Kirkon penkissä

Kaivoin hiljattain Digitaaliarkistosta esiin Suodenniemen seurakunnan arkistossa olevat pitäjän- ja kirkonkokousten pöytäkirjat, joihin tiesin kirkon penkkijärjestyksen sisältyvän. Innoittajana tälle kaivelulle toimi tyrvääläinen Ametsapuro, joka jokin aika sitten selvitteli omassa blogissaan Tyrvään emäkirkon istumajärjestystä. Suodenniemen penkkijärjestys on tehty kesäkuussa 1846, kun kirkko oli 15-vuotias. Kirkon ulkovuoraus oli saatu hiljattain valmiiksi ja oli tullut aika päättää kuka saisi istua missäkin.

Alun alkaen Suodenniemen kirkkoon ei pitänyt lainkaan laatia penkkijärjestystä. Uuden kirkon valmistumisen jälkeen pidetty pitäjänkokous nimittäin totesi, että vaikka suuret talot olivat toimittaneet rakennustyömaalle enemmän tarveaineita oli päivätöitä tehty miesluvun mukaan, mikä usein kääntyi pienempien talojen eduksi. Siksi ei ollutkaan itsestään selvää, että parhaat paikat kuuluisivat aina suurimmille taloille. Kokous päättikin, että mikäli penkkijärjestystä ollenkaan tehtäisiin, perustuisi se arvontaan.

Aikanaan kuitenkin huomattiin, että edelleen voimassa ollut vuoden 1686 kirkkolaki määräsi nimenomaan, että istumajärjestys oli tehtävä ja että sen tuli perustua tilojen kokoon eli manttaaliin. Näin ollen suurimmat talot saivat paikkansa kirkon etuosasta, kun taas maattomat torpparit ja palvelusväki istutettiin pääkäytävän kahdelle viimeiselle riville, osaan ristikäytävän varren penkeistä sekä lehtereille, jollainen silloin oli myös kirkon etuosassa nykyisten ilmastointiaukkojen luona. Jotkut sen vielä muistavatkin.

Suodenniemen kirkon penkkirivejä kuvattuna kesällä 2014.
Kuvassa vasemmalla miesten puoli, oikealla naisten.

Paikkoja jaettaessa eräiden talojen vanhat synnit kostautuivat, kun kirkon rakennustöihin muita vähemmän osallistuneet joutuivat tyytymään sijaansa heikompaan paikkaan. Näin esimerkiksi puolen manttaalin suuruisen Taipaleessa sijainneen Kotajoen talon paikka oli ristikäytävän varrella 2. rivissä, kun taas samansuuruisen Lahdenperässä sijainneen Sävilahden talon paikka oli pääkäytävän varrella rivillä 7. Kotajoen lisäksi tästä näpäytyksestä joutuivat osallisiksi myös Isoveden, Järvenpään, Korkiakosken, Näätäkosken, Ristijoen ja Sarkosen talot. Joukossa on useita pitäjän pohjoisosan uudistiloja, joilla on hyvinkin voinut olla myöhäisen perustamisensa vuoksi heikommat edellytykset osallistua pitäjän julkisiin töihin kuin manttaaliltaan saman kokoisilla pitäjän keskiosien taloilla.

Kirkosta oli varattu paikkoja myös erityisryhmille. Ensimmäiset kaksi riviä oli varattu säätyläisille (ståndspersoner) ja matkalaisille (resande). Ensin mainitut eivät kuitenkaan tarvinneet paljon tilaa, sillä erään näkemäni luettelon mukaan pitäjässä oli 1800-luvun puolivälissä vain yksi säätyläisiin luettu henkilö. Kuka hän oli, en ole selvittänyt. Eräät saattoivat myös käytännön syistä saada paikan ensimmäisiltä riveiltä. Miesten puolen (eli kirkon perältä katsoen oikean puolen) 2. penkkiriville saivat astella vanhukset, huonokuuloiset ja "hauraat" (bräckliga). Ristikäytävän rivi 5 oli puolestaan varattu pitäjän käsityöläisille (gerningsmän).

Siitä kuinka tunnollisesti paikkajakoa käytännössä noudatettiin on säilynyt hieman toisistaan poikkeavia kertomuksia. Löysin sellaisia käydessäni viime keväänä tutkimassa Kansanrunousarkiston kokoelmia. Kaksi kertojaa sanoi, että paikoista oltiin välillä hyvinkin tarkkoja mutta kolmannen mukaan kirkossa sai istua vapaasti missä halusi. Käytäntö on ehkä ajan mittaan muuttunut, mutta jakoa noudatettiin ainakin vielä 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä.

Alkuperäisten penkkirivien määrät näkyvät
tässä kirkon pohjapiirustuksessa vuodelta 1823.
Sittemmin niitä on ainakin jonkin verran muutettu,
ilmeisesti väljyyden lisäämiseksi. Piirustuksen oikeassa
laidassa erottuvat muuten kirkon suunnittelijoiden
Charles Bassin ja A. W. Arppen nimikirjoitukset.

Kun aikoinaan katselin penkkijärjestystä ensimmäisiä kertoja aloin miettiä, että nuo vanhat nimet pitäisi kirjoittaa penkkirivien päätyihin muistoksi yhdestä vaiheesta kirkon pitkän historian varrelta. Sittemmin kuitenkin huomasin, että rivien määrää on aikojen saatossa vähennetty. Tuossa vieressä olevassa kirkon pohjapiirustuksessa rivit on piirretty kuten ne ovat olleet, sillä niiden määrät voi tarkistaa kirkon kalustoluettelosta. Rivien vähennys tapahtui ehkä vuonna 1960, jolloin sisätiloja korjattiin perusteellisesti arkkitehti Veikko Larkaksen suunnitelman mukaan. Silloin poistettiin paitsi yllämainittu itäinen lehteri myös penkkirivien ovet.

Laitan tähän jutun lopuksi aukikirjoitetun luettelon tuosta kiinnostavasta penkkijaosta:

Rivin numero	Haltijat
1 ja 2	Matkustavaiset ja säätyläiset Miesten (=kirkon perältä katsoen oikean) puolen 2 riville saivat mennä myös vanhukset, huonokuuloiset ja ”hauraat”
3	Mustapää, Iso-Mustajärvi, Noukka ja Leppälammin Seppä
4	Turppa, Pälänen, Koppelo ja Isosävi
5	Wähä- ja Isokero, Kela ja Tuori
6	Vähäsävi, Kiiso, Väissi ja Raatsi
7	Heikkilä, Sävilahti, Luuki ja Joensuu
8	Sillanpään torppa, Pirttijärvi, Makkonen ja Iso-Prusi
9	Kanni, Hujo, Palomäki ja Leppäniemi
10	Isotalo, Erkkilä, Kiili ja Pukka
11	Tahlo, Saksa, Rosi ja Kuulia
12	Riihimaa, Hujulahti, Rantala, Husari
13	Pösö, Kalliokoski, Kakkurilammi ja Vähä-Prusi

  
Tässä välissä jaettiin ristikäytävän penkkirivejä näin:

Rivin numero	Haltijat
1	Marjamäki, Uusi- ja Vanhakulku ja Kepuli
2	Sarkonen, Perttala, Korkeenalanen ja Kotajoki
3	Kari ja Karo sekä Ala- ja Yli-Kurki
4	Kalhu (molemmat), Wirko* ja Korkiakoski
5	Seurakunnan käsityöläiset

* Wirko tarkoittaa Sävin kylän eteläpuolella sijainnutta mouhijärveläisen Tuiskun torppaa Jylliä (tai Gylli). Sen nimeksi mainitaan joissakin kirkonkirjoissa myös Wirkkonenä.  

Ja lopuksi jakoon tulivat pääkäytävän penkkirivit 14-18:

Rivin numero	Haltijat
14	Iso- ja Vähälähteenmäki, Nygård [=Uusitalo eli Markkula] ja Kina
15	Ristijoki, Näätäkoski, Isovesi, Järvenpää
16	Johan Kukonniemi, Mäkelä tai Alhajärvi, Kivistö, Sävin Majamaa ja Sävin Seppä
17	Kuorsumaan Jaakola, Seppälä, Andila, Mäkelä ja Koivula (molemmat)
18	Erola, Majamaa, Mattila ja Karl Kukonniemi

   
Loput penkit ja lehterit olivat pitäjän torpparien, itsellisten, palkollisten ja muun väen käytössä.

Lähteet:
Suodenniemen kirkonkokouksen pöytäkirja 14.6.1846, Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Suodenniemen kirkon kalustoluettelo vuodelta 1843, Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Kirkon pohjapiirustus: Suodenniemen kirkon rakennuspiirustukset 1823-1839, Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Suodenniemen yleiskyselyn vastausaktit 3b, 7 ja 8. Kirkollisen kansanperinteen arkisto, SKS:n Kansanrunousarkisto.
Piilonen Juhani: Sastamalan historia 2. 1300-1860. Vammalan kaupunki, Vammala 2007.