Kaksi kurkistusta vanhaan Putajaan

Entisen Turun ja Porin läänin vanhojen maanmittauskarttojen digitointi on edennyt siihen pisteeseen, että Suodenniemeäkin koskevaa aineistoa alkaa olla saatavilla. Läänin entisten kuntien karttoja digitoidaan aakkosjärjestyksessä ja nyt edetään M-kirjaimessa, joten Suodenniemen naapurikuntien osalta asiat ovat jo jotakuinkin järjestyksessä.

1800-luvun maanmittari varusteineen. NOAA's Historic Coast & Geodetic
Survey (C&GS) Collection, Wikimedia Commons

Suodenniemen raja-alueita pääsee katselemaan tutustumalla Kankaanpään ja Lavian karttoihin mutta eniten tietoja taitaa sittenkin antaa Mouhijärven karttojen tarkastelu. Etenkin Eskolan kylä kannattaa tarkistaa mutta myös Hyynilän ja Murron kylien materiaalit sisältävät suodenniemeläisittäin kiinnostavia tietoja. Etsivä löytää pitäjään liittyvää katseltavaa varmasti muidenkin kylien kartoilta, niin monilla Mouhijärven taloilla kun oli Suodenniemen alueelle sijoittuneita ulkopalstoja.

Ulkopalstat syntyivät kun taloille aikanaan muodostui maanomistusta niiden rintamaiden ulkopuolelle. Erityisesti luonnon niittyjä tavoiteltiin pitkänkin matkan takaa, koska heinää ei ennen aikaan vielä itse kasvatettu. Sanotaan, että Varsinais-Suomen vanhimmat ulkopalstat saattavat olla rautakautisia ja niiden omistus periytyi katkeamatta sukupolvelta toiselle. Suodenniemen palstojen ikää on yritetty arvailla. Asutustahan entisen Mouhijärven kunnan ja laajemmin Karkun alueella on ollut ties kuinka kauan. 1800-luvulla perustettiin komitea ulkopalstoja vähentämään mutta tuloksia syntyi hitaasti. Nykyisellä Sastamalallakin on vielä yksi enklaavi eli toisen kunnan maata rajojensa sisällä. Eksklaaveja eli Sastamalan maita toisten kuntien alueella puolestaan taitaa olla viisi kappaletta, joista yksi on asuttu.

Putajan isojakokartta vuodelta 1832 kuvastaa hyvin sitä maanomistuksen rikkonaisuutta, joka varsinkin aikaisemmin oli vallitsevaa. Kiikoisjoen varrella oli monta maanomistajaa. Molemmat kosket virtasivat vielä vapaina ja kuten tarkkaavainen katsoja huomaa, ei nykyisten kivisiltojen kohdalla kuten ei ylisellä koskellakaan näy vielä saaria: ne muodostettiin kaivamalla vasta myöhemmin. Jonkinlainen lautta ylisen kosken kohdalta näyttää kuitenkin jo menneen.

Vuonna 1832 nykyisten kivisiltojen alue
oli vielä lähes luonnontilassa.

Karttamerkit on selostettu harmittavan huonosti mutta tekstit kertovat enemmän. Jokirannan arvokkaat rantaniityt olivat jo hyötykäytössä: niitynomistajien joukossa ovat esimerkiksi Selkeen puustelli, Villo, Rosin (vai Rossin?) puustelli, Pyöräniemi ja Murron kylän Saksa. Olisi hauska tietää kävikö esimerkiksi Saksan väki todella Hyynilän takaa täällä niittohommissa vai oliko heinän korjuu ja käyttö järjestetty muulla tavoin.

Varsinaisia asumuksia nykyisin Putajana tunnetun kylän alueella oli vain vähän. Tässä esimerkissä on tontiksi merkitty vain oikeassa yläkulmassa näkyvä Hujon uudistilan pihapiiri (merkitty karttaan E-kirjaimella). Eritasoisia teitä näkyy jonkin verran mutta esimerkiksi Suodenniemen kirkolle kuljettiin ilmeisesti vielä vesiä tai talvisin jäitä pitkin.

Vuonna 1912 toteutetun isojaon täydennyksen kartassa näkyy asutuksen leviäminen Putajan alueelle. Nykykarttaan merkitty Teemanni oli vielä Stenman. Sen vieressä tien vartta eteenpäin mennessä on Vuorion torppa. Alisenkosken lähistöllä näkyy useita nykyisestä kartasta helposti tunnistettavia kohteita: kivisillat ovat jo paikallaan ja muodostuneella saarella on jo rakennuksiakin.

Tässä kartassa ainakin itselleni pisti silmään pihapiirien tarkka kuvaus: rakennukset lienee piirretty kuten ne oikeastikin sijaitsivat. Jopa rannan niittyjen ladot näyttäisi olevan merkitty. Alisenkosken saha seisoo pontevasti paikallaan huolimatta siitä, kuinka kriittisesti nimimerkki Pontus oli keväällä 1891 kuvannut kylän ja koko Suodenniemen pitäjänkin sahateollisuuden tilannetta Sanomia Turusta -lehdessä:

”Noin 7 elikkä 8 vuotta taaksepäin oli kunnassamme oikeen kuumeentapainen työliike. Kaksi sahaa, toinen Taipaleessa ja toinen Putajassa kävivät täyttä vauhtia yöt ja päivät kaiken suvea siihen asti kuin järvet ja joet syksyllä jäätyivät. Useasti oli Putajan saha käynnissä lauhkeilla talvilla ainakin jouluun asti. Putajan sahaan tuotiin tukkipuut suurimmaksi osaksi Mouhijärven ympäristöltä ja itse sahankin läheisyydestä vähempi lukumäärä. […] Nyt on sekä Taipaleen että Putajan sahassa kuoleman tapainen hiljaisuus puuliikkeeseen nähden. […] Putajassa ei juuri tykkänään ole saha hajoitettu perustuksiaan myöden, mutta täydellisesti se kuitenkin seisoo nykyään toimetonna.”

 

Vuoden 1912 kartan liitelehdet kertovat
yksityiskohtaisesti mm. Wähälähteenmäen
perintötalon viljelyspalstoista.

Putajan sahalla oli kuitenkin vielä useita vuosikymmeniä edessään. Niistä ehkä toisten enemmän.

Näitä karttoja tutkimalla löytää hienoja tiedonmurusia menneisyyden kotiseudusta. Katselemallakin saa paljon irti, mutta vielä enemmän hyötyy jos lukee läpi karttojen perässä olevia selitetekstejä (jälkimmäisessä kartassa ne ovat jo suomeksi), jossa kartan kuvaaman alueen jokainen maastollinen yksityiskohta saa selostuksensa. Kannattaakin käytellä ahkerasti karttanäkymissä olevia Edellinen ja Seuraava –painikkeita. Niiden avulla voi katsella esimerkiksi nykyisen Jätinmaantien – Palomäentien varren asutusta Kiikoisten rajalle saakka.

Nyt vain odottamaan koska varsinaiset Suodenniemen kunnan kartat tulevat verkkoon. Ehkä ensi vuonna, ehkä aikaa menee vähän enemmän. Luetteloon niistä voi tutustua jo etukäteen.

Lähteet:

Maanmittaushallituksen uudistusarkisto, Mouhijärvi. Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.

Historiallinen sanomalehtikirjasto, Kansalliskirjasto.