Suodenniemeläisiä Kuhmon korpitaisteluissa – osa 1

Edellisessä suodenniemeläisten talvisotaa käsitelleessä jutussa oltiin Suomussalmella, jossa pitäjäläisiä oli mukana muun muassa Juntusrannan varmistuksessa ja kuuluisalla Raatteen tiellä. Jutun keskiössä oli Jalkaväkirykmentti 65 (JR 65), kuten tässäkin tarinassa.

Saunajärven motin aluetta päivä rauhanteon jälkeen. Kuva: SA-kuva 7301.

Jo talvisodan ensimmäisenä päivänä puna-armeija tunkeutui Suomussalmen eteläpuolella olevan Kuhmon alueelle. Toisena päivänä se iski siellä Kuusijoki-linjana tunnettua puolustusasemaa vastaan ja pakotti vähälukuiset suomalaiset perääntymään. Hyökkäämässä oli täälläkin kokonainen divisioona, kuten samoihin aikoihin Suomussalmellakin. Sen kokoluokan joukkojen keskitykset korpimaastossa olivat suomalaisille ikävä yllätys ja valtava koetus, koska voimien epäsuhta sodan osapuolten välillä kasvoi pelottaviin mittasuhteisiin.

Kuten Suomussalmella niin täälläkin venäläiset saavuttivat ensin menestystä, ei vähiten siksi että suomalaisilla ei alkuun ollut lainkaan panssarintorjunta-aseita. Kuhmon taisteluja johtaneen eversti Hjalmar Siilasvuon muistelmakirjasta Kuhmo talvisodassa syntyvän vaikutelman mukaan puolustus oli vaikeuksissa heti kun ensimmäinenkin hyökkäysvaunu ilmestyi näkyviin. Niitä voitiin torjua lähinnä vain murrostamalla eli kaatamalla isoja puita niiden kulkureitille. Vasta panssarintorjuntatykkien saaminen sotasaaliiksi alkoi parantaa tilannetta.

Alkuvaiheen taistelut johtivat tilanteen tasaantumiseen ja rintaman vakiintumiseen jos ei paikalleen niin ainakin alueellisella tasolla. Vihollinen saatiin myös ajettua ahtaalle. Kuusijokilinjakin vallattiin takaisin ja se pysyi suomalaisten hallussa melkein sodan loppuun saakka. Sen lisäksi sellaiset paikat kuin Löytövaara ja Saunajärvi pysyivät sodan näyttämöinä sen loppuun saakka.

Ylempi kartta kuvaa Saunajärven kannaksen
asemia helmikuun 9. päivän hyökkäyksen aikoihin. Punaisen
ympyrän keskellä lienee talo, jonka valtaamiseen 1./JR 65 yhdeksäntenä
päivänä pyrki. Alemman eli Saunajärven kannaksen nykyisen kartan
perusteella näyttäisi siltä, että samalla kohdalla on vieläkin talo
nimeltään Kannas. Ylempi kartta: I/JR 65:n sotapäiväkirjan liite 67.
Alempi kartta: paikkatietoikkuna.fi

Tammikuussa Suomussalmelta Kuhmoon siirretty JR 65 otti osaa vihollisen maahantunkeutumisen patoamiseen. Kuhmon tilanne muodostui mottisodaksi, kun vihollinen oli eristetty useaan eri kohtaan rajalta Kuhmon kirkonkylään vievän maantien varrelle. Iskut tänne hyökänneen 54. Divisioonan osista muodostuneita keskittymiä vastaan jatkuivat herpaantumatta, jotta niissä sitkeästi puolustautuva vihollinen saataisiin laskemaan aseensa. Tällaisessa tehtävässä oltiin myös helmikuun alkupuolella 1940, kun rykmentin 1. komppania (1./JR 65) hyökkäsi toistuvasti Saunajärven kannaksella ollutta mottia vastaan. 

Sotapäiväkirjasta näkyy, miten pitkään jatkuneet taistelut, puutteelliset olot, kylmyys ja kärsityt tappiot olivat vaikuttaneet miesten moraaliin: mielialan raportoitiin useana päivänä olleen alhainen ja nälkä oli jatkuvasti vieraana.

Helmikuun 9. päivänä todellisuus oli taas vahvasti läsnä kun tehtävänä oli jälleen iskeä päin Saunajärven mottia. Kohteena oli kannaksen keskellä, hyökkäyskaistan vasemmalla laidalla ollut talo, joka ilmeisesti näkyy oheisessa kartassa. I pataljoonan (I/JR 65) sotapäiväkirja kertoo tuosta hyökkäyksestä varsin suoraviivaisesti näin:

[Klo] 12.30-13.00 tykistövalmistelua
[Klo] 13.00 alkoi hyökkäys, suunta ilmenee liite 67
[Klo] 17.00 mennessä oli vain 200 metriä edetty vihollisen voimakkaan tulen pysäyttäessä hyökkäyksen. Tappiot 3 kuollutta ja 8 haavoittunutta.

Yksi näistä kaatuneista oli 1. komppaniassa palvellut suodenniemeläissyntyinen Kalle Kuusjärvi. Sodan syttyessä hän tosin asui Mouhijärvellä, jonka sankarihautausmaahan hänet on haudattu.

Mieliala oli jälleen apea, koska hänen lisäkseen oli menetty kaksi muutakin miestä eikä hyökkäysyrityksille näyttänyt olevan loppua. Saunajärven taisteluiden kovuudesta kertoo osaltaan se, että niiden jälkiltä maastosta kerättiin keväällä 1941 yhteensä 11 junanvaunullista sotaromua.

Saunajärven motti piti puoliaan sodan loppuun saakka. Kuhmon sotatoimissa oli silti alkamassa uusi vaihe, kun pysäytettyä ja nurkkaan ahdistettua vihollista ryhdyttiin tuhoamaan. Edessä oli kunnian päiviä mutta myös raskaita uhreja. Siitä lisää seuraavassa Kuhmon taisteluita koskevassa jutussa.

Lähteet:
Jalkaväkirykmentti 65:n 1. komppanian (1./JR 65) sotapäiväkirja, Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.

Jalkaväkirykmentti 65:n I pataljoonan (I/JR 65) sotapäiväkirja ja sen liitteet, Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.

Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tietokanta, Kansallisarkisto.

Jankkari Sakari: Kunniavelkamme sotaveteraaneille ja kotiseudulle: Suodenniemen veteraanimatrikkeli: elämää sodissa ja kotirintamalla vuosina 1939-1945. Suodenniemi 2007. 

Selén Kari & Pylkkänen Ali: Sarkatakkien armeija: suojeluskunnat ja suojeluskuntalaiset 1918-1944. WSOY, Helsinki 2004, s. 479.

Siilasvuo Hjalmar: Kuhmo talvisodassa. Otava, Helsinki 1944.

Talvisodan historia 3 (WSOY 1978).