Taistelu punaisesta talosta

Suurin osa talvisodassa taistelleista suodenniemeläisistä kuului Kannaksella toimineen Osasto Bergin kymmenennen pataljoonan 1. komppaniaan (1./X/Os.B). Joitakin pitäjäläisiä osallistui sotatoimiin myös muilla suunnilla. Tässä kirjoituksessa kerrotaan Jalkaväkirykmentti 16:n 2. komppaniasta (2./JR 16), joka taisteli talvisodan alussa Korpiselän pitäjän Tolvajärvellä Laatokan pohjoispuolella. Nykyisin Tolvajärvi lienee tunnetuin paitsi kauniista maisemistaan myös siitä, että siellä saavutettiin ensimmäistä kertaa laajamittaista menestystä hyökkäävää puna-armeijaa vastaan.

Jylmäkänlahdelta jonkin aikaa taisteluiden päättymisen
jälkeen otettu kuva. Näillä main Arvo Järvensivu
ja muu osa toisesta komppaniasta taisteli joulukuun
puolenvälin tienoilla. Maaston muodoista päätellen Vasikkaniemi
on suoraan edessä linnuntietä noin 3 kilometrin päässä kuvan
horisontin takana. Etualalla lienee Tolvajärveltä
Ägläjärvelle vievä maantie.
Kuva: SA-kuva 10738.

Jalkaväkirykmentti 16:n 2. komppaniassa suodenniemeläisistä taisteli ainakin sotamies Arvo Järvensivu, joka oli syksyllä 36 vuotta täyttänyt kolmen lapsen isä. Pian syntymäpäivänsä jälkeen hän oli saanut kutsun astua palvelukseen. Järvensivun komppania saapui Tolvajärvelle joulukuun 7. päivän aikoihin, kun sotaa oli jatkunut viikon verran. Ainoa suodenniemeläinen hän ei rykmentissään toki ollut: mukana oman pitäjän miehistä olivat ainakin Toivo Jokiniemi, Lauri Laine, Aarne Lepistö, Lauri Mansikkamäki, Johannes Piittala, Svantte Uusimaa ja Arvo Virtanen.

Ensimmäisten päivien aikana vihollisen joukkoja nähtiin mutta tulitaisteluihin ei vielä ajauduttu. Pian aseet alkoivat puhua ja rintama liikkua. Hitaasti mutta varmasti venäläisten eteneminen tyrehtyi ja muuttui perääntymiseksi. Lehdistö sai tapahtumista useita riemullisia etusivun juttuja.

Toisen komppanian sotapäiväkirja kertoo elävästi, miten taistelut kehittyivät päivä päivältä. Pienenä vinkkinä mainittakoon, että sitä lukiessa kannattaa pitää esillä karjalankartat.fi –sivua, koska päiväkirjassa mainitut paikat ja tienristeykset näkyvät siellä. Tapahtumapaikat ja kertomuksessa mainitut yksittäiset talotkin on siksi helppo paikallistaa.

Suomalaiset etenivät päivä päivältä ja valtasivat takaisin vihollisen haltuun joutunutta maastoa. Kovia taisteluita käytiin erityisesti Jylmäkänlahdella Ägläjärvellä. Niiden rasituksista kertoo sotapäiväkirjan maininta, jonka mukaan joulukuun 18. päivän aikaan komppanian miehet olivat niin väsyneitä, että nukkuivat hangelle aina pienenkin pysähdyksen aikana. Kymmenen päivän kamppailut olivat vaatineet veronsa, mutta taisteluita oli silti jatkettava, päivästä toiseen.

Arvo Järvensivun komppania eteni etelästä tulevan tien
tien suuntaisesti kohti Ägläjärven kylää. Vasikkaniemi on merkitty
punaisella ympyrällä. Keskellä alhaalla näkyy Jylmäkänlahti,
minkä rannalla ylempänä oleva valokuva on otettu.
Vasikkaniemen taisteluiden kulusta on sotapäiväkirjassa käsin piirretty kartta.
Pienen kartan punainen merkki osoittaa, millä kohtaa isossa kartassa ollaan.

Joulukuun 20. päivän aamuna 2. komppania sai tehtäväksi hyökätä Ägläjärven ja Kyläjärven välissä sijaitsevaan Vasikkaniemeen. Päähuomio kiinnittyi Tolvajärveltä Ägläjärven kylään vievän maantien varrella olleeseen punaiseen taloon, johon vihollisen tiedettiin linnoittautuneen. Valtaukseen lähdettiin Pienakanlammen maastosta ja aamun aikana vallattiin oheisessa kartassa näkyvät Kyläjärven eteläpuoliset talot. Siitä jatkettiin kohti luodetta ja maantien vartta.

