Aittojoen yksinäinen kranaatti

Jalkaväkirykmentti 16 oli jättänyt merkittävän jäljen Suomen sotahistoriaan, kun vuosi 1939 oli päättymässä. Kuluneen kuukauden aikana se oli ollut mukana työntämässä puna-armeijan 139. Divisioonaa läheltä Suomen nykyistä rajaa takaisin silloisen valtakunnanrajan pintaan. Oltiin päästy jo Aittojoelle Suojärven pitäjässä.

Tammikuussa 1940 Jalkaväkirykmentti 16 oli
ryhmittyneenä Aittojoen yli kulkevan sillan tuntumaan.

Eversti Aaro Pajarin komennossa tehty eteneminen oli nostattanut suomalaisten itsetuntoa ja varmuutta siitä, että maa ei ollut lyötävissä tuosta vaan. Välillä sanotaankin, että Tolvajärveltä Aittojoelle tapahtunut eteneminen oli keskeisessä osassa talvisodan hengen synnyttämisessä. Itsestään tuo menestys ei kuitenkaan ollut tapahtunut, vaan se oli vaatinut raskaat uhrinsa. Suodenniemeläisistäkin tällä taipaleella oli kaatunut Arvo Järvensivu Vasikkaniemessä lähellä Ägläjärven kylää. Hänen sotatiestään kertovassa kirjoituksessa mainittujen suodenniemeläisten lisäksi rykmenttiin kuuluivat myös Frans Järvenpää, Onni Makkonen, Yrjö Nyman, Niilo Päiviö, 13.1. haavoittunut Svante Sillanpää sekä Arvo Virtanen. Heistä Niilo Päiviö oli valkealalaissyntyinen mutta Suodenniemelle muuttanut 24-vuotias nuori mies, joka sodan alkaessa asui Tampereella.

Aittojoen puolustajia joulukuussa 1939.
Kuva: SA-kuva 4187.

Aittojoella Jalkaväkirykmentti 16 asettui päätien sillan tuntumaan torjumaan vihollisen hyökkäysyrityksiä. Vuoden 1940 alkaessa tilanne tällä rintamanosalla oli rauhoittunut huolimatta lukuisista partiokahakoista ja ajoittain voimistuneesta vihollisen lentotoiminnasta.

Tammikuu toi tullessaan kovia pakkasia. Kuun puolta väliä lähestyttäessä elohopea laski ensin -20 asteeseen ja alimmillaan 16. tammikuuta pakkanen käväisi jopa -41 asteen lukemassa, minkä jälkeen se alkoi palautua kohti normaalia.

Päivittäinen kahakointi rykmentin alueella jatkui. Erityisesti kamppailtiin maastollisesti tärkeästä Viitavaarasta, jonka suomalaiset joutuivat lopulta luovuttamaan. Näihin tapahtumiin voi tutustua esimerkiksi rykmentin ensimmäisen pataljoonan sotapäiväkirjan avulla.

Tammikuun 18. päivästä kirja kertoo, että rykmentin alueelle sateli vähäistä vihollisen kranaattitulta. Näennäinen rauhallisuus koitui kuitenkin suodenniemeläisittäin tragediaksi, kun pataljoonan joukkosidontapaikalle putosi yksittäinen viholliskranaatti. Sen uhreiksi joutui 5 ihmistä: neljä haavoittuneena sekä pataljoonan esikuntakomppaniaan kuulunut kersantti Päiviö kaatuneena. Hänen viimeinen leposijansa on Suodenniemen sankarihautausmaalla.

Muutama päivä Päiviön kaatumisen jälkeen sotatoimet Aittojoen alueella kiihtyivät mutta merkittäviä muutoksia rintaman kulkuun ne eivät aiheuttaneet. Aittojoen puolustajat luopuivat asemistaan vasta rauhan tulon myötä.

Lähteet:
Jalkaväkirykmentti 16:n I pataljoonan sotapäiväkirja, Kansallisarkiston Digitaaliarkisto.
Talvisodan historia 3 (WSOY 1978).
Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tietokanta, Kansallisarkisto.
Jankkari Sakari: Kunniavelkamme sotaveteraaneille ja kotiseudulle: Suodenniemen veteraanimatrikkeli: elämää sodissa ja kotirintamalla vuosina 1939-1945. Suodenniemi 2007.
Karttapohja: www.karjalankartat.fi, Maanmittauslaitos.
Niilo Päiviön kuva: Suomen Kuvalehti 37/1940.