Ote kirkontornin raken- nuspiirustuksista vuo- delta 1838. Torniin näytetään jo tuolloin varatun paikat kolmelle kellolle, vaikka niitä vielä vuosikymmenten ajan oli vain kaksi. |
Ainakin jälkimmäisessä vanhan hautausmaan tontilla sijainneista saarnahuoneista oli ensin yksi ja myöhemmin kaksi kelloa. Ensimmäinen kello vanhaan kirkkoon oli ostettu 318
kuparitaalerilla vuonna 1746. Se oli valettu Tukholmassa edellisenä
vuonna ja valajana oli kellon merkintöjen mukaan
Henrik Bohm. Toinen kello hankittiin 770 kuparitaalerin hintaan vuonna 1757.
Sekin tehtiin Tukholmassa, tällä kertaa valajana toimi Johan Falstén. Jo kellojen
hinnasta huomaa, että jälkimmäinen niistä oli ensimmäistä selvästi isompi.
Suodenniemen historiaa aikanaan paljon tutkinut maisteri
Olli Tuominen on selvittänyt, että vanhimman kellon materiaalina oli kupari.
Siitä, oliko se oikeasti Suodenniemen vanhin kirkonkello hän ei kuitenkaan ole
varma sillä hänen mukaansa vaikuttaa mahdolliselta, että jo edellä selostettua varhaisempi
kirkonkello joutui venäläisten anastamaksi ison vihan (1714-1721) aikana.
Todisteiden puuttuessa on kuitenkin pidettävä avoinna sitäkin mahdollisuutta,
ettei suhteellisen pienessä saarnahuoneessa ehkä ollut kelloja ennen vuoden 1746
hankintaa, sillä säilyneiden tietojen mukaan vastaavissa paikoissa
seurakuntalaiset voitiin kutsua koolle kelloja huokeammallakin tavalla, kuten
erilaisilla puusta ja metallista valmistetuilla kongeilla.
Kellot siirrettiin saarnahuoneelta Koippurinmäelle uuden kirkon valmistuttua. Niille rakennettiin kirkon tontille oma erillinen
kellotorni, jonka
korkeus oli 10 kyynärää (= noin 7 metriä) eli ei kovin paljon, kun
vertaa sitä nykyiseen
vuonna 1839 valmistuneeseen kellotorniin. Sen korkeus on 50 kyynärää. Uuteen torniin kellot asennettiin rinnakkain.
Suodenniemen uusin kirkonkello on valettu Bochumer Vereinin tehtailla Saksassa. Kuvassa tehdasalue vuonna 1875. Kuva: Wikimedia Commons. |
Jokainen Suodenniemen kelloista oli varustettu teksteillä. Vanhimman
eli vuonna 1745 valetun kellon toisella puolella luki latinaksi:
”Elle fudit Holmia – Hind.
Bohm – Anno 1745”
Eli Henrik Bohm valanut Tukholmassa vuonna 1745. Ja toisella puolella suomeksi:
”Suodenniemi Cappelin
kello Moifroin Pitäjäsä”
Lisäksi kellon alareunaa koristi latinankielinen teksti Soli Deo Gloria eli Kunnia yksin
Jumalalle.
Kahdessa uudemmassa kellossa on molemmissa kaksi kirjoitusta. Niistä toinen on uskonnollinen ja toinen kellon hankinnasta kertova. Vuonna 1757 valmistetun kellon toiselle
puolelle on valettu suomeksi psalmin 122 jakeet 1-2 ajan
kirjoitusasussa: ”Minä iloitsen nijstä
kuin minulle sanotut ovat, että me menemme Herran huoneeseen. Ja että meidän
jalkamme, pitä seisoman sinun Porteilas Jerusalem.” Ja toisella puolella lukee ruotsiksi ”År 1757 är denna Klocka Guten
för Suodenniemi kapells Åboers i Mouhijervi Socken efter dåvarande Comminister
Joh. Haberfälts föranstaltande genom Handelsman Herr
Backman i Stockholm af Joh. Fahlstén [Tämän kellon on valanut Tukholmassa
vuonna 1757 Johan Fahlstén Suodenniemen kappelin asukkaille Mouhijärven
pitäjässä siellä olevan pitäjänapulaisen Johan Haberfeltin toimeksiannosta kauppias
herra Backmanin välityksellä]”.Nimimerkki Pontus kertoi Sanomia Turusta -lehdessä 11.4.1891 suodenniemeläisten olevan hyvin tyytyväisiä uuden saksalaisen kellon sointiin. |
Nykyisin kelloista enää kaksi suurempaa ovat olemassa, sillä niistä
vanhin ja pienin vaurioitui sisällissodan tykkitulessa
korjauskelvottomaksi. Vielä 1980-luvulla kelloja käytettiin muistaakseni
ainakin kuolinkelloja soitettaessa myös viestintätehtävään: ison kellon
aloittaessa soiton vainaja oli mies, jonka elinvuosikymmenten määrän kellon
lyöntien määrä ilmoitti. Sen jälkeen soinut pieni kello ilmoitti täysien vuosikymmenten
yli menneiden yksittäisten vuosien määrän. Mikäli taas vainaja oli nainen,
aloitettiin soitto pienellä kellolla ja yksittäiset vuodet soitettiin isolla.
Kellojen soidessa voi siis kuulla historian ääniä jopa yli kahden vuosisadan takaa. Maailma ympärillämme on muuttunut, mutta sen äänissä on vielä jotain monille sukupolville tuttua.
Lähteet:
Suodenniemen seurakunnan kalustoluettelot 1839-1890, Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Suodenniemen kirkon rakennuspiirustukset 1823-1838, Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Lounas-lehti 4.11.1890, Kansalliskirjaston Historiallinen sanomalehtikirjasto.
Piilonen Juhani: Sastamalan historia 2. Vammala 2007.
Tuominen Olli: Piirteitä Suodenniemen seurakunnan historiasta. Paikallissanomat 22.7.1981, s. 6-7.
Saksankielinen Wikipedia.
Lehtileike: Kansalliskirjaston Historiallinen sanomalehtikirjasto.
Lähteet:
Suodenniemen seurakunnan kalustoluettelot 1839-1890, Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Suodenniemen kirkon rakennuspiirustukset 1823-1838, Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Lounas-lehti 4.11.1890, Kansalliskirjaston Historiallinen sanomalehtikirjasto.
Piilonen Juhani: Sastamalan historia 2. Vammala 2007.
Tuominen Olli: Piirteitä Suodenniemen seurakunnan historiasta. Paikallissanomat 22.7.1981, s. 6-7.
Saksankielinen Wikipedia.
Lehtileike: Kansalliskirjaston Historiallinen sanomalehtikirjasto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti