Akatemian tilalliset

Eräs Suodenniemen historian kiinnostavista ilmiöistä on pitäjän osuus Suomen varhaisen tieteellisen elämän kehittymisessä. Kysymys on Turun akatemian talouden pohjana olleista akatemiantiloista, joiden aika alkoi Suodenniemelläkin akatemian perustamisen jälkeen 1640-luvulla ja päättyi lähes 200 vuotta kestettyään vuonna 1828, kun yliopisto siirrettiin Turun palon jälkeen Helsinkiin.

Akatemian ylläpito ei ollut halpaa puuhaa: se nieli vuosittain yli 300 tilan verotulot. Aluksi varat olivat virranneet Turun lääninkanslian kautta mutta muutaman toimintavuoden jälkeen akatemialle alettiin etsiä "omia" tiloja, joiden verot se voisi kerätä tarpeisiinsa. Yliopisto toivoi saavansa ne mahdollisimman läheltä Turkua, mutta nopeasti ilmeni ettei tarpeeksi suurta tilamäärää voitu sieltä irrottaa. Suurin osa alueen verotuloista oli nimittäin ehditty jo kiinnittää johonkin muuhun tarkoitukseen – yleensä aatelin läänityksiksi tai sotaväen ylläpitoon. Maskun, Piikkiön ja Vehmaan kihlakunnista saatiin akatemian tarpeisiin koottua vain noin 60 tilan joukko. Katse olikin käännettävä läänin pohjoisosiin jossa vielä oli tiloja, joiden veroja ei ollut kohdistettu muualle. Silloisen Karkun, Mouhijärven (käsitti myös Suodenniemen ja Lavian), Hämeenkyrön ja Vesilahden alueilta saatiinkin kaavittua kokoon noin 250 tilaa tuleviksi akatemiantiloiksi.

Albert Edelfeltin näkemys Turun akatemian vihkiäisistä vuonna 1640. Tämä monesta koulukirjasta tuttu kuvasarja kertoo tapahtumasta, jolla oli merkitystä myös Suodenniemen historian kannalta.

Vuoden 1648 maakirjassa Suodenniemelle on merkitty yhdeksän akatemiantilaa: (Märkä)taipaleesta Isotalo ja Turppa, Koivuniemestä Noukka ja Pukka, Pohjakylästä Isokero ja Vähäkero (=Mikkola) sekä Kittilän kylästä Kelan, Kurjen ja Rossin talot. Valintojen tultua tehdyiksi ei muutoksia helposti tehty, sillä vuoden 1805 maakirjassa akatemiantilat ovat edelleen nuo samat. Muutosta oli kuitenkin tapahtunut siinä, että kahden verollepannun torpan eli nykyisin Taipaleeseen kuuluvan Majamaan (ent. Joensuu) ja Lahdenperässä sijaitsevan Sävilahden verot osoitettiin akatemialle. Lisäksi akatemiantiloista isossajaossa erotetuille liikamaille syntyneet torpat maksoivat nekin veronsa akatemialle ja olivat siten osaltaan kasvattamassa sen tuloja. Tällaisia Suodenniemellä lienivät Antila, Marjamäki, Pirttijärvi, Rantala ja Sillanpää nykyisen Lahdenperän suunnalla.

Akatemiantilallisen elämä ei näytä suuresti poikenneen tavallisen kruununtilallisen elämästä. Verot oli maksettava joka tapauksessa. Kruununtiloilta ne keräsi kruununvouti, akatemiantiloilta alkuvaiheessa akatemianvouti ja myöhemmin veronsaajat itse. Jos verot jäivät pitkäksi aikaa maksamatta, saattoi akatemia antaa tilalliselle häädön, mutta eipä veronmaksukyvyttömän kruununtilallisen osa ollut sen helpompi. Sukupolvenvaihdoksia kruununtiloilla valvoi maaherra, akatemiantiloilla yliopiston ylin hallintoelin eli konsistori. Suoranaista hyötyä akatemiantilallisuudesta oli kuitenkin silloin, jos tila joutui osalliseksi rajariitaan tai sen rasituksia haluttiin kasvattaa esimerkiksi sotaväkeä sinne majoittamalla. Tällöin konsistori saattoi lähettää isännän tueksi lainoppineen avustajan, josta varmasti oli hyötyä viranomaisten kanssa asioitaessa.

Suodenniemen akatemiantilat sijaitsivat eri puolilla pitäjää.
Renkaat osoittavat kyliä, joissa akatemiantiloja oli ja
numerot tilojen määrää kussakin kylässä. Punaiset numerot
osoittavat alkuperäisten akatemiantilojen määrät ja mustat
1800-luvun alussa akatemialle siirrettyjen uusien kanta-
ja uudistilojen määrät ja sijaintialueet. Ylimmäisenä mustalla
Majamaa (1), sitten nykyinen Lahdenperä (6), Taipale (2),
Koivuniemi (2+1), Pohjakylä (2), Pajuniemi (3) ja
alimmaisena Kittilän kylä (3+1). Maita tiloilla oli eri puolilla
pitäjää ja ulkopalstojen muodossa sen ulkopuolellakin.
Karttapohja: Paikkatietoikkuna, Maanmittauslaitos.

