Kolme kovaa ukkosta ja yksi maanvyöry

Elokuun ukonilmojen mentyä ohi aloin katsella Kansalliskirjaston historiallisesta sanomalehtikirjastosta, löytyisikö sieltä tietoja entisajan Suodenniemen ukkosista ja muista luonnonilmiöistä. Tällä hetkellä tietokannan vapaasti käytettävät lehtiartikkelit päättyvät vuoteen 1911, joten seuraavat poiminnat ovat sitä vanhemmalta ajalta.

Rajuilma 1600-luvun saksalaisen piirroksen mukaan.
Kuva: Wikimedia Commons

Muutamien omakohtaisten kokemusten perusteella olisin veikannut, että ainakin keskipitäjällä sen halkaiseva järvilinja olisi säästänyt osan pitäjää kovemmilta myräköiltä mutta uusin Tiede-lehti (8/2014) ehti jo kertomaan, etteivät ukkospilvet oikeasti juuri väistele vesistöjä. Kaikkiaan Suodenniemi näyttää joka tapauksessa säästyneen kovin pahalta salamoinnilta mutta muutama niin kova ukonilma oli koettu, että niistä oli lehteenkin kirjoitettu.

Ensimmäinen silmiini osunut uutinen oli Sanomia Turusta –lehdestä, joka kertoi Suodenniemellä 26.6.1880 riehuneesta rajuilmasta. Myräkkä oli ollut niin kova, että Lahdenperässä Mustapään päärakennuksen pärekatto oli riuhtoutunut irti ja lentänyt pitkän matkan päähän. Yhden ulkorakennuksen katon puuskat olivat lentäneet vielä kauemmaksikin. Samana päivänä salama teki kuitenkin kohtalokkaampaa tuhoa pohjoisempana Peräkunnan kohdalla mutta Ikaalisten puolella sijainneessa Katajaluoman torpassa (ilmeisesti samassa joka oli kokenut kovia myös vuonna 1808). Siellä salama iski kuoliaaksi torpan 22-vuotiaan rengin Juha Juhanpojan sekä tämän mukana olleen hevosen. Heitä ei ollut kuulunut takaisin ruoka-aikaan mennessä ja etsimisen jälkeen molemmat löydettiin pellon laidalta kuusen juurelta.

Vuonna 1889 saatiin Satakunta-lehdestä lukea,
kuinka salamanisku oli polttanut Taavetti Kulkun
omistaman rakennuksen Pajuniemessä.

Vanhojen sanomalehtien selailun perusteella näyttää siltä, että paimenen ammatti on ollut entisajan vaarallisimpia, mitä ukkoseen tulee. Työhön kuului varmaan paljon oleskelua avoimilla paikoilla ja ilmeisesti myös suojautumista puiden alle sateen ajaksi. Tähän liittyvä uutinen kiiri Satakunta-lehteen Pajuniemestä kesäkuun alussa 1889. Siellä muutamiin lehmiä paimentamassa olleisiin torpan tyttöihin iski salama, mutta yhtä mullia lukuun ottamatta kukaan ei onneksi kuollut. Lehti kuitenkin mainitsi, että yksi salaman iskemistä tytöistä oli menettänyt puhekykynsä. Saman ukonilman aikana Pajuniemessä sattui myös toinen vahinko, kun salama poltti yhden Taavetti Kulkun omistaman rakennuksen.

Tampereen Uutiset kertoi
Suodenniemellä koetusta
kovasta ukonilmasta 20.8.1895.

Suodenniemellä jyrisi poikkeuksellisen kovaa myös vuonna 1895, kun elokuun 6.-7. päivien välisenä yönä ”taivas oli muutamina aikoina yhtenä tulimerenä, jotta kaikki luulivat olevan viimeisen päivän tulossa”. Sadevesi täytti ojat. Putajassa torpparit Oskari Wahlman ja Taavetti Korpela menettivät kummatkin hevosensa salamaniskun uhreina. Raskas isku etenkin vilkkaimman sadonkorjuuajan ja syyskylvöjen keskellä. Sama ukkosrintama kylvi jälleen tuhoa myös pitäjän pohjoispäässä: yllä mainitun Katajaluoman naapurissa Sävilammilla kuoli myös hevonen salaman iskettyä.

Näiden ukonilmojen lisäksi silmiini osui toisenkinlainen Suodenniemellä sattunut poikkeuksellinen luonnonilmiö. Keväällä 1899 Luukin talon mailla havaittiin tapahtuneen maanvyörymän. Tampereen Uutisten mukaan kyse oli Suorajärven (oikeasti kyseessä on täytynyt olla Suodenjärvi) pohjoisrinteestä, joka oli sortunut alas järveen. Maavalli ei ollut ihan pieni, sillä se oli ollut 50 sylen (1 syli on noin 2,1 metriä) pituinen ja 10 syltä leveä. Sen paikalla oli nyt avovettä. Jyrkällä rinteellä kasvaneiden puiden latvat vain pistivät eri asennoissa esiin vedestä.

Maanvyörymän seurauksena järvelle noin 80 metrin päähän rannasta oli puolestaan ilmaantunut kuutisenkymmentä metriä pitkä ja parikymmentä leveä saari, joka kohosi vedestä noin 20 sentin verran. Se havaittiin entiseksi järvenpohjaksi, sillä sen päällä oli uitoissa vajonneita tukkeja. Suodenjärvihän oli tuohon aikaan osa metsäyhtiöiden tukinuittoreittiä.

Suodenjärven rantaa voisi joskus käydä ohimennessään tutkailemassa. Josko siellä olisi tuosta vyörymästä vielä jotain nähtävissä.

Lähteet:

Sanomia Turusta 15.7.1880, Satakunta 8.6.1889, Tampereen Uutiset 20.8.1895 ja Tampereen Sanomat 10.9.1899. Kansalliskirjaston historiallinen sanomalehtikirjasto.
Ikaalisten seurakunnan kuolleiden ja haudattujen luettelo 1880.