Kummikuntatoimintaa kuusikymmenluvulla

Talvisodan aikana monet suomalaiset kunnat saivat Ruotsista kummikunnat, jotka avustivat niitä eri tavoin sodan aikana. Osa kunnista säilytti siteensä yli Pohjanlahden vielä myöhemminkin. Suodenniemikin oli vielä 1960-luvulla tiiviissä yhteistyössä kummikuntansa Sköldingen kanssa, joka on paljolti Suodenniemeä muistuttava maalaispitäjä noin 120 kilometrin päässä Tukholmasta.

Kuusikymmenluvulle tultaessa yhteistyön ruotsalainen voimahahmo oli opettaja Elisabeth Olsson, joka perheineen oli vieraillut pitäjässä jo vuonna 1962. (Tästä käynnistä Hannu Vettenranta on kirjoittanut valaisevan artikkelin uusimpaan Suodenniemen Jouluun.)  Vierailun aikana pohdittiin nuorisovierailujen järjestämistä ja niinpä Suodenniemen nuorisotyö- ja urheilulautakunnan kutsumana pitäjään saapui kymmenhenkinen nuorisojoukko kesäkuun puolivälissä 1965. Se majoittui Pälälle, jossa tutustuttiin paikkakuntalaisiin, saunottiin rantasaunassa ja uitiin Kourajärvessä.

Vieraat olivat Sköldingen nuoriso-orkesterin jäseniä. Heidän seurassaan pitäjään saapui myös Elisabeth Olsson. Täällä ollessaan orkesteri esiintyi Suodenniemen kirkossa, jonne kuulijoita oli kokoontunut yli 200 henkeä. Ohjelmassa oli mm. Bachin ja Händelin musiikkia ja Suodenniemen tuolloisen kirkkoherran Olli Kahran puhe. Matkaohjelmaan kuuluivat myös pitäjien nuorten yhteiset tutustumisretket Suodenniemellä ja Vammalan-Karkun seudulla sekä Tampereella.

Kummikuntavierailun päätösjuhla vuonna 1965 pidettiin
Suodenniemen urheilutalolla, joka näytti tältä ennen
myöhempiä laajennuksiaan. Kuva: Pentti Mikkola

Kolmepäiväisen vierailun viimeisenä iltana vietettiin urheilutalolla musiikillista iltaa. Sen aikana soitettiin, laulettiin, tanhuttiin ja nähtiin opettaja Lippo Itälinnan esittämä Suodenniemestä kertova filmi, joka esitteli pitäjää keväällä, kesällä, syksyllä ja talvella. Onkohan sitä enää olemassa? Illan kuluessa vieraat luovuttivat Suodenniemen Urheilijoille Sköldingen urheilijoiden viirin. Sen otti vastaan kunnanvaltuuston puheenjohtaja Eino Kulku. Illan päätteeksi sköldingeläiset esittivät isännilleen kutsun saapua vastavierailulle Ruotsiin seuraavana kesänä.

Seuraavan kevään mittaan vastavierailun ohjelma alkoi tarkentua. Kutsun esittäneet isännät toivoivat, että suodenniemeläiset tanhujoukkueen jäsenet esiintyisivät Sköldingen kotiseutupäivillä 12. kesäkuuta 1966. Tämän vuoksi matkaan lähdettiinkin kesäkuun 9. päivänä uutuuttaan kiiltäneellä autolautta Fennialla. Tukholmassa kierrettiin katselemassa nähtävyyksiä, kuten Riddarholmin kirkon kuninkaallisia hautakammioita. Pääkaupunkiin tutustumisen jälkeen matkustettiin Oslon pikajunalla Katrineholmiin, lähinnä Sköldingeä olevaan isompaan taajamaan. Sköldingessä käytiin monesti mutta siellä ei majoituttu. Majoituspaikka oli Katrineholmissa ilmeisesti Stora Djulön kartanossa. Juuri siinä, jonka Selma Lagerlöf mainitsee Peukaloisen retkissä.

Musiikki ja tanssi olivat vahvasti läsnä 1960-luvun puolivälin
kummikuntaviereiluissa. Täällä Sköldingen historiallisessa kirkossa
suodenniemeläiset vieraat kävivät nauttimassa urkumusiikista.
Kuva: Kavelgrisen/Wikimedia Commons.

Matkan aikana käytiin tutustumassa Kolmårdenin eläinpuistoon, Katrineholmin kansanpuistoon ja Sköldingessä sijainneeseen Kantorpsin rautakaivokseen. Siellä noustiin lähes 70 metrin korkuiseen torniin, josta aukesivat komeat näköalat ympäristöön. Avautuva maisema muistutti kuulemma  Suodenniemen maisemia, paitsi että lehti- ja jalopuita oli paljon enemmän. Myös muutama kouluvierailu mahtui matkan ohjelmaan. Sködingen kirkossa käytiin kuulemassa urkumusiikkia. Varsinainen päätapahtuma oli kuitenkin kotiseutujuhla, jota seuraamaan oli saapunut noin 500-henkinen yleisö.

Matka Sköldingeen päättyi edellisen vuoden tapaan kolmen päivän yhdessäolon jälkeen. Paluumatkalla kierreltiin jälleen Tukholmassa, jossa osa matkalaisista ehti tutustumaan Skanseniin ja osa vasta vähän aikaisemmin nostettuun Vaasa-laivan hylkyyn. Turkuun palattiin Aallottarella, jonka kannella esiintyi mukana matkannut oululainen mieskuoro. Turkuun saavuttua matka jatkui takaisin kotiseudulle.

Stora Djulö lienee majoittanut suodenniemeläiset
heidän vierailunsa aikana. Se on nykyisinkin matkailukäytössä.
Kuva: Pimvantend/Wikimedia Commons.

Nykyiset matkailijat voivat halutessaan edelleen kulkea suodenniemeläisten Sköldingen kävijöiden jalanjäljillä, ainakin jossain määrin. Kantorpsin kaivoksen torni tuhoutui tulipalossa vuonna 2010 eikä kaivos muutenkaan ole enää toiminnassa, vaikka 60-luvulla sen malmivarojen arveltiin riittävän vielä sadaksi vuodeksi. Matkalaisten käyttämistä laivoista Aallottaren nimi muuttui myöhemmin Bore II:ksi ja se romutettiin tulipalon jälkeen vuonna 1975. Fennia seilasi vielä muutama vuosi sitten, vaikkakin 2000-luvulla sen nimi vaihtui pari kertaa. Sen matka päättyi ilmeisesti vuonna 2011 Pakistaniin, jossa se romutettiin.

Sen sijaan Sköldinge on tietenkin siellä missä ennenkin, samoin kuin Kolmårdenin eläinpuistokin. Myös Stora Djulö on yhä matkailukäytössä. 

Lähteet:
Paikallissanomat 10.6.1965, 17.6.1965, 24.6.1965 ja 22.6.1966.
Suomen- ja ruotsinkielinen Wikipedia.