Muistoja Mustapään kahakasta

Helmikuun 13. päivä vuonna 1918 oli vielä aamussa, kun Isosävin taloon majoittuneet valkoiseen armeijaan kuuluneet Porin rykmentin miehet lähtivät liikkeelle. Kohteena oli punaisten hallitsemaksi tiedetty Mustapään talo, jossa oli määrä vangita heidän siellä oleskeleva etuvartionsa ja samalla täydentää vähiin käyneitä ruokavarastoja. Koska matkalla saadun ennakkotiedon perusteella Mustapään oletettiin olevan tyhjillään, lähestyttiin sitä melko huolettomasti ilman etuvartiota. Talon pihapiiriin saavuttuaan tämä noin parikymmenhenkinen ryhmä joutui kuitenkin yllätetyksi ja vihollistuleen. Mustapään kahakkana aikakirjoihin viety yhteenotto oli alkanut.

Kaivellessani muutama vuosi sitten Vapaussodan Rintamamiesten arkistoon sisältyviä sisällissotamuistelmia löysin paitsi tulevan Tasavallan presidentin veljen Niilo Rytin kohtaloon liittyviä tietoja myös Mustapään kahakan veteraanien haastattelujen muistiinpanoja. Ne sisältävät kiinnostavia tietoja siitä miten tapahtumat etenivät, tosin vain valkoisten näkökulmasta.

Porin rykmentin arkistoon sisältyvän taistelukertomuksen
liitteenä on tämä kahakkapaikkaa esittävä piirros.
Nykykatsojasta se saattaa aluksi näyttää oudolta mutta
palaset loksahtavat kohdalleen kun muistaa, että nykyistä
Riitasuontietä (kuvassa etualalla) pääsi tuolloin Sävistä
Mustapään pihapiirin läpi kohti Makkosta ja Hämeenkyröä.
Nykyinen Lahdenperäntie oli kartassa näkyvä vähäinen
sivutie, joka tuolloin ulottui vain Sävilahteen saakka.

Taistelun alettua sen äänet kantautuivat Säviin. Lavialainen Akseli Saikkala kuuli ne siellä ja muisteli 1930-luvulla sen jälkeisiä tapahtumia:

”Yksi ryhmä [lähti] hakemaan ruokatavaraa ? Mustapäästä, vaikka ei tiedettykään oliko se punaisten hallussa. Bruuno Ala-Jaakola oli ajomiehenä. Kun nämä ajoivat taloon johtavaa tietä tulivat he yllätetyiksi: talosta avattiin voimakas kiväärituli heitä kohden. Muut paitsi Ala-Jaakola heittäytyivät reestä […] ja alkoivat ampua vastaan. Ala-Jaakola sai käännetyksi hevosen ja ajoi täyttä laukkaa takaisin. Kun Sävissä oli kuultu em. laukaukset, lähdettiin sieltä apuun, mutta ei ollut hevosia. Nähtiin järvellä menevän heinäkuormaa kuljettava mies. K[erto]ja [Saikkala], joka oli vanha juoksija otti sen kiinni, keikautti kuorman nurin ja Ison-Sävin pihassa täyttyi krinni miehistä ja lähdettiin Mustapäätä kohden.”

Ala-Jaakolan lisäksi ylläköstä oli päässyt irtautumaan toinenkin ajomies. Hän oli säviläinen Martti Majamaa, jonka Lauri-veljen kohtalosta on täällä kirjoitettu jo aiemmin. Kun Sävistä tulossa ollut apujoukko kohtasi miehet tiellä todettiin, että sekä Majamaa että molemmat hevoset olivat haavoittuneet.

Perille päästyään Saikkala ja muu apujoukko näkivät talon pihalla olleiden punakaartilaisten rekien täyttyvän miehistä ja kiitävän pihapiirin lävitse kulkenutta tietä pitkin läheiseen tienristeykseen. Siitä osa niistä lähti kohti Hämeenkyröä ja osa Makkosen suuntaan. Aitan luona kohdattiin omia haavoittuneita, joita oli kaikkiaan viisi. Lääkintämiehet eli sanitäärit olivat jo siellä heitä hoitamassa. Neljä miestä oli kuollut. Nuorin heistä, innokas porilainen postimerkkeilijä ja voimistelija Elo Selin oli vasta 17-vuotias. Myös porilainen poliisikonstaapeli Frans Palonen oli kaatuneena aitan nurkalla. Hänen päivätyönsä oli keskeytynyt syksyllä 1917 miliisien ottaessa Porissa vallan. Muut kaatuneet olivat lavialainen metsästystä ja kalastusta sekä vanhojen esineiden kokoilua harrastanut 32-vuotias Toivo Varheenmaa sekä tätä kahdeksan vuotta nuorempi Harjavallassa Sievarin talossa asunut urheilijanuorukainen Evert Lindfors.

Mustapäässä kaatuneet valkoiset

Apuretkikuntaan kuulunut, Suodenniemeltä kotoisin ollut mutta myöhemmin Huittisissa maata viljellyt Eino Pälä muisteli Mustapään talon pihassa kohtaamaansa näkyä:

”Pihassa näkyi verisiä läikkiä, josta päätellen myöskin punaisia oli taistelussa kaatunut tai ainakin haavoittunut. Punaisten [rekien] lähtiessä pihasta ammuttiin niihin ja on todennäköistä, että niihinkin joitakin kaatui tai haavoittui. Patrulli oli ampunut punaisen vartiomiehen, joka oli ollut joku Kyrölä Mouhijärveltä, pellolle.”

Tässä tarkoitetaan Vesilahdella syntynyttä mutta jo pitkään Mouhijärven Lampisen kylässä asunutta kivityömies Lauri Kyrölää. Hän oli kaatuessaan 23-vuotias. Kaatuneita punaisia sanotaan olleen neljä, mutta Kyrölä lienee heistä ainoa jonka henkilöllisyys on tiedossa. Hänen kuvaansa en etsinnöistä huolimatta ole löytänyt.

Mutta yksi kohtalo on vielä auki. Porin rykmentin I pataljoonan taistelukertomuksessa, jonka liitteenä ylempänä oleva karttapiirros on, mainitaan tietymättömiin kadonneena porilainen Eero Linden, jonka mm. Sastamalan historian kirjoittaja Juhani Piilonen olettaa tulleen ammutuksi. Lindenin kohtalo saattaa kuitenkin olla valoisampi, mikäli yllämainitun lavialaisen Bruuno (Ala-)Jaakolan muistitieto on oikea:

Mustapään kahakan tapahtumapaikka kesällä 2014.
Etualalla on tapahtumien keskipisteessä ollut
aittarakennus, jonka seinässä on kahakan muistolaatta.
Kuva on otettu Riitasuontieltä suunnasta, josta valkoiset
lähestyivät Mustapäätä.

”Porilainen Eero Linden sai yllätyksessä haavan ja lähti konttaamalla metsän suojaan mutta joutui punaisten vangiksi. Hänet aiottiin ensin ampua mutta hän valehteli, että hän olikin tahallaan karannut valkoisten puolelta. L. oli sitten vankina Suodenniemellä parisen viikkoa. Sitten häneltä kysyttiin kumpaan hän halusi Poriin vai Tampereelle. Poriin hän ei tietenkään uskaltanut lähteä ja hänet vietiin sitten Tampereelle ja oli sitten Teknillisellä opistolla vankina Tampereen valloitukseen saakka."

Tarinaa tukee se, ettei Lindenin nimeä löydy Suomen sotasurmat 1914-1922 -tietokannasta.

Kahakka päättyi muutaman tunnin kestettyään, kun punaiset oli karkoitettu ja valkoiset palasivat Säviin. Tänään tapahtumapaikalla vallitsee rauha ja vanha aitta on hiljaa paikallaan. Sen seinään on kiinnitetty muistolaatta, joka muistuttaa ohikulkijaa siitä mitä sen luona kerran tapahtui.

Lähteet:

Porin rykmentin arkisto 1918, I pataljoonan taistelukertomukset (k. 5), Kansallisarkisto.

Vapaussodan rintamamiesten liiton arkisto (T 15834-15835), Kansallisarkisto.

Suomen sotasurmat 1914-1922 -tietokanta, Kansallisarkisto.
Kari Vestolalta saadut tiedot.

Aartolahti A. W.: Satakuntalainen [Elo Selin]. Teoksessa Heporauta Elsa (toim.): Sankaripoikia 1: vapaussodassamme kaatuneiden alaikäisten muistoksi. 2. painos. Karisto, Hämeenlinna 1937, s. 239-245.
Boström H. J.: Sankarien muisto: Suomen itsenäisyyden ja vapauden puolesta henkensä antaneiden kansalaisten elämäkertoja. Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki 1927.

Lahdenperän kylän vaiheita. Lahdenperän kyläyhdistys, Suodenniemi 2005.

Piilonen Juhani: Sastamalan historia 3: 1860-1920. Vammalan kaupunki, Vammala 1997. 

Saarenheimo Kaarle: Porin rykmentti vapaussodassa. Satakunnan kirjateollisuus, Pori 1919.
Evert Lindforsin, Frans Palosen ja Toivo Varheenmaan kuvat yllämainitusta Boströmin kirjasta.
Elo Selinin kuva Nuoren Voiman joululehdestä 1918.