Nuorten miesten Ameriikan-matka

Lueskelin viime keväänä Annelin ajatuksia –blogista Amerikan-siirtolaisten Suomeen lähettämistä kirjeistä, joita Turun yliopisto on kerännyt Satakunnasta 1960-luvulla. Juttuun linkitetyllä listalla oli runsaasti myös Suodenniemelle saapuneita kirjeitä joten päätin tilata ne luettavaksi. Mikrofilmit kulkeutuivatkin ongelmitta lainaksi lähikirjastoon, missä niitä saattoi käydä läpi.

Moni suomalainen ja suodenniemeläinen lähti maailmalle höyrylaiva
Arcturuksen matkassa. Niin myös tämän tarinan päähenkilöt.
Kuva: Wikimedia Commons.

Suodenniemeltä kirjeitä oli koottu yli 500 sivua. Kaikki kirjoittajat eivät olleet Suodenniemeltä lähtöisin mutta useimmat kuitenkin. Kirjeiden ohessa oli aina tietosivu, jossa kerrottiin kirjoittajan henkilötietojen lisäksi siitä milloin, miksi ja kenen kanssa kirjeiden lähettäjä oli Amerikkaan lähtenyt. Useimmat näyttivät olleen lähtiessään nuoria ja lähteneet parempaa toimeentuloa etsimään, kuten kai siirtolaiset yleensäkin. Näistä vaiheista on kerrottu tarkemmin mm. kotiseutukirjan sivuilla.

Eräs kirjeenkirjoittajista oli Leppälammin Sepälle kuuluneesta Saaren torpasta kotoisin ollut 18-vuotias Lauri Saari. Hän lähti Amerikkaan keväällä suodenniemeläisen siirtolaisuuden huippuvuonna 1913. Yksin hän ei matkustanut, vaan seurueessa oli kaikkiaan neljä suodenniemeläistä poikaa. Vanhin heistä oli 21-vuotias työmiehenpoika Nestori Koskinen Koivuniemen Husariin kuuluneesta Koskelasta. Muut matkalaiset olivat Lauri Saaren tavoin Leppälammilta. Toinen heistä oli 19-vuotias Kiilin Takalan torpan poika Oskari Takala ja toinen vuotta nuorempi myös Kiiliin kuuluneelta Nurmiselta kotoisin ollut palstatilallisen poika Mauno Nurminen.

Nestori Koskinen, Mauno Nurminen, Lauri Saari ja Oskari
Takala matkasivat höyrylaiva Oceanicin kyydissä
Southamptonista New Yorkiin keväällä 1913.
Kuva: Wikimedia Commons.

Tavallisin reitti Amerikkaan kulki Hangon sataman kautta. Sieltä lähdettiin laivalla Atlantin-höyryjen satamiin Englantiin. Niin tekivät pojatkin ja matkasivat höyrylaiva Arcturuksella (samalla joka myöhemmin tuli kuuluisaksi tuotuaan jääkärit Saksasta Vaasaan) Englannin Hulliin, josta he jatkoivat junalla etelärannikolle Southamptoniin. Moni muistaa Southamptonin kuulun Titanicin lähtösatamana ja juuri poikien sinne saapumisen aikoihin sen uppoamisesta tuli kuluneeksi vuosi. Mahtaakohan tapaus olla tullut poikien mieleen, sillä heidän oli määrä ylittää Atlantti Oceanic-nimisellä höyrylaivalla, joka kuului samalle White Star Line -varustamolle kuin huono-onninen Titanic. Niin tai näin, huhtikuun 16. päivänä Oceanic nosti ankkurinsa ja pojat aloittivat viikon mittaisen matkansa kohti New Yorkia.

Oceanic ylitti Atlantin turvallisesti ja saapui siirtolaisten vastaanottokeskuksena toimineelle Ellis Islandille kahdeksan päivän merimatkan jälkeen. Perillä odotti tiukka terveystarkastus. Pojat ilmoittivat maahanmuuttoviranomaisille olevansa matkalla Massachusettsin Worcesteriin, jossa heitä odottaisi heidän siellä osoitteessa 30 Liberty asunut ystävänsä Taavetti Jokinen (vai Jokiniemi?). Worcester oli tuolloin ja paljon myöhemminkin monen entisen suodenniemeläisen uusi kotipaikka, Turun yliopiston kokoelmiin päätyneiden kirjeiden kirjoittajistakin moni asui joko siellä tai jossakin pienemmässä kaupungissa sen lähistöllä. Kun maahantulon ehdot täyttyivät eli pojilla oli matkaliput ilmoittamaansa määränpäähän, he eivät olleet anarkisteja tai moniavioisia ja jokaisella oli vielä 25 dollaria rahaakin saivat he jatkaa matkaa perille määränpäähänsä.

Poikien päämäärä Amerikassa oli Massachusettsissa sijainnut Worcester,
jonka keskustaa on ikuistettu tähän 1900-luvun alun postikorttiin.
Kuva: Wikimedia Commons.

Poikien myöhemmistä vaiheista tiedetään, että Mauno Nurminen palasi 1920-luvun alussa Suomeen. Nestori Koskinen kuoli Amerikassa vuonna 1959 ja Oskari Takala vuonna 1965. Lauri Saaren osalta hänen kirjeidensä lahjoittaja tiesi 1960-luvulla kertoa, että Saari tuli takaisin Suomeen pariksi vuodeksi mutta palasi sitten jälleen Atlantin taa. Saari teki työuransa paperitehtaalla ja säilyneistä kirjeistä näkyy, että hän asui paitsi Worcesterissa myös Fitchburgissa ja Westminsterissä, jotka nekin sijaitsevat Massachusettsissa.

Viimeisessä Turun yliopiston kokoelmaan päätyneessä kirjeessään marraskuulta 1961 Lauri Saari vietti tyytyväistä eläkeläisen elämää. Siitä ja Suodenniemestä hän muisteli tuossa kirjeessään näin: ”Sieltä sitä tuli lähdettyä aikoinaan valloittamaan maailmaa ja omaksi onnekseni tunnustan voittaneeni, ainaki niin että olen tyytyväinen.” Joku Amerikassa menestyi, toinen palasi pettyneenä kotiin. Seikkailu se varmasti oli jokaiselle.

Lähteet:
Lauri Saaren kirjeet Amerikasta (mf. 24), Turun yliopiston yleisen historian laitos.

Suodenniemen seurakunnan rippikirja 1902-1911 ja kuolleiden luettelot 1907-1912.
Siirtolaisuusinstituutin siirtolaisrekisteri.
Ellis Island -säätiön siirtolaishaku.
Jankkari Sakari (toim.): Suodenniemi: elämää maalaispitäjässä 1540-1939. Suodenniemi-Seura ry., Sastamala 2011.