Husariin kuuluneesta Koskelasta. Muut matkalaiset olivat Lauri Saaren tavoin Leppälammilta. Toinen heistä oli 19-vuotias Kiilin Takalan torpan poika Oskari Takala ja toinen vuotta nuorempi myös Kiiliin kuuluneelta Nurmiselta kotoisin ollut palstatilallisen poika Mauno Nurminen.

Nestori Koskinen, Mauno Nurminen, Lauri Saari ja Oskari
Takala matkasivat höyrylaiva Oceanicin kyydissä
Southamptonista New Yorkiin keväällä 1913.
Kuva: Wikimedia Commons.
Tavallisin reitti Amerikkaan kulki Hangon sataman kautta. Sieltä lähdettiin laivalla Atlantin-höyryjen satamiin Englantiin. Niin tekivät pojatkin ja matkasivat höyrylaiva Arcturuksella (samalla joka myöhemmin tuli kuuluisaksi tuotuaan jääkärit Saksasta Vaasaan) Englannin Hulliin, josta he jatkoivat junalla etelärannikolle Southamptoniin. Moni muistaa Southamptonin kuulun Titanicin lähtösatamana ja juuri poikien sinne saapumisen aikoihin sen uppoamisesta tuli kuluneeksi vuosi. Mahtaakohan tapaus olla tullut poikien mieleen, sillä heidän oli määrä ylittää Atlantti Oceanic-nimisellä höyrylaivalla, joka kuului samalle White Star Line -varustamolle kuin huono-onninen Titanic. Niin tai näin, huhtikuun 16. päivänä Oceanic nosti ankkurinsa ja pojat aloittivat viikon mittaisen matkansa kohti New Yorkia.

Oceanic ylitti Atlantin turvallisesti ja saapui siirtolaisten vastaanottokeskuksena toimineelle Ellis Islandille kahdeksan päivän merimatkan jälkeen. Perillä odotti tiukka terveystarkastus. Pojat ilmoittivat maahanmuuttoviranomaisille olevansa matkalla Massachusettsin Worcesteriin, jossa heitä odottaisi heidän siellä osoitteessa 30 Liberty asunut ystävänsä Taavetti Jokinen (vai Jokiniemi?). Worcester oli tuolloin ja paljon myöhemminkin monen entisen suodenniemeläisen uusi kotipaikka, Turun yliopiston kokoelmiin päätyneiden kirjeiden kirjoittajistakin moni asui joko siellä tai jossakin pienemmässä kaupungissa sen lähistöllä. Kun maahantulon ehdot täyttyivät eli pojilla oli matkaliput ilmoittamaansa määränpäähän, he eivät olleet anarkisteja tai moniavioisia ja jokaisella oli vielä 25 dollaria rahaakin saivat he jatkaa matkaa perille määränpäähänsä.

Poikien päämäärä Amerikassa oli Massachusettsissa sijainnut Worcester,
jonka keskustaa on ikuistettu tähän 1900-luvun alun postikorttiin.
Kuva: Wikimedia Commons.

Poikien myöhemmistä vaiheista tiedetään, että Mauno Nurminen palasi 1920-luvun alussa Suomeen. Nestori Koskinen kuoli Amerikassa vuonna 1959 ja Oskari Takala vuonna 1965. Lauri Saaren osalta hänen kirjeidensä lahjoittaja tiesi 1960-luvulla kertoa, että Saari tuli takaisin Suomeen pariksi vuodeksi mutta palasi sitten jälleen Atlantin taa. Saari teki työuransa paperitehtaalla ja säilyneistä kirjeistä näkyy, että hän asui paitsi Worcesterissa myös Fitchburgissa ja Westminsterissä, jotka nekin sijaitsevat Massachusettsissa.

Viimeisessä Turun yliopiston kokoelmaan päätyneessä kirjeessään marraskuulta 1961 Lauri Saari vietti tyytyväistä eläkeläisen elämää. Siitä ja Suodenniemestä hän muisteli tuossa kirjeessään näin: ”Sieltä sitä tuli lähdettyä aikoinaan valloittamaan maailmaa ja omaksi onnekseni tunnustan voittaneeni, ainaki niin että olen tyytyväinen.” Joku Amerikassa menestyi, toinen palasi pettyneenä kotiin. Seikkailu se varmasti oli jokaiselle.

Lähteet:
Lauri Saaren kirjeet Amerikasta (mf. 24), Turun yliopiston yleisen historian laitos.
Suodenniemen seurakunnan rippikirja 1902-1911 ja kuolleiden luettelot 1907-1912.
Siirtolaisuusinstituutin siirtolaisrekisteri.
Ellis Island -säätiön siirtolaishaku.
Jankkari Sakari (toim.): Suodenniemi: elämää maalaispitäjässä 1540-1939. Suodenniemi-Seura ry., Sastamala 2011.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...