Kallio jalkojemme alla

Perjantaina 24. heinäkuuta vuonna 1931 Suodenniemellä tapahtui jotakin epätavallista. Kolme linja-autoa vaappui keskipitäjän suunnasta Kittilään pitkin nykyistä Kuusjärventietä, jonka varteen ne pysähtyivät Jaakolan torpan kulmille. Matkustajia autoissa ei ollut. Tampereelta saapunut arvokas herraseurue oli jäänyt kyydistä jo ennen Jyrmysjärven rantaa ja suunnannut varusteineen sen eteläpuoliseen metsään jossa nyt oli kova kuhina. Kello oli hieman vaille yksitoista aamupäivällä.

Geologeja Suodenniemellä oli nähty
jo ennen 1930-lukuakin. Johannes
Sederholm oli tutkinut seutua
1890-luvulta lähtien ja johdatti
Pietarin geologisen kongressin
osallistujat Suodenniemen
"riidanalaisten ja omituisten"
kallioiden luokse vuonna 1897.

Suuruudeltaan noin viiteenkymmeneen henkilöön kohonnut joukko edusti Euroopan geologikuntaa. Ja konkreettisesti edustikin, sillä ennakkotietojen mukaan ryhmässä oli tieteilijöitä kaikista Euroopan maista Neuvostoliittoa lukuun ottamatta. Aamuvarhaisella alkanut  matka Tampereelta Suodenniemelle oli varmaan tuntunut vieraista eksoottiselta, sillä tuohon aikaan tänne tultiin hitaasti kapeita ja mutkaisia hiekkateitä Siuron ja Salmin kautta. Lopulta oli pysähdytty ennen Suodenniemen ensimmäisiä rakennuksia pientareelle, josta tulijat ohjattiin metsään. Aikamoista!

Ryhmä kierteli valtiongeologi Johannes Sederholmin johdolla tutkimassa kallioita kaiken päivää, söi metsässä eväitään ja päätyi lopuksi Jaakolaan. Neljän aikaan iltapäivällä linja-autot kuljettivat joukon Röyskän ahteeseen, jonka kallionleikkausta he tutkivat innokkaasti.

Mikä sitten aiheutti tällaisen geologirynnäkön muuten rauhalliseen pitäjään? Syynä oli geologipiirejä pitkään mietityttänyt kysymys siitä, miten maapallon peruskalliot olivat muodostuneet. 1800-luvulla vallitseva käsitys oli se, että peruskalliot muotoutuivat planeettamme varhaisvaiheissa, kun sula kiviaines vähitellen viileni ja jähmettyi. Täällä kallioissa oli kuitenkin todisteita toisenlaisesta kehityskulusta: Suodenniemen, Lavian ja Näsijärven rantojen kallioita tutkinut Sederholm oli retkillään havainnut, että näillä alueilla peruskallioissa näkyi merkkejä virtaavasta vedestä ja erilaisissa oloissa syntyneistä kivilajeista. Hän päätteli, että kallioiden oli täytynyt muodostua myöhempiä aikoja muistuttavissa ilmasto-oloissa eikä aiemmin kuvitellussa sulakivisessä pätsissä.

Tämän kallion ohittaa monesti kiinnittämättä siihen sen enempää
huomiota. Aikanaan sitä käytiin katsomassa kaukaakin. Leikkaus ei tosin
enää taida olla saman muotoinen kuin silloin, koska kevyen liikenteen väylä
lienee vaatinut lisäräjäytyksiä.

Sederholmin käsitykset olivat aikanaan kiistanalaisia mutta myöhemmin ne vahvistettiin eri puolilla maailmaa. Merkittävää on, että havainto tehtiin ensi kertaa maailmassa juuri näillä seuduilla. Sederholm itse piti Kittilän kallioita niin suuressa arvossa, että kehaisi Paikallissanomille niiden olevan tiedemiehen kannalta arvokkaimpia koko Pohjois-Euroopassa.

Geologien mielenkiinnon kohteina olivat erityisesti
Jyrmysjärven ja Paisjärven väliset kalliot. Onkohan
alueen keskellä oleva Herrojenkallio saanut nimensä
sitä kolunneiden geologien mukaan? Kotimaisten
kielten keskuksen paikannimikortisto
ei tiennyt siihen vastausta.

Se, että tiedemiehiä alkoi ilmestyä Suodenniemelle nimenomaan 1930-luvulla johtunee paljolti siitä, että Sederholm julkaisi Suodenniemeä sivuavan laajan artikkelinsa juuri vuonna 1931. Siinä on kuva myös yllä näkyvästä Röyskän ahteen kalliosta. Sederholm otti kuvansa lähempää kuin minä ja niin, että sen yläkulmassa näkyy kallion päällä silloin olleen suojeluskuntatalon nurkka.

Kävijöitä seudulla riitti vielä tulevinakin vuosina: vuonna 1935 pitäjässä vieraili linja-autollinen hollantilaisia geologeja, jotka tutustumismatkansa päätteeksi pysähtyivät ruokailemaan Mikkolaan kirkon lähistölle. Sederholm oli kuollut edellisenä vuonna joten vieraita johdatti professori Pentti Eskola, jonka tekstiin isot osat tästä postauksestakin perustuvat. Suodenniemellä vieraat ihastelivat kaunista maaseutua ja näkivät perinteisen risuaidan elämänsä ensimmäistä kertaa. Sen tarkoitusta he eivät heti ymmärtäneet, niin tiedemiehiä kuin olivatkin.

Lähteet:
Eskola Pentti: Ylä-Satakunnan kallioperusta ja Ylöjärven kuparimalmi. Satakunta: kotiseutututkimuksia XIII, Satakuntalainen Osakunta 1946, s. 11-34.
Paikallissanomat 2.7.1931, 30.7.1931 ja 27.6.1935.
Karttapohja: Peruskartta 1961, Maanmittauslaitos.
Lehtileike: Aamulehti 26.5.1896, Kansalliskirjaston historiallinen sanomalehtikirjasto.

Sederholmin Suodenniemeä(kin) koskevia tutkimuksia:

Sederholm J.J.: Über eine archäische Sedimentformation im südwestlichen Finnland und ihre Bedeutung für die Erklärung der Entstehungsweise des Grundgebirges. Bulletin de la Commission géologique de Finlande (6) 1899. Suomen geologinen toimikunta, Helsinki.

Sederholm J.J.: On the Sub-Bothnian Unconformity and on Archaean Rocks Formed by Secular Weathering. Bulletin de la Commission géologique de Finlande (95) 1931. Suomen geologinen toimikunta, Helsinki.