Pröttiä tekemässä

Viime talvena olin Kansallismuseon kansatieteellisessä arkistossa kaivelemassa esiin Suodenniemeä koskevia tietoja. Heidän kokoelmissaan on suuri määrä erilaisia muistitietokeräysten aineistoja, joiden sisältö antaa lisäväriä viranomaisten asiakirjojen tietoon entisajan elämänmenosta.

Eräs keräelmä käsitteli perinneruokia ja Suodenniemeltäkin oli saatu muutama tieto talteen. Ruokavalion koostumus tietysti vaihteli eri kansankerroksissa ennen kuten nykyisinkin mutta Suodenniemeltä saadut tiedot käsittelivät enimmäkseen puuroja, uunijuustoja ja keittoja. Eli ns. tavallisen kansan ruokia.

Yksi kiinnostava tuttavuus oli perinnepannukakku eli prötti. Sitä syötiin kyllä laajemmallakin alueella (ainakin muualla Satakunnassa ja Pohjanmaalla) mutta nähtävästi siis myös Suodenniemellä. Nimen alkuperänä on ehkä ruotsin leipää tarkoittava sana bröd.

Arkistosta löytynyt kuvaus käsitti vain prötin ainesosat, muttei tietoja sen valmistamisesta kuten uunin lämpötilasta tai paistoajasta. Päätin silti kokeilla miltä tuollainen paistos maistuisi.

Valmis prötti. Maistuu paremmalta kuin miltä tässä näyttää.
Olisikohan pinnan pitänyt olla ruskeampi?

Prötin valmistamisesta ei ruoanlaitto enää helpommaksi muutu: perunamuusista suurustetaan ohrajauhoilla löysähkö taikina, joka levitetään pellille. Koska kyse on ilmiselvästi tavasta hyödyntää ruoantähteet, survoin muusin joukkoon myös pari jääkaapista löytämääni porkkanaa. Näin tuotos saisi sekä väriä että makua. Ensin mielsin tuotoksen rieskamaiseksi ja käytin paljon jauhoja, mutta vaimon kehotuksesta lisäsin vielä maitoa, jotta taikina tuli juoksevaksi. Uuni laitettiin 175 asteeseen ja paistoajaksi päätettiin 40 minuuttia. Netistä olisi ehkä löytynyt jotain ohjeitakin mutta vapaasti kokeileminen oli hauskempaa.

Valmis porkkanalla jatkettu prötti oli maistuva kokemus. Rakenteeltaan se on samanlainen kuin pannukakku, mutta tuntui ruokaisammalta. Muutama pala täytti vatsan. Parasta oli kuitenkin prötin muunneltavuus: se maistuu sellaisenaan mutta sitä voisi varmaan kokeilla myös voin tai tuorejuuston kanssa. Myös erilaiset tahnat voisivat sopia prötin kavereiksi. Taikinastakin voisi koittaa erilaisia versioita. Nokkosta olisin nytkin laittanut joukkoon, ellen olisi juuri toissa viikolla käyttänyt viimeisiä.

Prötti on ehdottomasti hyvä keino hyödyntää aterialta yli jäänyt muusi tai yksittäiset perunat. Kannattaa lähteä testailemaan ja nauttia perinneherkun monipuolisuudesta!

Lähde:
Kansallismuseon kansatieteellinen arkisto, kysely n:o 11: Suodenniemi.