Ehkä merkittävin ero akatemiantilallisten ja muiden elämässä oli se, että akatemiantilallisten piti itse kuljettaa verosuoritukset Turkuun professorien edustajille luovutettaviksi. Kaikesta tuolloisesta vaatimattomuudestaan huolimatta Turku teki varmaan suodenniemeläisiin vierailijoihin vaikutuksen ja tästä vähintään vuosittain tapahtuneesta matkasta maan suurimpaan kaupunkiin oli epäilemättä hyötyäkin, kun sieltä saattoi hankkia sellaisia aineita ja tavaroita, joita kotikulmilta ei voinut saada.

Suodenniemen tiestö oli oikeastaan koko akatemiankauden ajan melko heikolla tasolla ja pääosa kuljetuksista ajoitettiin talveen, jolloin matkat voitiin tehdä rekikyydillä vesiteitä mukailevia talviteitä pitkin. Pitkän etäisyyden vuoksi suodenniemeläiset maksoivat veronsa mieluiten viljana, koska sitä oli suhteellisen helppo kuljettaa eikä se mennyt helposti pilalle matkan aikana. Professorit taas olisivat ottaneet maksun rahana, sillä viljan he säilyttivät yleensä vain sen aikaa, että saivat sen kaupattua eteenpäin. Käteistä rahaa liikkui kuitenkin maaseudulla niin vähän, että maataloustuotteet olivat käytännössä se tapa, jolla veronmaksu hoidettiin.

Suodenniemeläiset akatemiantilat tukivat monenlaista hengenelämää. Sastamalan historian kirjoittanut Juhani Piilonen on selvittänyt, että Kelan verotuotoilla tuettiin 1700-luvun lopulla matematiikan professuuria, Kurjen tuloilla teologian 3. professuuria ja Rossin tuotoilla fysiikan professuuria. Pukan tuotot menivät puolestaan teologian 2. professorin ja Noukan verot kaunopuheisuuden professorin palkkoihin. Märkätaipaleessa Isontalon veroilla maksettiin lääketieteen professuurin menoja ja Turpan tuloilla kemian professuuria. Pohjakylässä sekä Isonkeron että Vähänkeron tuotot pönkittivät lainopin professorin taloutta. On kuitenkin huomattava, että suodenniemeläiset tilat eivät yksinään tuottaneet professorien palkkoja, vaan heidän tulonsa kertyivät useista ei pitäjissä sijainneista tiloista, joiden lisäksi heillä saattoi olla myös muita tuloja.

Matthias Calonius oli paitsi Turun akatemian
lainopin professori myös Ruotsin korkeimman
oikeuden jäsen. Lisäksi hän oli tärkeässä asemassa
Suomen Suuriruhtinaskunnan hallitusmuotoa
valmisteltaessa. Suodenniemen Pohjakylässä sekä
Isonkeron että Vähänkeron tilojen verotuotot oli
valjastettu hänen palkkansa maksamiseen.

Suodenniemeltä tulojaan saaneista professoreista monet ehtivät saada nimensä historian kirjoihin. Eräs heistä, kaunopuheisuuden professorina 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa toiminut Henrik Gabriel Porthan sikälikin, että hänet muistetaan nykyisin Suomen historiankirjoituksen isänä. Kurjelta osan tuloistaan saanut teologian 3. professori Johan Tengström puolestaan oli tuomassa Suomeen lähdekriittistä tutkimusta, järjesteli Porvoon valtiopäiviä ja nimitettiin arkkipiispaksi vuonna 1817. Vielä yhtenä tämän ajan Suodenniemeen liittyvistä professoreista voidaan esiin nostaa Suomen ensimmäinen kemian professori Pehr Gadd, joka muiden toimiensa ohella alkoi kannustaa väitöskirjojen julkaisemista latinan sijaan ruotsiksi ja loi näin pohjaa tieteelle, jota suuri osa sivistyneistöstä ja osa kansastakin saattoi seurata.

Aivan Turun akatemian toiminnan loppuvaiheessa Porin rykmentille jyvitettyjä tiloja näyttää vielä siirretyn akatemiantiloiksi. Tieto tällaisesta siirrosta käy ilmi Suodenniemen vuosien 1821-1829 rippikirjasta. Nämä viime hetkillä akatemiantiloiksi muutetut kruununtilat olivat Pukka l. Heikkilä Koivuniemessä, Saksa Kittilässä sekä Karo, Kepuli ja Väissi Pajuniemessä.

Akatemiantilojen aika päättyi, kun yliopisto siirtyi Turusta Helsinkiin ja aloitti siellä toimintansa vuonna 1828. Ne muuttuivat takaisin kruununtiloiksi ja maksoivat veronsa kruununvoudille, kuten naapurinsa sitä ennenkin. Edessä oli aikalaisille uusi elämänvaihe.

”Toivoa sopii, että kun akatemiantilalliset perhekuntineen olivat sukupolvesta toiseen uurastaneet pelloilla, niityillä, metsissä ja karjasuojissa, heidän mieltään oli lämmittänyt tietoisuus siitä, että osa hikihelmistä oli vuodatettu kaikkein korkeimman hengenviljelyn hyväksi”, muotoilee Piilonen. Tämä on niin hyvin sanottu, että siihen ei voi kuin yhtyä.

Lähteet:
Suodenniemen seurakunnan rippikirja 1821-1829, Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Ahonen Voitto: Turun akatemian professorien palkkaus 1600-luvulla (vv. 1640-1713). Pro gradu –tutkielma, Helsingin yliopisto 1967.
Piilonen Juhani: Sastamalan historia 2. 1300-1860. Vammalan kaupunki, Vammala 2007.
Matthias Caloniuksen kuva: Mehiläinen 1.12.1859, Kansalliskirjaston historiallinen sanomalehtikirjasto.