perjantai 24. heinäkuuta 2015

Luontouutisia yli sadan vuoden takaa

Nyt kun kesä on tarjonnut tavallista enemmän mahdollisuuksia sisällä oleskeluun, päädyin historialliseen sanomalehtikirjastoon lueskelemaan vanhoja Suodenniemeen liittyviä uutisia. Päätin katsella, millaisia luontojuttuja pitäjästä lehtiin kirjoitettiin. Niitä löytyikin mutta niin monta, että niistä sai koottua tänne eräänlaisen kesäkevennyksen toisinaan raskaampien aiheiden rinnalle.

Pitäjässä tavatut hirvet päätyivät entisaikaan useammankin kerran
lehtien palstoille. Nämä ruokailevat sarvipäät puolestaan nähtiin
Suomen metsästyslehdessä vuonna 1909.
Vanhin löytämäni luontoon liittyvä uutinen julkaistiin Sanomia Turusta -lehdessä helmikuussa 1860. Toimitukseen oli saapunut tieto, jonka mukaan Mouhijärvessä oli edellisessä syyskuussa tehty poikkeuksellinen havainto, kun yli 10-kiloinen hauki oli syönyt sorsan. Uutinen meni kokonaisuudessaan näin: ”Puolen toista leiviskän [1 leiviskä = 8,5 kg] painava hauki nieli veden päällä uiskentelevan suorsan. Tästä kun hauki parka oli läkähtymäisillään ja hengen pyytelyksissä päristeli veden pinnalla, nähtiin se soutovenhe-väeltä ja haalottiin käsin ylös vedestä. Suorsan nokka oli jo tullut näkyviin hauven kusittimesta [=kidusaukosta].

Lehdistä löytyi toinenkin haukiaiheinen uutinen. Ajankohta oli toukokuun alku vuonna 1884, jolloin Kourajärvestä pyydettiin sokea hauki. Sen silmät olivat maidonvalkoiset mutta muuten kala oli ollut aivan normaali. Se oli yhtä vilkasliikkeinen kuin samassa pyydyksessä ollut lajikumppaninsa eikä merkkejä laihtumisesta näkynyt. Uutisen mukaan pyytäjät säilöivät kalan pään väkiviinaan mahdollista myöhempää tutkimuskäyttöä varten.

Aamulehti 6.8.1889.
Uutisen arvoinen oli myös lahna, joka 8. kesäkuuta 1895 ui Malakias Perttalan nuottaan Sävin Lamminjärvellä. Otus painoi 4 kiloa ja sen päässä erottui aikalaisten mukaan ”sammalen utuja” ja sarven nysät. Saaliina se lienee ollut vanhanakin kalana parempi kuin se leiviskän painoinen metsäsika eli mäyrä, jonka muuan seurakuntalainen viereisen uutisen mukaan sai katiskaansa 24. heinäkuuta 1889.

Suurten ja epätavallisten kalojen lisäksi pitäjän hirvet pääsivät toisinaan lehtien sivuille. 1800-luvulla Suomen hirvikanta oli niin loppuun metsästetty, ettei kruunupäitä juuri koskaan päässyt näkemään. Siksi kohtaamisista uutisoitiin vähän samaan tapaan kuin albiinohirvistä nykyään. Aamulehteen kirjoitettiin lokakuussa 1889 alla oleva hauska kertomus Kirkko- ja Kourajärvessä uineesta sarvipäästä. Jutusta ilmenee hyvin kannan pienuus, kun yhtä ja samaa eläintä voitiin seurailla eri alueilla ja sillä oletuksella, että kyse todella oli samasta yksilöstä.

Nimimerkki Joppi raportoi Suodenniemen tapahtumista
Aamulehteen. Lokakuun 19. päivänä 1889 kunnallisvaalien
lisäksi uutiskynnyksen ylitti pitäjässä nähty hirvi.
Toisessa löytämässäni kertomuksessa hirviä tavattiin Leppälammilla Hakalan torpan kaurahalmeessa. Eläimet näyttävät jälleen herättäneet suurta huomiota. Tampereen Uutisten jutun mukaan ”kruunupäät olivat niin rohkeita, etteivät tahtoneet jättää hyvää ruoka-laiduntansa, vaikka ihmisiä tuli naapuriasunnoistakin, paitsi Hakalan väkeä, harvinaisia eläimiä ihailemaan. Niistä oli yksi jo syönyt niin vahvan aamiaisen, että oli heittäytynyt pellolle pitkäksensä palaansa painamaan, jolla ajalla kaksi oli seisoallansa vieressä. Viime syyskuun lopulla nähtiin myöskin yksi hirvi Lahdenperän kylässä Hujulahden talon maalla.

Vähitellen kituva hirvikanta alkoi elpyä ja uutiset sitä myöden muuttua. Helmikuussa 1908 Satakunnan Sanomissa kerrottiin Suodenniemellä tapahtuneesta salakaadosta. Tapahtumapaikkana oli Taipaleen kylässä sijainnut Sarkosen perämetsä eli ilmeisesti Latvajärven ja Raistamojärven välinen alue, joka nykyisissä kartoissa mainitaan Heikkilänvuoren nimellä. Pitäjän poliisikonstaapeli Johan Helin takavarikoi paikalta hirven nahkan ja lihat lukuun ottamatta toista reittä ja lapaa, jotka olivat jo päätyneet salakaatajien matkaan. Uutisen mukaan ”hirvi oli nähtävästi ammuttu [tammikuun 28. päivää] edellisenä sunnuntaina ja maanantain vastaisena yönä nyletty ja kappaloittu.” Salakaadot näyttävät olleen yleistymään päin, sillä saman jutun mukaan ”noin kymmenkunta hirveä on yhdessä laumassa viime aikoina liikuskellut paikkakunnalla. Jäljistä päätellen on useampi niistä kuitenkin joutunut kadoksiin, luultavasti samojen salametsästäjäin kautta menettäneet henkensä.

Syyskuun 3. päivänä vuonna 1898 leppälammilaiset kokoontuivat ihailemaan
Hakalan torpan kaurapellossa ruokailleita hirviä.
Kartta: Leppälammin kylän isonjaon järjestelynkartta vuodelta 1909.
Maanmittaushallituksen uudistusarkisto, Kansallisarkisto.
Juttuja lukiessani haaviin tarttui myös muutama luonnon ennätys. Vuosi 1892 näyttää tämän kapeaakin kapeamman otannan perusteella olleen hyvä satovuosi, sillä Putajan sahalla päästiin jo heinäkuun puolessa välissä nauttimaan uusista perunoista, jotka olivat vieläpä kookkaita. Samana vuonna Suodenniemeltä Wilhelm Grönroosin pellosta löydettiin kaurantähkä, jonka 245 jyvää kiikkuivat 13 desimetrin pituisen oljen kannattelemana.

Kun tässä kirjoituksessa jutun aiheina ovat tähän mennessä olleet kalat, nisäkkäät ja kasvikunnan edustajat niin olkoon viimeisen uutisen aiheena linnut. Aamulehden mukaan pääskysenpesien määrässä tehtiin vuonna 1905 ”rekordi” Taipaleessa Kotajoella. Siellä pesiä oli peräti 23 kappaletta, vieläpä saman räystään alla.

Lähteet:
Uutiset Kansalliskirjaston Historiallisesta sanomalehtikirjastosta:
- sorsan syönyt hauki (Sanomia Turusta 24.2.1860)
- sokea hauki (Uusi Suometar 16.5.1884)
- katiskaan uinut mäyrä (Aamulehti 6.8.1889)
- keskipitäjällä uinut hirvi (Aamulehti 19.10.1889)
- Putajan uudet perunat (Pohjalainen 26.7.1892)
- suuri kaurantähkä (Tampereen Uutiset 23.9.1892)
- suuri lahna (Tampereen Uutiset 14.6.1895)
- hirvet Hakalan pellolla (Tampereen Uutiset 13.9.1898)
- Kotajoen pääskysenpesät (Aamulehti 6.8.1905)
- salametsästystä Taipaleessa (Satakunnan Sanomat 5.2.1908)
Hirvien kuva: Suomen metsästyslehti: Suomen metsästys- ja metsästyshoitoyhdistysten äänenkannattaja nro 1/1909, Historiallinen sanomalehtikirjasto.

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Jatkosodan ensimmäiset päivät

Kesäkuun puolivälissä 1941 pääosin varusmiehistä koottu Jalkaväkirykmentti 8 lähestyi hiljalleen reilun vuoden vanhaa Moskovan rauhan rajaa. Silloisista ja entisistä suodenniemeläisistä mukana olivat ainakin Arvo Ahola, Eino Huhtala, Ilmari Lehtimäki, Lauri Pihl, Heikki Riihimaa, Heikki Saari, Artturi Syrjänen ja Armas Vartti. Samaisen rykmentin ensimmäisen pataljoonan konekiväärikomppaniassa palvelustaan suoritti eräs Väinö Linna, joka tulisi vielä tekemään koko rykmentistä tunnetun.

Havuvaarasta Koirinvaaraan johtava tie. Kuva lienee otettu vain päivä sen
jälkeen kun 5. komppania eteni tästä joko tietä pitkin tai sitä metsän puolella
seuraillen. Alkuperäinen kuvateksti kuuluu näin: "JR 8:n hyökätessä
Havuvaarasta etelää kohti tien suunnassa, vihollinen kävi sitkeää
viivytystaistelua. Monin paikoin oli suoritettu laajoja murrostöitä. Lähellä
Koirinvaaraa yritti ryssä väijytystä kuvassa näkyvän hakkauksen kohdalla,
mutta ajettiin pakoon tykistötulella ja saartoliikkeellä."
Kuva: SA-kuva 31914.
Elettiin välirauhan aikaa. Kansallinen ja kansainvälinen ilmapiiri oli jännittynyt ja odottava. Sota tuntui lähestyvän lähestymistään, vaikka sen sanottiin kaukana olevankin. Uutisia kuunneltiin radiosta nyt tarkkaan ja kesäkuun 19. päivänä se tiesi kertoa Suomen puolueettomuutensa turvaamisen nimissä kutsuvan reserviläisiä ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Ne merkitsivät tosiasiassa kenttäarmeijan laittamista sotavalmiuteen, kuten oli käynyt myös talvisodan alla. 22. kesäkuuta saatiin puolestaan tietää, että Saksan sotaretki Neuvostoliittoa vastaan oli alkanut. Muutamaa päivää myöhemmin joukoille luettiin Adolf Hitlerin julistus sodan aloittamisesta ja vielä samana iltana presidentti Risto Ryti piti radiossa puheen, jossa totesi Neuvostoliiton jälleen käyneen rauhallisen Suomen kimppuun.

Jalkaväkirykmentti 8:n 5. komppanian ensimmäisiä hyökkäystoimia
jatkosodassa oli Havuvaaran kylän valtaus. Se koitui
suodenniemeläissyntyisen Heikki Riihimaan kohtaloksi.
Vasemmassa yläkulmassa näkyy tuolloinen ja nykyinen itärajamme.
Ensimmäiset sodan merkit Jalkaväkirykmentti 8:n keskuudessa saatiin lentokoneista, jotka tosin yleensä kaartelivat niin korkealla, että niiden kansallisuudesta oli vaikea saada selvää. Varsinaisiin sotatoimiin ryhdyttiin, kun 5. komppanian (5./JR 8) - jossa ainakin osa suodenniemeläisistä oli - pääosa ylitti rajan Tohmajärven Kenraalinkylän kohdalta 5.7.1941 klo 22.10. Panoksia sen ei tarvinnut tuhlata, kuten ei jo edellisenä päivänä samasta paikasta yli menneen komppanian 1. joukkueenkaan.

Heikki Riihimaa
Kun katselee vanhoja valokuvia, tulee vaikutelma, että sodan ensimmäiset päivät olivat lämpimiä ja kauniita kesäpäiviä. Sotapäiväkirjasta välittyy kuitenkin jännitys, jota epäselvä tilanne ja alkava tunkeutuminen rajan taakse aiheuttivat. Ensimmäinen kosketus viholliseen tapahtui aamuyön tunteina 6. heinäkuuta, minkä jälkeen kirjaan voitiin merkitä, että komppania oli saanut tulikasteensa. Tämä ensimmäinen laukaustenvaihto maksoi mouhijärveläisen korpraalin Into Tykin hengen.

Armas Vartti
5. komppanian ensimmäinen varsinainen sotatoimi oli Havuvaaran kylän valtaus. Se oli määrä toteuttaa aamuyöstä 9. heinäkuuta. Joukot ryhmittyivät hyökkäykseen klo 3.15 aamulla ja ryhtyivät hyökkäämään viittätoista minuuttia myöhemmin. Sotapäiväkirja kertoo, että ensimmäinen hyökkäys ei onnistunut ja se aloitettiin uudelleen klo 15.30. Kello 18 kylä oli lopulta suomalaisten hallussa. Nuo lyhyet merkinnät ja vilkaisu rykmentin tappioihin paljastavat, että ensimmäinen taistelu oli vaivalloinen ja raskas: kello 17 mennessä oli menetetty 9 miestä kaatuneina ja 16 haavoittuneina. Eräs haavoittuneista oli tamperelainen Heikki Riihimaa, joka menehtyi ollessaan kuljetettavana hoitoon 32. Kenttäsairaalaan. Hän oli jatkosodan ensimmäinen sankarivainaja, joka saateltiin myöhemmin Suodenniemen sankarihautausmaan multiin.

Artturi Syrjäsen hautakivi
Suodenniemen sankarihautausmaalla.
Rajusta ensitaistelusta huolimatta tie vei eteenpäin. Rajalta oli nyt edetty linnuntietä kymmenisen kilometriä ja hyökkäyksen suunta alkoi taittua kaakosta kohti etelää. Määränpääksi otettiin Soanlahden kuntaan kuulunut Koirinvaara, jota lähestyttiin jutun alun kuvassa näkyvää tietä seuraillen. Vaikka vihollisen miesvahvuus oli nyt selvästi vähäisempi kuin talvisodan päivinä, oli sillä runsaasti tykistöä käytettävissään. Koirinvaaran kansakoulua lähestyttäessä heinäkuun 11. päivänä jouduttiin kovaan kranaattisateeseen, jonka uhriksi joutui lahdenperäläinen sotamies Armas Vartti. Hän oli kaatuessaan 20-vuotias. Ilmari Lehtimäki haavoittui samassa rytäkässä. Jokseenkin samanlainen tapaus sattui vain muutamaa päivää myöhemmin, heinäkuun 15. päivä, kun 5. komppania osui jälleen kranaattikeskitykseen. Se niitti riveistä 13 miestä kaatuneina ja vähintään 12 haavoittuneina. Jälkimmäisten joukossa oli Suodenniemeltä sotamies Artturi Syrjänen, joka menehtyi joukkosidontapaikalla vammoihinsa vielä samana päivänä.

Armas Vartti kaatui Koirinvaaran kansakoululla vasemmassa yläkulmassa
olevan ympyrän tienoilla. Artturi Syrjänen puolestaan haavoittui kuolettavasti
Prolanvaaran (tai Brolanvaaran) pohjoispuolella oikeanpuoleisen ympyrän
alueella. Vasemmassa alakulmassa näkyy alueen suurin järvi, Jänisjärvi.
Jatkosodan ensimmäiset päivät olivat Jalkaväkirykmentti 8 osalta jännityksen, lämpimän kesän, sodankäynnin harjoittelun ja huomattavan raskaiden tappioiden aikaa. Ryntäys kohti itää oli kuitenkin alkanut ja toiveet olivat yleensä ottaen korkealla. Sitä miten sodassa kävisi ja kauanko se kestäisi, eivät rykmentin jo kovia kokeneet nuorukaiset voineet vielä aavistaa.

Lähteet:
Jalkaväkirykmentti 8:n 5. komppanian (5./JR 8) sotapäiväkirja (SPK 9800), Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Jalkaväkirykmentti 8:n II pataljoonan (II/JR 8) sotapäiväkirja (SPK 9876), Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Karttapohjat: Karjalankartat.fi, Maanmittauslaitos.
Kaatuneiden kuvat tekijän luvalla yllämainitusta Jankkarin kirjasta.

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Kylistään pitäjä muodostuu

Vajaa kymmenen vuotta sitten olin ihmeissäni. Lueskelin Suodenniemen sisällissodan aikaisiin tapahtumiin liittyviä valtiorikosoikeuksien pöytäkirjoja. Eräässä niistä todistajaksi kutsuttu Kukkulan talon isäntä Evert Mäntylä kertoi asuvansa Kittilän kylässä, josta oli Saksan talolle matkaa noin kahdeksan kilometriä. Tieto oli yllättävä, sillä Saksan talo oli keskeisellä paikalla siinä Kittilän kylässä jonka tunsin. Tuolloisten tietojeni mukaan kahdeksan kilometrin päässä siitä sijaitsi aivan muuta kuin Kittilää, Kukkulan olisin sijoittanut lähinnä Taipaleen kylään kuuluvaksi. Vasta myöhemmin kun pitäjänkartat tulivat Digitaaliarkistoon opin, että Kukkulan talo sijaitsee Kittilän kylän ikivanhalla Lumiaistenmaan ulkopalstalla.

Tänä keväänä kyläkysymys nousi uudelleen pintaan meneillään olevan kirjaprojektin myötä. Siinä yhteydessä sain Maritalta vinkin, että kylien alueiden jäljille pääsisi kiinteistötunnuksia tutkimalla. Ne näkee helpoimmin Paikkatietoikkuna.fi –palvelusta, kun siinä menee Karttaikkunaan ja valitsee Karttatasoista Kiinteistöt ja ruksaa sitten esiin tulevasta listasta kohdat Kiinteistöjaotus ja Kiinteistötunnukset. Aikani tunnuksia tutkittuani olin jo oppinut paljonkin Suodenniemen kylistä. Kokonaiskuvan saamiseksi alkoi tehdä mieli saattaa ne kaikki yhdelle kartalle. Valmista karttaa ei Maanmittauslaitoksen valikoimista löytynyt mutta sain sen Rovaniemen toimipisteestä ystävällisen tarjouksen tarkoitukseen sopivan kartan laatimisesta.

Kartta tuli aikanaan postissa ja lasten värikynät pääsivät uuteen työhönsä. Valmistuessaan kartta paljasti lukuisia tietoja, joista en ainakaan itse ole aiemmin ollut perillä. Aiemmin olen täällä blogissa puolustanut vanhojen verotustietojen perusteella aikanaan syntynyttä näkemystä, että Taipaleen kylä olisi Suodenniemen kylistä vanhin. Mielestäni karttakin tukee samaa käsitystä kun katsoo, kuinka laaja alun perin kolmen talon -  Isontalon, Prusin ja Turpan – muodostama Taipaleen kylä on. Koon merkitys paljastuu, kun sitä vertaa toiseen alkuaan kolmen talon kylään eli Rossin, Kelan ja Kurjen muodostamaan Kittilään. Lisäksi Taipaleen osalta on myös muistettava, että alkuperäiseen Märkätaipaleeseen, josta Taipale myöhemmin lohkesi, kuuluivat myös nykyiset Sävi ja Peräkunta sekä Lahdenperän länsiosat Toijasjokeen saakka.

Kyläkartta perustuu Paikkatietoikkuna-palvelussa näkyvään kiinteistö-
jaotukseen sekä kiinteistötunnuksiin. Halutessasi voit avata kartasta
tarkemman version täältä.
Kartassa on myös paljon jänniä yksityiskohtia: Kirkkojärven keskellä oleva suhteellisen pieni Osmansaari on jaettu melkeinpä puoliksi Pohjakylän ja Suodenniemen kylien kesken mutta kuuluupa siitä yksi nurkka myös Kittilän kylälle. Kittilällä on paljon palstoja eri puolilla pitäjää, muun muassa Leppi- ja Kourajoen varsilla sekä Koivuniemenjärven ja Kourajärvenkin rannoilla. Sen kuten muidenkin kylien alueet ovat muodostuneet pääasiassa isonjaon yhteydessä 1700-luvun lopulla kun kylien alueita yhtenäistettiin. Juuri nuo pitäjän sisällä ja sen ulkopuolellakin sijainneet ja yhä sijaitsevat ulkopalstat saattavat kylätonttien ohella olla paljon vanhempiakin. Varsinais-Suomessa vanhimpien niistä arvellaan olevan jopa rautakautisia.

Eräs jännä yksityiskohta liittyy myös Vanhankirkonlahden länsipuolella olevaan Valk(i)järveen. Järven eteläpuolella ranta kuuluu Suodenniemen kylään mutta vesi Kittilään. Samoin Suodenniemen keskustassa sijaitseva urheilukenttä on lähes kokonaan Pohjakylän alueella, mutta sitä kierrettäessä lounaisin kaarre juostaan Kittilän puolella.

Vesistöjen osalta kylät poikkeavat toisistaan. Pajuniemessä esimerkiksi kaikki sen alueella olevat lammet ja järvet kuuluvat siihen mutta viereisessä Suodenniemen kylässä ei yksikään. Siellä ne ovat yhteisiä vesialueita. Samalla tavalla suurimmat maantiet eivät kuulu kylien alueisiin vaikka niiden halki kulkevatkin. Pienemmät tiet sitä vastoin ovat kyliin kuuluvia.

Eräs kiinnostava kohde kartalla ovat Suodenniemellä sijaitsevat mouhijärveläisten kylien alueet. Yksi jännimmistä on Vesunti, jonka pääosat sijaitsevat Mouhijärven etelärannalla Suodenniemen ulkopuolella. Sillä on kuitenkin pieniä alueita Mouhi- eli Kiikoisjoen varrella pitäjän eteläosassa mutta löytyypä sen omistus myös Sävijärven eteläsyrjältä Sävijoen alkuvaiheilta. Luulen, että tällaiset omistukset kielivät nekin osaltaan asutuksen varhaisvaiheista. Kiinnostava on myös Kourajoen alajuoksulla sijaitseva Nakinniemi eli Nakiniemi, jonka noin 15 hehtaarin ala on jaettu laskutavasta riippuen kaikkiaan kahdeksasta yhdeksään kylän kesken. Millainenkohan tarina ja rajankäynti tuohon niemeen mahtaakaan liittyä?

Kaikki kylien alueiden sekoittumiset eivät kuitenkaan ole vielä kovin vanhoja. Esimerkiksi Kittilän kylän itäosassa näkyy pieni Pohjakylään kuuluva alue ja Pohjakylässä taas Kittilään kuuluva saareke. Luulen, että tämä muutos liittyy omien Pohjakylässä asuneiden isovanhempieni 1980-luvun alussa tekemään maiden vaihtoon. Alat nimittäin kun ovat tarkalleen samat kuin tuossa vaihdossa omistajaa vaihtaneet maakappaleet.

Kylien piirteistä ja erikoisuuksista voisi kirjoittaa enemmänkin mutta kartta voi myös hyvin puhua omasta puolestaan. Joitain virheitäkin siinä voi toki vielä olla ja niistä voi vaikka tuohon alle kommentoida. Epäselvät kohdat kannattaa tarkistaa Paikkatietoikkunasta alussa olevan ohjeen avulla.

Lähteet:
Paikkatietoikkuna-palvelussa näkyvät kiinteistöjaotusta ja -tunnuksia koskevat tiedot, Maanmittauslaitos.
Luettelo kylätunnuksista, Maanmittauslaitos.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...