Jatkosodan ensimmäiset päivät kuluivat harjoituksissa ja
kalustoa huoltaessa. Heinäkuun 13. päivänä lähdettiin taas liikkeelle ja Moskovan
rauhan raja ylitettiin samana iltana puoli kymmenen maissa. Muut omat joukot
olivat tällä suunnalla jo avanneet tien ja JR 60:n miehet saivat ajoittaisia
ilmahälytyksiä lukuun ottamatta marssia suhteellisen rauhassa. Kevyttä sekään
ei toki ollut sillä marssivauhti oli kova ja kuljettavat matkat pitkiä ja
vaativia. Päivämatkat olivat yleensäkin kymmeniä kilometrejä ja eräänlaisena
huipennuksena 17.-18. heinäkuuta marssittiin muutaman tunnin taukoa lukuun
ottamatta 33 tuntia yhteen mittaan – ja edettiin lähes 80 kilometriä. Syynä
tähän oli kenraali Paavo Talvelan halu saada rykmentti jo piankin mukaan
Aunuksessa riehuneisiin taisteluihin.
Savinovon kylän kaupparakennuksen ikkunat on teipattu pommitusten varalta. Kuva on otettu 23. heinäkuuta 1941 eli kolme päivää ennen kuin Impolan Poppoo saapui kylään. Kuva: SA-kuva 29969. |
Eräs mieleenpainuva kohta etenemisen aikana oli vanhan rajan
ylittäminen. Se oli monelle edelleen se oikea Suomen raja ja reuna, myös henkisesti. Matti Santa kertoo jutun lopussa mainitussa kirjassaan rajan
ylittämisestä näin:
”Jatkosotaan
lähdettäessä oli monen mielessä tavoitteena saada talvisodan rauhassa menetetty
alue takaisin ja nyt oli tavoite saavutettu. Eikö tässä pitäisi pysähtyä?
Eräissä yksiköissä esiintyi jopa kieltäytymisiä jatkaa matkaa tältä rajalta ja
kieltäytymiseen tähtäävää kiihotusta. Impolan Poppoossakin tauon aikana tästä
keskusteltiin porukoissa. Rajan ylityksestä puhuttiin puolesta ja vastaan. Joku
esitti, että sotilasvala vaatii vain puolustamaan omaa maata, ja nyt ollaan
hyökkäämässä yli rajan. Tilanteen ratkaisi komppanianpäällikkö, joka nousi,
kehotti seuraamaan ja käveli itse yli rajan. Jotkut jupisivat hiljaa vastaan,
mutta suuremmitta hankaluuksitta komppania lähti eteenpäin.”
Heinäkuun 26. päivänä Impolan Poppoo siirrettiin sen omasta II pataljoonasta viereisen III pataljoonan alistukseen. Komppania lähtikin marssimaan kohti pohjoista vastikään vallattuun Savinovon kylään. Matti Santa kertoo, että komppaniaan kuulunut Valto Saunaoja kuvasi Savinovoa näin:
”Kylä oli aito karjalaiskylä. Siellä olivat asukkaat paikoillansa. Heitä ei oltu evakuoitu pois. Väkeä oli ainakin sata henkeä, nuoria ja vanhoja, mutta suomalaisille vihaisia. Kyläläiset veivät karjansa vihollisen puolelle ja kävivät siellä joka päivä lypsyllä nelipyörävankkureilla ja ajoneuvot olivat väkeä täynnä. Meille suomalaisille ei annettu maidon tippaa, ei paljon puhuttukaan. Lypsäjät kertoivat tarkkaan viholliselle, mitä teimme ja missä olimme. Sen vuoksi piti vartiopaikkoja vaihtaa usein.”
Oskari Kivistön hautakivi Suodenniemen sankarihautausmaalla. Siihen merkitty virheellinen kuolinaika näkyy myös joissain muissa lähdeaineistoissa. |
Alistukseen joutumisesta ei pidetty, sillä vierailla komentajilla tiedettiin olevan tapana lähettää alistetut joukot pahimpiin
paikkoihin omia miehiään säästääkseen. Näin kävi myös Impolan miehille, sillä III
pataljoonan komentaja antoi jatkuvasti partiotehtäviä ja usein myös hyökkäyskäskyjä samalla, kun III pataljoonan omat miehet olivat
levossa. Heinäkuun toiseksi viimeisenä päivänä komppania laitettiin jälleen hyökkäämään
ja se pääsikin etenemään noin viisi kilometriä ennen kuin vihollinen pakotti
sen takaisin. Hyökkäys uudistettiin seuraavana päivänä ja se eteni kolmisen
kilometriä. Näistä asemista ei enää sodan hyökkäysvaiheen aikana jouduttu perääntymään.
Ensimmäinen näistä hyökkäyksistä aiheutti yhden haavoittuneen suuruisen tappion. Toisessa menehtyi suodenniemeläisistä Oskari Kivistö, minkä lisäksi luutnantti Antero Kallio haavoittui vaikeasti. Siviilissä sementtimiehenä työskennellyt 30-vuotias Kivistö oli sodan neljäs uhri, joka Suodenniemen kirkkomaalle haudattiin.
Lähteet:
Jalkaväkirymentti 60:n 6. komppanian (6./JR 60) sotapäiväkirja (SPK 13485), Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Suodenniemelle haudattujen vierasseurakuntalaisten luettelo 1884-1965, Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen (SSHY) kuvatietokanta.
Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tietokanta, Kansallisarkisto.
Santa Matti: Impolan Poppoo: Tyrvään komppanian rajua joukkoa. Tyrvään Sanomat, Vammala 1997.
Karttapohja: Itä-Karjalan kartta vuodelta 1934 (uusintapainos tehty vuonna 1941), Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Ensimmäinen näistä hyökkäyksistä aiheutti yhden haavoittuneen suuruisen tappion. Toisessa menehtyi suodenniemeläisistä Oskari Kivistö, minkä lisäksi luutnantti Antero Kallio haavoittui vaikeasti. Siviilissä sementtimiehenä työskennellyt 30-vuotias Kivistö oli sodan neljäs uhri, joka Suodenniemen kirkkomaalle haudattiin.
Lähteet:
Jalkaväkirymentti 60:n 6. komppanian (6./JR 60) sotapäiväkirja (SPK 13485), Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Suodenniemelle haudattujen vierasseurakuntalaisten luettelo 1884-1965, Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen (SSHY) kuvatietokanta.
Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tietokanta, Kansallisarkisto.
Santa Matti: Impolan Poppoo: Tyrvään komppanian rajua joukkoa. Tyrvään Sanomat, Vammala 1997.
Karttapohja: Itä-Karjalan kartta vuodelta 1934 (uusintapainos tehty vuonna 1941), Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.