Eläköön-huutoja keisari Aleksanterille

Maaliskuun 2. päivänä vuonna 1880 oli Suomessa ja koko Venäjän keisarikunnassa suuri juhlapäivä. Vuonna 1855 valtaan noussut keisari Aleksanteri II oli tuona päivänä ollut vallassa 25 vuoden ajan. Päivä oli yleinen vapaapäivä ja erilaisia juhlallisuuksia vietettiin monella paikkakunnalla aamusta iltaan. Juhlinta oli epäilemättä varsin vilpitöntä, olihan Aleksanteri täällä hyvin suosittu. Hän oli säilyttänyt Suomen autonomiaan liittyneet erivapaudet ja laajentanutkin niitä: saapuessaan vuonna 1863 rankkasateessa Helsinkiin hän oli avannut ensimmäiset valtiopäivät yli 50 vuoteen ja siitä alkanut valtiopäivätoiminta on jatkunut katkeamattomana meidän aikoihimme saakka. Pian sen jälkeen Suomi sai oman rahan, markan, ja seuraavaksi keisari kohotti suomen kielen tasavertaiseksi hallintokieleksi ruotsin rinnalle – tosin 20 vuoden siirtymäajalla.

Vihamiehiäkin hänellä maailmalla silti riitti. Puolassa hän oli kukistanut siellä leimahtaneen kapinan ja sen jälkeen vienyt puolalaisilta itsehallinnon. Ja vaikka Aleksanteri oli siirtänyt Venäjää aimo askelen eteenpäin vapauttamalla maaorjat vuonna 1861 oli maan demokratisoimista ja perustuslakia vaatinut Narodnaja volja (Kansan tahto) –järjestö jo monta kertaa yrittänyt toimittaa hänet pois päiviltä.

Aleksanteri II:n 25-vuotista hallituskautta
juhlittiin näkyvästi Suodenniemelläkin.
Kuva: Wikimedia Commons

Maaliskuun 2. oli kuitenkin juhlan aikaa. Aamulla kirkoissa ympäri valtakuntaa pidettiin juhlajumalanpalveluksia ja klo 10 täyttyi Suodenniemelläkin kirkko seurakuntalaisista. Pitäjässä virkaatekevänä ylimääräisenä pappina toiminut Gustaf Vermanen piti saarnan, jossa pyysi varjelusta sekä keisarille että koko keisarilliselle perheelle.

Illalla kokoonnuttiin iltamiin, jotka järjestettiin Kuulialla Pajuniemessä. Paikalla oli yli 300 juhlijaa ja taloa oli monin tavoin laitettu juhlakuntoon, kuten nimimerkki Siwulta katselia myöhemmin todisti Koi-lehdessä:

”[…] Asuinhuone oli kauniisti koristettu liinavaatteilla, havuköynnöksillä sekä nuorilla kuusilla. Oven päällä oli monivärisillä, läpitse kuultavilla latinan kirjaimilla kirjoitus: Eläköön Keisari ja Suuriruhtinaamme Aleksander II. Peräikkuna havuilla kaunistettu ja tässä palava A II ja ulkopuolella rappusten oven päällä monen värisistä lyhdyistä valmistettu A.” Samaa juhlaa Satakunta-lehdessä selostaneen nimimerkki The alderin mukaan lyhtymuodostelma ”lumoavasti viehätti sekä silmää että mieltä”.

Aamulla kirkossa saarnannut pastori Vermanen piti juhlassa avauspuheen. Sen jälkeen huudettiin kolmesti "Eläköön Aleksander II Suomen Suuriruhtinas", mitä Siwulta katselian mukaan seurasi kuoron kaksiäänisesti laulamana Maamme-laulu sekä muita isänmaallisia lauluja. Maamme-laulu sanoitettiin suomeksi uudelleen vuonna 1889, joten Kuulialla kuultu esitys ei liene ollut sama kuin se jonka me osaamme. Kovin tuttu se olisi tietysti ollut meillekin. Kuoroesitysten jälkeen ohjelmassa seurasi tanssia kuuden soittajan säestyksellä. Tanssin lomassa kuultiin vielä Pohjakylässä asuneen maakauppias Blåstedtin hyvin innostuneeksi kuvattu puhe, jonka jälkeen seurasi taas eläköön-huutoja ja Suomen poika –niminen laulu. Kiinnostavaa on huomata, ettei kansallinen isänmaallisuus ollut mitenkään ristiriidassa keisarin juhlinnan kanssa: hänen muistamisensa lomassa sopi hoilata Maamme-laulua.

Kuulian tila vuoden 1961 peruskartassa.

Juhlintaa kesti pikkutunneille saakka ilmeisen hyvissä  tunnelmissa, vaikkakin The alderin mukaan joidenkin osallistujien pieni kärhämä oli illan aikana varjostanut juhlavaa tilaisuutta.

Päivän ohjelmaan kuului joka puolella, että juhlallisuuksien yhteydessä kerättiin tai osoitettiin varoja johonkin hyvään ja keisarille omistettuun hankkeeseen. Sinä päivänä Suomeen syntyi monta Aleksanterin koulua ja rahastoa. Suodenniemelläkin iltamien tuotto, noin 200 markkaa, päätettiin sijoittaa korkoa kasvamaan siksi kunnes pitäjään saataisiin kansakoulu. Silloin tämän Aleksanteri II:n apurahastoksi nimetyn kassan korkotuloja oli määrä käyttää etevimpien köyhien oppilaiden tukemiseen.

Hyvä tahto ja toivottu varjelus eivät kuitenkaan auttaneet Aleksanteria enää kovin pitkälle. Melkein tarkalleen vuosi juhlinnan jälkeen erään Narodnaja voljaan kuuluneen puolalaisen aktivistin onnistui haavoittaa häntä käsipommilla Katariinankanavan sillalla Pietarissa. Pidetty ja vihattu keisari menehtyi vähän myöhemmin vammoihinsa kotonaan Talvipalatsissa. Hänen paikkansa otti jykevä ja loistokkuutta karttanut Aleksanteri III, jonka aikana Suomen erillisasemaa varjostaneet pilvet alkoivat kerääntyä taivaanrantaan.

Lähteet:
Koi-lehti 23.3.1880 ja Satakunta 17.4.1880, Kansalliskirjaston Historiallinen sanomalehtikirjasto.
Wikipedia: Aleksanteri II.
Karttapohja: vanhatpainetutkartat.maanmittauslaitos.fi, Maanmittauslaitos.