Pahaksi onneksi komppanian kolmesta konekivääristä vain yksi oli toimintakelpoinen. Tulivoima jäi siksi ajateltua pienemmäksi. Punaisessa talossa puolustautuvat viholliset tekivät kovaa vastarintaa ja talo saatiinkin vallattua vasta iltapäivän puolella. Valtauksen jälkeen onnistuttiin yllättämään kaksi etelästä perääntyvää vihollisosastoa, jotka kuvittelivat talon olevan edelleen heidän hallussaan ja joutuivat siksi valmistautumattomina suomalaisten tuleen.

Komppania joutui luopumaan punaisesta talosta parin tunnin miehityksen jälkeen, kun sinne alkoi tulla vihollisen tykistön suorasuuntaustulta. Pian niemeen saapui muita suomalaisjoukkoja, jotka vapauttivat JR 16:n miehet lepoon samaan Pienakanlammen maastoon, josta aamulla oltiin lähdetty liikkeelle.

Päivän kiivaat taistelut Vasikkaniemen herruudesta olivat vieneet 2. komppanian riveistä 12 miestä. Kaatuneita oli yhdeksän, heidän joukossaan myös Arvo Järvensivu, sodan ensimmäinen Suodenniemellä asunut ja sinne haudattu sankarivainaja. Kaksi sotilasta oli kadonnut ja yksi haavoittunut. Uhri oli raskas mutta taistelun tulokset tärkeitä suurvallan hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle kansalle. Siihenastiset ja sen jälkeen saadut voitot Ägläjärven alueella kohottivat uskoa omiin mahdollisuuksiin. Ilman tuota uskonlisäystä talvisodan tulos olisi voinut olla kovin toisenlainen.

Lähteet:
Jalkaväkirykmentti 16:n 2. komppanian (2./JR 16) sotapäiväkirja, Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tietokanta, Kansallisarkisto.
Jankkari Sakari: Kunniavelkamme sotaveteraaneille ja kotiseudulle: Suodenniemen veteraanimatrikkeli: elämää sodissa ja kotirintamalla vuosina 1939-1945. Suodenniemi 2007.
Karttapohja: karjalankartat.fi, Maanmittauslaitos.
Arvo Järvensivun valokuva: Suomen Kuvalehti 37/1940.

Pitäjän teollisuutta vuonna 1935

Vuonna 1935 Suodenniemi oli vahvasti maatalouteen sidottu pitäjä, kuten pitkään ennen ja jälkeen tämän ajankohdan. Teollisuustuotantoa pitäjässä oli vain vähän, mutta sitä joka tapauksessa oli. Sen rungon muodostivat sahateollisuus ja myllyt. Tuotanto oli keskittynyt kolmeen paikkaan vesien äärelle: Taipaleeseen, Putajaan ja Kittilään.

Taipaleen Saha-, Mylly- ja Sähkö Osakeyhtiön
osakekirja vuodelta 1921.

Taipaleen asema suodenniemeläisenä teollisuuskeskittymänä lepäsi tähän aikaan kahden miehen harteilla. Kalle Nieminen omisti Taipaleen Sahan ja ylisen myllyn Oskari Salon pyörittäessä Taipaleen Myllyä ja Sähkölaitosta. Yritysten mittaluokasta tänä aikana kertoo, että omistajat olivat samalla yritystensä ainoita työntekijöitä.

Taipaleen ylinen mylly käsitteli vuoden 1935 aikana 3600 hehtoa kauraa, 1150 hehtoa ruista, 760 hehtoa ohraa ja 320 hehtoa sekaviljaa. Voiman lähteenä oli kaksi vesiturbiinia, jotka tuottivat yhteensä 48 hevosvoiman tehon. Salon Taipaleen mylly oli tuotantomääriltään hiukan suurempi: sen päätuotos tänä vuonna oli 6000 hehtoa jauhettuja kauroja, minkä lisäksi se jauhoi 400 hehtoa rukiita ja 250 hehtoa ohraa. Tämän lisäksi kuorittiin 75 hehtoa kauroja.

Sahatavarapuolella Kalle Nieminen sahasi Taipaleen Sahalla vuoden aikana noin 20 standarttia (1 std = n. 4,6 m³) erilaista lankkua ja lautaa. Samana aikana Oskari Salo tuotti sähkölaitoksellaan 2000 kilowattia sähköä valaistukseen ja 600 kilowattia voimaksi. Yksi kilowatti sähköä valaistusta varten maksoi tuolloin 2 markkaa ja voimaksi markan ja 50 penniä.

Taipaleenjokea vaivasi 1930-luvulla ilmiö joka on havaittavissa jo 1600-luvun maakirjakartassa: kesäinen veden vähyys. Saha ja Ylinen mylly seisoivat veden vähyyden vuoksi juhannuksesta elokuun loppupuolelle. Sähkölaitoksellakin tuotanto oli kausiluonteista, sillä se oli käynnissä vain valoa tarvittaessa.

Suomen satavuotiasta
sahateollisuutta kunnioitettiin
postimerkillä vuonna 1959.

Putajan teollisuuslaitokset tähän aikaan olivat E. Sahankosken omistamat saha ja mylly. Sahalla käsiteltiin vuoden aikana noin 3500 runkoa kuusta, 2500 runkoa mäntyä ja 1000 runkoa koivua. Näistä määristä tuotettiin 100 standarttia kuusi-, 75 standarttia mänty- ja 30 standarttia koivulautaa. Työntekijöitä sahalla oli 3 miestä. Myllyssä jauhettiin etupäässä kauroja, joita vuoden kuluessa käsiteltiin noin 2000 hehtoa. Rukiita jauhettiin noin 200 hehtoa ja ohria 100 hehtoa. Ehkä pienenä erikoisuutena myllyllä jauhettiin myös 1000 kiloa ulkomailta laivattua maissia. Voiman sahalle ja myllylle tarjosi 40 hevosvoiman vesiturbiini eli tehoa oli jonkin verran enemmän saatavissa kuin Taipaleessa.

Putajan laitoksia vaivasivat vuoden aikana pitkät seisokit. Saha oli remontin ja raaka-aineen puutteen vuoksi pysähdyksissä yhteensä 200 päivää. Myllylläkin samat syyt aiheuttivat 100 päivän verran katkoja tuotantoon.

Näiden kahden sahalaitoksen lisäksi kolmas seisoi Salmen sillan kupeessa Kittilässä. Siellä tapahtui kesällä omistajamuutos kun Heikki Haverin tilalle omistajaksi tuli R. Nikkilä. Samalla yrityksen nimeksi näyttää Suodenniemen Sahan sijaan tulleen komeasti Suodenniemen Sahateollisuus. Tämäkin laitos oli työn puutteen vuoksi suunnilleen puolet vuodesta kiinni mutta kesällä siellä oli aika kuhina: töissä oli kaikkiaan 27 miestä, joista kolme alle 18-vuotiaita. Yhdessä tämä työvoima käsitteli 12 000 kuusi- ja mäntyrunkoa, joista saatiin sahattua puutavaraa 265 standartin verran. Siellä voimakoneena oli pitäjän kenties suurin voimantuottaja, 85 hevosvoiman mäntähöyrykone.

Edellä mainittujen lisäksi Suodenniemellä lienee ollut tuolloinkin toiminnassa vielä eräs teollisuusyritys, jonka tietoja en vuodelta 1935 kuitenkaan onnistunut löytämään. Kyseessä oli Jyrmysjärven rannassa sijainnut vuonna 1923 perustettu Suodenniemen Osuusmeijeri, joka ensimmäisenä toimintavuotenaan osti isännöitsijänsä Wilho Hongon johdolla maitoa markalla kilo ja jalosti sen sitten vientivoiksi, josta se sai 32 markkaa kilolta.

Paloasema ja Suodenniemen Osuusmeijeri
rinnakkain Jyrmysjärven rannalla vanhassa valokuvassa.
Kuva: Pentti Mikkola

Osuusmeijeristä tiedetään, että se kasvoi vuoteen 1953 mennessä niin, että maitoa kului jo yli 2,2 miljoonaa kiloa vuodessa kun vuonna 1923 oli käytetty ”vain” noin 378 000 kiloa. Kun vuonna 1923 työntekijöitä oli yhteensä 3 henkeä, oli laitoksessa vuoden 1953 lopussa jo 14 työntekijää Mauno Peltosen toimiessa isännöitsijänä. Myös tuotevalikoima oli siihen mennessä monipuolistunut: voin lisäksi valmistettiin kahta eri laatua kermaa sekä maitoa, kuorittua maitoa ja piimää. Kuorittu maito oli kilomääräisesti merkittävin tuote, rahaa puolestaan tuli eniten voista.

Lähteet:
Tilastollisen päätoimiston teollisuustilasto -arkisto, Kansallisarkisto.
Kuvat: Wikimedia Commons, Pentti Mikkola.