Lahtisen sadan vuoden taakse ajoittuvat lääkintämuistelmat
antavat jatkossa aihetta useampaan kirjoitukseen tässä blogissa, mutta
aloitetaan siitä miten Lahtinen muisteli lasten saamiseen ja hoitoon liittyviä
toimintatapoja. Näin Lahtinen kertoi lapsen navan tarkoituksesta ja hoidosta
syntymän jälkeen:
”Navalla lapsi
syntymättömänä on kiinnitetty äitiinsä. Lapsen synnyttyä napa huolellisesti
sidotaan ja päälle pannaan lappu, jossa on siirappia. Jos lapsi saa kovasti
itkeä, voipi napa ”revetä”.”
Lapsen kuivana pysymisen ongelmille entisajan suodenniemeläisillä oli selitys
ja hoito:
”Luullaan, että
alleenlasku lapsissa johtuu siitä, että ovat saaneet kaatua usein istualleen. Ainoana
parannuskeinona pidetään hieromista.”
Sammaksen kehittymisestä pienille lapsille tiedetään
nykyisin, että se on hiivasienen aiheuttama suhteellisen vaaraton suutulehdus.
Hoidoksi suositellaan vichyvedellä huuhtelua ja vaikeammissa tapauksissa sientä
tuhoavaa reseptilääkitystä. Aikanaan kun tällaisia hoitoja ei ollut, tiedettiin
pitäjässä sammaksen poistoon soveltuvan seuraavan niksin:
”Sampaat parannetaan
antamalla lapselle juoda hevosen maitoa. Tehokkainta on valkoisen hevosen
maito.”
Pienten lasten nukuttamisesta Lahtinen kertoo näin:
”Lasta makuutetaan
vuoteessa, mutta kehdossa silloin, kun se itkee. Toiset pitävät lasta
kapaloituna aina parikymmentä viikkoakin. Luullaan jäsenten ja jalkojen
epämuodostuvan sekä navan repeävän, jos ei lasta kapaloida. Parisen kertaa
yöllä käännetään lapsi toiselle kyljelleen.”
Lapsia hoidettiin usein käytännöllisistäkin syistä koko suvun ja kylän voimin. Tässä Amanda Vuorinen Putajasta joulun vietossa pojanpoikansa Erkin kanssa. |
Lapsen pesusta kertomus mainitsee, että se tehtiin ”tavallisesti aamulla ja illalla. Mutta kun
se tulee noin ½ v. vanhaksi, saatetaan sitä pestä enää vain kerran päivässä
tahi vain joka toinen päivä.”
Nykyisin pienen lapsen ruokailusta on olemassa suuri joukko
ohjeita ja suosituksia, joita tuoreet vanhemmat seuraavat kukin parhaansa
mukaan. Elli Lahtisen aikaan lasten ruokavalio oli nykypilttien valikoimaan
yksinkertaisempi ja yksipuolisempi kuten oli myös tuon ajan aikuisten. Lapsen ruokailu eteni Lahtisen mukaan seuraavasti:
”Tavallisen rahvaan
keskuudessa annetaan lapselle ruokaa aina, kun lapsi alkaa itkeä. Useimmiten
lapsi imee ravintonsa äidiltänsä, muussa tapauksessa annetaan hänelle
lehmänmaitoa ”laatikummimammilla”, joka kiinnitetään maitopullon suulle. Kun
lapsi vaurastuu, annetaan sille leivästä, perunasta ja voista tehtyä purua.”
Lahtisen tuntemat suodenniemeläiset lapsenhoitokeinot
edustivat sitä vanhaa maailmaa, jonka myöhempi uudemman ajan lääketiede on mullistanut. Vielä
muistiinkirjoittamisensa aikana opit edustivat kuitenkin paljon pysyvämpää
jatkumoa, joka oli pysynyt perusteiltaan samanlaisena varmasti hyvinkin
pitkän aikaa.
Vaikka moni asia on epäilemättä nykyisin paljon paremmin
kuin tuolloin on toisinaan hauskaa palata tällaisten muistelmien kautta miettimään,
miten esipolvemme ovat elämäntaipaleensa aloittaneet.
Lähteet:
727. Vastauksia kyselyyn "Kansanomaiset parannus- ja lääkitystavat" (1917), Kansallismuseon kansatieteellinen käsikirjoitusarkisto.
Kuvat Pentti Mikkolalta.
Sammasta koskevat tiedot: www.sairaslapsi.com.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti